Suomi vuonna 2117 – Pitäisikö meillä olla suunnitelma? Tulevaisuusselonteosta muistamme vain 700 000 euron hintalapun ja humalaisen filosofin alushoususillaan

Suomi on tulevaisuuden suunnittelun huippumaa, mutta riittääkö se maailmassa, jossa yhteinen tulevaisuus on historiaa?

tulevaisuus
Kuvitus
Mikko Airikka | Yle Uutisgrafiikka

Yhteiskunnasta kasvaa mahtava, kun vanhat miehet istuttavat puita tietäen, etteivät he koskaan pääse nauttimaan niiden varjosta. Muinaisille kreikkalaisille tulevaisuus oli jotain, jonka jätämme jälkipolville – ainakin sananlaskuissa.

Nyky-Suomessa keskustelua puiden istuttamisesta käydään ajatushautomoissa, ministeriöiden tulevaisuuskatsauksissa ja erilaisissa ennakointitöissä. Suomen virallisena tulevaisuuden suunnitelmana voidaan pitää hallitusohjelmaa, joka antaa suuntaviivat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Siinä ajassa maasta on noussut vasta taimikko.

Hallitusohjelman taustalta löytyy myös pitkäjänteisempi keskustelu tulevaisuuden visiosta.

– Jos suomalaisessa yhteiskunnassa on joku prosessi, joka katsoo yli hallituskauden, niin se on tulevaisuusselonteko, eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos Olli Hietanen kertoo.

Ennen valiokuntaneuvoksen virkaa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtajana toiminut Hietanen kuvailee tulevaisuusselontekoa hallituksen ja eduskunnan väliseksi hitaaksi dialogiksi Suomen tulevaisuudesta. Käytännössä se on kerran hallituskaudessa julkaistava paperi, jossa valittua aihetta käsitellään pitkällä, hallituskauden ylittävällä aikavälillä.

Nykyisen hallituksen tulevaisuusselonteko käsittelee työtä ja sen muutoksia seuraavan 20 vuoden aikana.

Selonteko ei ole kristallipallo vaan enemminkin prisma, josta heijastuu monia näkymiä.

– Olennaista ei ole arvata etukäteen jokin tietty asia, vaan tavoitteena on luoda hyvin perusteltuja vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvia, Hietanen kuvailee tulevaisuusselontekoa.

Ajatuksena on, että näiden vaihtoehtoisten kehityskulkujen esille nostaminen loisi aina pohjaa seuraavalle hallitusohjelmalle. Hietasen mukaan tässä on jossain määrin onnistuttu. Toki vaalilupaukset ja muu poliittinen päätöksenteko antavat oman mausteensa hallitusohjelmiin.

Tulevaisuusselonteko nousi talousahdingosta

Tulevaisuusselonteko on suomalainen innovaatio, jonka kaltaista ei löydy monestakaan maasta. Suurissa maissa tulevaisuuteen tähystäminen on sälytetty armeijoiden hartioille, eikä sotavoimien menetelmät aina siirry ongelmitta siviilihallinnon puolelle.

Suomessa tulevaisuudentutkimuksen tarpeellisuuteen otettiin kantaa jo vuonna 1986, kun reilun sadan henkilön allekirjoittama kansalaisadressi esitti eduskunnan yhteyteen tulevaisuuden tutkimiseen keskittyvän yksikön perustamista. Allekirjoittajien joukossa oli poliitikkoja ja tutkijoita.

Suomen ensimmäinen tulevaisuusselonteko syntyi hieman myöhemmin, keskellä lamaa vuonna 1993. Selonteko oli osa keskustapääministeri Esko Ahon johtaman hallituksen tavoitetta käynnistää Suomessa laaja keskustelu maan tulevaisuudesta. Tarkoituksena oli taistella näköalattomuutta vastaan ja vähentää yleistä synkeää tulevaisuuden näkemystä. Tarkoitus oli saada Suomi kuntoon.

Tv-uutisissa kerrottiin Suomen ensimmäisestä tulevaisuusselonteosta 27.10.1993.

