1. yle.fi
  2. Uutiset

Ilmastonmuutos työntää kantarellia ja suppilovahveroa kohti pohjoista

Sieniharrastajat ja -tutkijat tietävät, että kantarelleja ja suppilovahveroita kasvaa nykyisin paikoissa, joissa ennen kasvoi vain sammal ja jäkälä. Sienitutkija Kauko Salo epäilee, että ilmastonmuutos on voinut tehdä olosuhteet sienille paremmiksi.

Kotimaan uutiset
Sientä kopassa
Anna Näveri / Yle

Vielä 1980-luvulla suppilovahvero ei ollut esimerkiksi Kainuussa mikään yleinen laji. Viimeisen 25 vuoden aikana se on kuitenkin yleistynyt, ja nyt tähän herkkuun törmää metsissä tämän tästä, jos vain osaa etsiä.

Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo kertoo, että keltavahvero eli kantarelli on reilussa kolmessakymmenessä vuodessa työntynyt 200 – 300 kilometriä pohjoisemmaksi, mikä tutkijan mielestä on merkittävää.

– 1980-luvun loppupuolella, jolloin Metsäntutkimuslaitoksella oli oma asema Saariselällä ja löysin sieltä kantarelleja, niin kyllä se tuntui perin kummalliselta. Nykyisin niitä löytyy sieltä säännöllisesti, Salo havainnollistaa kantarellin pohjoistumista.

Yli 46 vuotta sienten parissa viihtynyt sienitutkija Esteri Ohenoja kertoo, että Oulun seudulle on tullut 70-luvun alusta lähtien muutama kantarellipaikka lisää, mutta sitä merkittävämpää on, että kantarellisato on runsastunut.

Se on myöhäisenä lajina voinut hyötyä pitkistä, lämpimistä syksyistä.

Esteri Ohenoja

Olosuhteissa on tapahtunut sienten kannalta hyvä muutos

Kantarellin pohjoisempi esiintyminen ja lisääntyneet kasvupaikat vanhoilla kasvualueilla on sienitutkijan mielestä mielenkiintoinen asia. Olosuhteissa on täytynyt tapahtunut sienille otollisia muutoksia, kenties ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, Salo pohtii.

– Erityisesti syksyt ovat pidentyneet, jolloin sienirihmastojen mahdollisuus kasvattaa ja tuottaa itiöemiä on parantunut. Aikaisemminkin potentiaalia olisi ollut, mutta aikainen syksy ja lumen tulo ovat estäneet itiöemien tuottamisen.

Sienitutkija Esteri Ohenoja kertoo, että vuosikymmeniä sitten pohjoisimmat suppilovahveroesiintymät olivat Kainuussa, Paltamossa.

– Nykyisin se on aika satoisa laji jopa Etelä-Lapissa asti. Se on myöhäisenä lajina voinut hyötyä pitkistä, lämpimistä syksyistä, Ohenoja sanoo.

Sienet leviävät paitsi maanalaisen rihmaston, myös itiöemissä olevien itiöiden avulla. Itiöemien muodostumiseen liittyy paitsi sopiva kosteus ja lämpö, myös sienen ja se kanssa yhteistyössä elävän puun, sisäiset tekijät.

Suppilovahveroita ruskeiden lehtien seassa.
Suppilovahverot voivat olla ihan vieressä, eikä niitä huomaa.Hannele Tolvanen

Kemiallinen kieli on voinut parantua

Sienten satoisuuteen ja leviämiseen kohti pohjoista vaikuttavat Salon mukaan myös tekijät sienen ja puun symbioottisessa suhteessa, mikä sekin voi johtua ilmastonmuutoksesta.

– Olisiko maaperässä tapahtunut muutoksia. Ja kun kyseessä on symbioosilaji, niin yhteiselämä on tullut sillä tavalla positiiviseksi, että sienirihmasto saa entistä enemmän sokereita puulta, jolloin itiöemien muodostuminen mahdollistuu, Salo kertoo.

Yli 35 vuotta sieniä tutkinut Salo puhuu mielellään vielä vähän tunnetusta keskustelusta puun ja sienen välillä, jota ne käyvät kemiallisella kielellä.

Sienirihmasto saa entistä enemmän sokereita puulta, jolloin itiöemien muodostuminen mahdollistuu.

Kauko Salo

Jos ilmastonmuutos pitkällä ajanjaksolla vaikuttaa Suomen puulajistoon, eittämättä se tulee vaikuttamaan myös sienilajistoon.

– Laajemmin havaittavissa muutoksissa voi mennä jopa kaksisataa vuotta, mutta siinä muutoksessa olemme jo menossa, Salo toteaa.

Kantarelli toimii yhteistyössä koivun, joskus myös männyn ja kuusen, kanssa. Muutkin tärkeät ruokasienemme elävät symbioosissa puiden kanssa.

Aikainen sienilaji on levinnyt myös

Oulun seudulla on seurattu vuosia aikaisen kevätsienen, hytymaljakkaan, esiintymistä.

– Se on selvästi lisääntynyt. Aikaisemmin sitä oli Oulun seudulla vain Muhosjokilaaksossa, mutta nyt sitä on nähty monien jokien varsilla tulvarannoilla ja rantametsissä. Tänäkin vuonna löytyi uusia paikkoja, Ohenoja kertoo.

Jos suppilovahvero on hyötynyt lämpimistä syksyistä, hytymaljakas nauttii aikaisista keväistä.

– Se nähtävästi ilmaisee ilmastonmuutosta. Aikaisen, lämpimän kevään ansiosta sillä on mahdollista tulla esille pidemmällä ajanjaksolla.

Hytymaljakasta esiintyy siis nykyisin entistä enemmän esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Silti se on harvinainen, ja siitä tunnetaan vain muutama kymmenen esiintymää Suomessa.

Lue seuraavaksi