Laura, 26, vuokrasi maitotilan ja osti 50 lehmää – ”Parasta työtä, mitä ihminen voi tehdä”

Laura Parmainen on tehnyt sellaisen tempun, johon Suomessa ei kovin moni ole pystynyt. Hän vuokrasi kokonaisen toimivan tilan täysin vieraalta paikkakunnalta. Ja on onnellinen.

lehmät
Karjanomistaja Laura Parmainen hiehojensa keskellä hymyilemässä.
Laura Parmainen on unelmatyössään maitotalousyrittäjänä Sotkamossa.

Laura Parmainen on maatilalla kasvanut eläväinen, iloinen ja sosiaalinen nuori nainen. Hankittuaan agrologin koulutuksen, hän teki palkkatöitä, mutta ei ollut tyytyväinen.

– Ei palkkatyö ole minua varten, hän nauraa, kun kysyn häneltä, miten hän päätyi Sotkamoon maitotalousyrittäjäksi.

Parmainen etsi vuokratilaa jo ollessaan Iisalmessa Osuuskunta Itä Maidon tuotantoneuvojana.

– Elämä oli asettunut Iisalmeen, siellä oli koti ja perhe. Parikin vuokrauskuviota oli vireillä, mutta ne eivät sitten lopulta onnistuneet.

Syys-lokakuussa 2015 kaikki muuttui. Entinen työkaveri kertoi sotkamolaiselle viljelijäpariskunnalle Laurasta ja hänen haaveestaan. Pariskunnan omat mahdollisuudet tilan pitoon olivat vaakalaudalla vaikean fyysisen sairauden takia.

– Olin aluksi tilalla lomittamassa. Vuokrasopimus saatiin valmiiksi siten, että aloitin itsenäisenä yrittäjänä tammikuun ensimmäinen päivä, kertaa Parmainen tapahtumia.

Minulla ja pankilla on lehmät, pienkuormaaja ja lypsyrobotti.

Laura Parmainen

Vuokrasopimus kirjoitettiin kymmeneksi vuodeksi. Nuorille viljelijöille annetaan tukea tilanpidon aloittamiseen ja siinä on ehtona muun muassa seitsemän vuoden sitoumus viljelyn jatkamisesta.

– Aika vieras tämä malli oli myös virkamiehille, mutta lopulta kaikki selvisi. Omaa aktiivisuutta siinä vaadittiin aika paljon, sanoo Parmainen.

Ministeriötä myöten uusi juttu

Kokonaisen tilan vuokraamalla aloittaneita viljelijöitä ei koko Suomessa ole kovin monta. Maa- ja metsätalousministeriön pitkän linjan virkamies ei muista uraltaan montaakaan tapausta.

Se vaatii luopujilta älyttömästi rohkeutta. En tiedä, olisiko minusta itsestäni omaa elämäntyötä antamaan jonkun täysin tuntemattoman käsiin.

Laura Parmainen

– Hyvin harvinaisia nämä ovat. Englannissa se on yleistä, jopa vuosikymmeniä pitkiä, mutta Suomessa on tavallisempaa vuokrata kokonaisia tiloja olemassa olevan yrityksen lisämaiksi. Toisaalta mikään ei estä tuollaista mallia. Hyväähän siinä on se, että alkuvaiheessa yrityksen pääomatarve pienenee erittäin merkittävästi. Vuokrana voi maksaa sen, mikä menisi korkona pankkiin ja lainaosuuteen menevällä rahalla pystyy kehittämään tilaa, sanoo maatalousneuvos Esko Juvonen.

Parmaisen aiempi työmaa tuotantoneuvojana on auttanut näkemään erilaisten tuotannon järjestämisien vaikutuksia maitotiloilla.

– Siitä oli ehdottomasti apua. Siitä on paljon oppinut ja se oma ajatus on vahvistunut, että kyllä tämä maitotilayrittäjä on parasta työtä, mitä ihminen voi tehdä. Toinen asia on se, että kyllä nykyaikana maanviljelijän ja maitotalousyrittäjän on kerta kaikkiaan osattava laskea.