Ensimmäisessä selonteossa hallitus pyysi yhteiskunnan kehitystä laaja-alaisesti pohtineita kirjoittajia laatimaan visioita 2020-luvun Suomesta. Näkemyksensä tulevaisuudesta antoivat muun muassa akateemikko Erik Allardt, ministeri Max Jakobson ja professori Liisa Uusitalo.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten laaditussa selvityksessä puhutaan asioista, joista käydään keskustelua tänäkin päivänä: teknologian muutos, kansainvälistyminen, rakennemuutokset ja niiden kipukohdat sekä työttömyys.

– Maailmaa, jossa toimimme, leimaa tänään epävarmuus. Epävarmuus ei ole ohimenevä ilmiö, vaan se jää pysyväksi, Aho kertoi eduskunnalle ensimmäisen tulevaisuusselonteon julkistamisen yhteydessä.

Hallituksen tulevaisuusselonteon keskeinen viesti oli, etteivät suomalaiset voi enää eristäytyä. Neuvostoliitto oli hajonnut, oli aika avata ovet Eurooppaan. Työelämään kaivattiin lisää joustavuutta, koulutukseen lisää satsauksia. Ikääntyvästä Suomesta tavoiteltiin lapsiystävällistä yhteiskuntaa, joka onnistuisi paremmin hyödyntämään uusiutuvia luonnonvaroja.

Hallituksen tosin katsottiin tuolloinkin toimivan omia esityksiään vastaan.

700 000 euroa ja kalsarikännit

Tulevaisuusselonteon konsepti tuli suomalaisille tutuksi viimeistään pari vuotta sitten, kun selonteon pohjaksi tilatun tutkimuksen hankintatavasta ja hinnasta nousi kohu. Silloisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) filosofi Pekka Himaselta tilaama 400-sivuinen tutkimus pitkäjänteisestä ja visionäärisestä tulevaisuuden tekemisestä ei kuitenkaan poikinut sen syvällisempää keskustelua itse tulevaisuudesta.

Politiikalla ei tällä hetkellä ole valmiita ohjauskeinoja niihin asioihin, joita maailmassa tapahtuu.

Olli Hietanen

– Ei sitä selontekoa kukaan muista, valiokuntaneuvos Hietanen huokaisee.

Sen sijaan muistamme 700 000 euron hintalapun ja humalaisen filosofin alushoususillaan Pohjois-Esplanadilla.

– Mutta Himasen kirja ei ollut huono. Siellä oli paljon hyvää, Hietanen vakuuttaa.

Hän nostaa esille Himasen ja tämän työryhmän ajatuksen siitä, että finanssikriisin sijaan meillä on politiikan kriisi. Himanen katsoo kirjassaan, että nykyiset poliittiset rakenteet ovat kyvyttömiä ratkaisemaan käsillä olevia ongelmia, koska niiden ratkaiseminen vaatisi juuri taustalla olevien poliittisten rakenteiden muuttamista. Pelkät taloudelliset korjausliikkeet eivät riitä.

Himasen ajatukset kaikuvat eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan vuonna 2014 kirjoittamassa mietinnössä, jossa huomiota saavat teknologian muutoksen lisäksi demokratian myllerrys ja julkisen sektorin roolin muuttuminen.

– Nämä muutokset kertovat siitä, että politiikalla ei tällä hetkellä ole valmiita ohjauskeinoja niihin asioihin, joita maailmassa tapahtuu. Samaan aikaan ne kertovat siitä, että jotain suurta ja uutta on tapahtumassa, Hietanen kuvailee.

Epävarmuus on jäänyt pysyväksi ilmiöksi.

Politiikka näivettynyt keskusteluksi keinoista

Yritysmaailmassa epävarmuuteen on varauduttu jo pitkään. Vaikka liike-elämässä voittoa on taottava kvartaali toisensa perään, menestyminen vaatii pidemmän aikavälin visiota.

Japanissa yritykset ovat jo kauan tehneet pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvia suunnitelmia. Kun Konosuke Matsushita vuonna 1918 perusti myöhemmin Panasonic-nimen ottaneen yrityksen, hän puhui 250-vuotissuunnitelmasta. Vuosi sitten miljardikaupat brittiläisestä teknologiayrityksestä tehneen japanilaisyritys Softbankin johtaja Masayoshi Son puhui vuonna 2010 300-vuotissuunnitelmasta.

