Vähittäiskaupan vienti lähes olematonta – "Jos kaikki muut Pohjoismaat siihen pystyvät..."

Vaikka kansainvälisyys on kaupan alalla tie menestykseen, suomalaisen vähittäiskaupan kansainvälistyminen on hyvin hidasta. Vertailukohteena voidaan käyttää esimerkiksi Ruotsia, joka on tullut maailmalla tunnetuksi itse koottavista huonekaluista.

talous
Huonekaluja Habitare-messuilla.
Jarno Kuusinen / AOP

Vähittäiskaupan yrityksistä 90 prosenttia toimii puhtaasti kotimarkkinoilla. Ainoastaan yhdeksän prosenttia toimijoista tuo itse tuotteita ulkomailta Suomeen. Erityisen vähäistä on vähittäistavarakaupan vienti. Vain 1–2 prosenttia vähittäiskaupan yrityksistä vie mitään ulkomaille.

Viennin voi siis sanoa olevan suomalaisessa vähittäistavarakaupassa lähes olematonta.

– Se tuntuu tietenkin todella vähäiseltä, mutta sitten voidaan kysyä, mitä täältä sitten veisi? Minkälaisia kulutustavaroita Suomi tekee? Ei täällä kauheasti tehdä sellaisia kulutustavaroita, joita voisi ulkomaille viedä, Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja toteaa.

Tilanne on nurinkurinen, sillä Kaupan liiton tekemän selvityksen mukaan kaupan murroksesta ovat selvinneet parhaiten yritykset, jotka toimivat myös kotimarkkinoiden ulkopuolella. Nämä yritykset pärjäsivät selvityksen mukaan parhaiten jo ennen Venäjän ruplan heikentymistä.

– Jatkuva kansainvälinen kilpailu iskee ennen kaikkea erikoiskauppaan, esimerkiksi verkkokaupan kautta. Suomalainen kustannustaso heikentää erikoiskaupan kilpailumahdollisuuksia. Erikoiskaupan on myytävä samaan hintaan, mihin ulkomaalainen kauppakin myy, mutta sitten kaupalla on kuitenkin ne kotimaiset kustannukset. Kyllähän se tekee kilpailuasetelmasta vaikean, Kurjenoja arvioi.

Vähittäiskaupan grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Pidemmän ajan ongelma

Suomea ei maailmalla tunneta kulutustavaroistaan. Verrattuna esimerkiksi itse koottavista huonekaluistaan tunnettuun Ruotsiin suomalaiset kulutustavaroiden innovaatiot ovat jääneet huomattavan vähäisiksi.

Kurjenoja muistuttaa, ettei kyseessä ole uusi ilmiö vaan pitkään jatkunut suuntaus, joka juontaa juurensa vuosikymmenien takaa.

– Varmaan ne juuret ulottuvat sinne sotakorvauksien aikaan asti, jolloin on tuettu nimenomaan raskasta teollisuutta ja investointitavaroita, Kurjenoja huomauttaa.

Missä siis on vika? Kurjenojan näkemyksen mukaan suomalaisten heikkoa kansainvälistä menestystä kuluttustavaratuotannossa ei voida selittää suomalaisten geeniperimällä.

– Ehkä yksi ongelma liittyy asenteeseen. Sitä kuvastaa hyvin se, että edes mietitään, onko Suomen realistista kehittää innovaatioita, joiden kautta voitaisiin luoda houkuttelevia kulutustavaroita. Jos kaikki muut Pohjoismaat siihen pystyvät, tuskin geneettinen perimä juuri meidän kohdallamme on sellainen, että emme kykenisi kuluttajaymmärrykseen, Kurjenoja naurahtaa.

Suomalaista koulutusta on vuosien saatossa hehkutettu useaan otteeseen. Yhdessä asiassa Kurjenoja näkee Suomen jäävän selvästi jälkeen pääkilpailijoistaan, kuten Saksasta ja Ruotsista.

– Se näkyy meidän ylemmissä korkeakouluopinnoissamme. Eihän meidän kaupan ja palvelujen opettaminen ole samalla tasolla kuin esimerkiksi Ruotsissa.