Parmainen osti viitisenkymmentä lehmää ja nuorkarjan sekä keskeisimmät koneet. Pellot, osa koneista ja rakennukset ovat vuokrattuja. Peltoa on noin 90 hehtaaria, navetta on vuodelta 2000 ja lypsyrobotti vuodelta 2006.

– Minulla ja pankilla on lehmät, pienkuormaaja ja lypsyrobotti, nauraa eläväinen Parmainen.

Hiehoja laitumella kesäisenä päivänä.
Hiehoja aitauksessaan. Niko Mannonen / Yle

Parmainen uskoo, että vuokraaminen voisi yleistyä Suomessa, mutta esteenä on monesti suomalainen omistamisen kulttuuri.

– Se vaatii luopujilta älyttömästi rohkeutta. En tiedä, olisiko minusta itsestäni omaa elämäntyötä antamaan jonkun täysin tuntemattoman käsiin. Olen erittäin kiitollinen, että olen sellaisen mahdollisuuden saanut.

Some on henkireikä ja yksinäisyyden poistaja

Haastattelua tehdään hiehoaitauksessa ja monikymmenpäinen nautajoukko seuraa haastattelua turpaetäisyydeltä. Välillä joku hiehoista haistaa Parmaista hiuksista niin, että sitä pitää pyytää kauemmaksi. Kaikessa näkyy Parmaisen ja eläinten välinen luottamus.

Karjanomistaja hiehojensa keskellä nauravaisena.
Eläinten ja Parmaisen suhde on luottamusta täynnä.Niko Mannonen / Yle

Parmainen työskentelee tilalla viikot yksin. Hänen miehensä on vakituisessa työpaikassa Iisalmessa ja auttaa tilalla lähinnä viikonloppuisin ja lomilla.

– Aluksi ajattelin kirjata työtunnit ylös, mutta olen kiitollinen, etten sitä kuitenkaan tehnyt. Työtä on aika lailla kellon ympäri ja joskus ylikin.

Pelkkää eläinten hoitoa työ ei ole. Parmainen tekee konetöitä, korjaa, suunnittelee ja tekee taloudesta kahdenkertaista kirjanpitoa.

Vuokrana voi maksaa sen, mikä menisi korkona pankkiin ja lainaosuuteen menevällä rahalla pystyy kehittämään tilaa.

Esko Juvonen

– Peltotyöt on isolta osin ulkoistettu urakoitsijoille. Olen löytänyt sellaisen porukan, joka tekee homman hyvin, se on erittäin tärkeää.

Yksinäisyys on tuttu vieras yksin työskentelevälle naiselle. Sosiaalinen ja puhelias Parmainen hakeekin kontaktit verkosta.

– Tilalla oli ystäviä käymässä useamman päivän ajan. Sitten kun kaikki lähtivät pois, se oli vaikea hetki. Työ voisi olla yksinäistä, jos sitä kerkeisi ajatella, mutta toistaiseksi hommia on ollut niin paljon, että ei sitä kerkeä kerta kaikkiaan ajatella. Sosiaalisen median ja puhelimen merkitys korostuu. Tietenkin kun moni ystävä jäi sinne Iisalmeen ja sinne suunnille, niin se on vain pidettävä työn lomassa yhteyttä ja sitä kautta löydettävä ne sosiaaliset kontaktit.

Oma jaksaminen on kuitenkin tärkein juttu

Vaikka työn paljous hengästyttää, ei Parmainen tingi siitä vähästä vapaa-ajasta, joka jää. Omaan jaksamiseen liittyvät asiat ovat hyvin tärkeitä.

– Varsinkin tällaisessa kuviossa se yrittäjä on tärkein voimavara ja jos itse uupuu, niin siinä vaiheessa kyykkää kaikki. Kyllä se ihan ykkösasioita on.

Mies ja perheen toinen koti Iisalmessa on vielä vaiheessa. Aikaa on niillekin löydettävä.

– Se on vielä lopullisesti ratkaisematta, mutta on ne tähän asti sinne jotenkin sekaan sopineet. Kyllähän siinä on järjestelyjä, mutta sille pitää löytyä se aika.