Pitkälle tulevaisuuteen katsominen on luonut edellytykset pitkäikäisille yrityksille. Suurin osa maailman vanhimmista yrityksistä löytyy Japanista. Nousevan auringon maasta löytyy yrityksiä, jotka ovat olleet toiminnassa yhtäjaksoisesti yli tuhat vuotta.

Myös energia-alalla, jossa investoinnit alkavat tuottaa vasta vuosikymmenten kuluttua, on jo 1970-luvulta lähtien laadittu vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä. Öljy-yhtiö Shellin skenaarioanalyysit ovat tunnetuimpia.

shellin logo
Shell julkaisi ensimmäisen skenaarioanalyysinsa vuonna 1973. Sen avulla yhtiö pystyi mukautumaan kilpailijoitaan paremmin myöhemmin puhjenneeseen öljykriisiin.AOP

Sen sijaan politiikassa, tulevaisuusselonteosta huolimatta, katse jää yhä usein liian lyhyeksi.

– Yksi keskeisimpiä asioita suomalaisessa päätöksenteossa, valmistelussa, julkisessa keskustelussa ja kaikessa on se, että meidän pitäisi saada merkittävästi tulevaisuusorientaatiota lisää, sanoo Sitran strategiayksikön johtaja Paula Laine.

Sitra on ajatus- ja toteutushautomo, joka pyrkii ennakoimaan, analysoimaan, selvittämään ja keräämään yhteen tietoa, jonka pohjalta hahmotellaan Suomen kannalta merkityksellisiä tulevaisuuden kehityssuuntia.

Lyhytnäköisyys päätöksenteossa on johtanut Laineen mukaan siihen, että maailman tapahtumat yllättävät jatkuvasti poliitikot asioissa, joihin olisi voitu varautua, jos katse nostettaisiin nykyistä pidemmälle. Laine uskoo, että suunnitteluhorisontin venyttäminen jo kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen toisi suuren läpimurron tulevaisuuteen varautumisessa.

Saman lyhytnäköisyyden on havainnut ajatushautomo Demos Helsingin tutkija Aleksi Neuvonen. Hän kuvailee Suomen jämähtäneen parlamentarismin traditioon, jossa uuden rakentaminen tapahtuu aina neljän vuoden mandaatilla kerrallaan.

– Meiltä ehkä puuttuvat politiikassa menetelmät keskustella niistä pidemmän aikavälin kysymyksistä, Neuvonen miettii.

Neuvonen arvelee tämän johtuvan osittain siitä, että pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat kysymykset muovautuvat politiikassa helposti abstrakteiksi asioiksi, joihin poliittiset ryhmät voivat kukin omalla tavallaan kytkeytyä ja löytää niistä itselleen tärkeitä kohtia.

Sitran Paula Laine arvelee ympäripyöreyden johtuvan siitä, että tulevaisuus on ikään kuin riisuttu poliittisesta ideologiasta.

– Kun yhteiskunta on kypsynyt, olemme tulleet sellaiseen vaiheeseen, jossa syystä tai toisesta politiikka on käpertynyt lyhyempään aikajänteeseen ja tavallaan vähittäiseen vääntöön lähinnä keinoista, ei niinkään niistä pitkän tähtäimen päämääristä, koska ollaan ehkä virheellisesti jopa ajateltu, että niistä ollaan niin samanmielisiä, Laine toteaa.

Paula Laine
– Ihmiskunnan positiivinen kehityskulku, rauhanomaisuus ei ole automaatio. Se on vaarallinen oletus. Kaikki kehitys ei ole positiivista, Sitran strategiayksikön johtaja Paula Laine muistuttaa.Sitra

Kolme syytä lyhytnäköiseen politiikkaan

Politiikan tutkimuksen tohtori Jaakko Kuosmanen näkee kolme syytä lyhytnäköiseen politiikkaan. Kuosmanen palasi viime vuonna Suomeen Englannista, missä hän työskenteli Oxfordin yliopiston sisäisessä ajatushautomossa. Teemoina olivat tulevaisuuden haasteet ja etenkin niiden pitkän aikavälin hallinnointi.

Pääkysymys oli, miten demokraattiset järjestelmät saataisiin ottamaan tulevaisuuden haasteet paremmin huomioon.

Ensimmäinen syy huonoon varautumiseen Kuosmasen mukaan löytyy instituutioista. Vaalikaudet ja raportointisyklit kannustavat poliitikkoja ajattelemaan lyhytnäköisesti. Kun tulos mitataan vaalikauden päätteeksi, tavoitteet asettuvat lyhyelle aikavälille.

Toinen syy lyhytnäköiseen politiikkaan löytyy psykologiasta.

– Ihmisen psykologiassa on sellaisia peruspiirteitä, että me ajattelemme hyvin lyhytnäköisesti. Meidän on vaikea ottaa huomioon hitaasti hiipiviä ongelmia. Me olemme todella huonoja ymmärtämään tilastollisia todennäköisyyksiä, Kuosmanen luettelee.

Viimeinen syy löytyy ongelmien luonteesta. Poliitikot joutuvat pohtimaan vaikeasti ennakoitavien ongelmia, jotka voivat konkretisoitua lähitulevaisuudessa tai kymmenien vuosien kuluttua. Niiden vaikutukset voivat olla globaaleja tai paikallisia, eikä poliitikkojen asiantuntijuus yksinkertaisesti riitä ratkaisemaan niitä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ratkaisuihin voitaisi pyrkiä poliittisien keinojen avulla. Kuosmanen nostaa esimerkiksi Walesissa läpiviedyn Well-being of future generations -lakipaketin, joka velvoittaa julkisia instituutioita ottamaan paremmin huomioon pitkän aikavälin tavoitteet ja niiden pohjalta kehittämään yhteistyötä niin keskenään kuin paikallisten yhteisöjen kanssa.

Lakipaketin myötä Walesin lainsäädäntöön kirjattiin tiettyjä tulevaisuusmaaleja, joiden edistymistä tarkkailemaan on perustettu tulevien sukupolvien komissaari.

Edellytykset samankaltaiselle kehitykselle ovat hyvät myös Suomessa, Kuosmanen sanoo.

– Suomi on kansainvälisesti katsottuna hyvässä jamassa, vaikka täälläkin on paljon tehtävää. Meiltä löytyvät mekanismit kuten tulevaisuusselonteot ja tulevaisuusvaliokunnan tekemä ennakointi, Kuosmanen muistuttaa.

Kuosmanen kuitenkin peräänkuuluttaa mitattavia tavoitteita. Hänen mielestään nykyisen kaltaiset tulevaisuudenselonteot eivät riitä, jos niistä ei löydy konkreettisia maaleja, joiden saavuttaminen voidaan osoittaa ilman poliittista tulkinnanvaraa.

Valistuksesta totuudenjälkeiseen aikaan

Jos yhteisymmärryksen harha tukahduttaa poliittisen keskustelun tulevaisuudesta, niin kansalaiskeskustelu kärsii yhteisymmärryksen puutteesta. Aikana, jolloin mielipiteet sekoitetaan faktoihin ja faktat ymmärretään tahallaan väärin, on kenenkään vaikea luoda kuvaa tulevaisuudesta, josta jokainen löytää paikkansa.

Kreikkalaisten vertauskuvaa jatkaen: puiden istuttamisen sijaan osa puhuu pensaista, osa muureista. Osa katsoo puiden olevan turhia ja osa pitää niiden varjoja pelottavina ja vaarallisina. Keskusteluja käydään samanmielisten kanssa, jolloin omat näkemykset vahvistuvat ja vastakkaiset näkökulmat alkavat näyttää uhkaavilta.

Olli Hietanen
– Ajatus siitä, että kaikki muuttuu, on hypeä. Mitä me teemme nyt sellaista, jota emme tehneet jo vuonna 1017? On varsin todennäköistä, että vuonna 3017 me syömme, rakastamme, nukumme, teemme töitä ja liikumme. Toisin sanoen, isolla aikajänteellä esille nousee enemmän pysyvyyksiä kuin muutoksia, valiokuntaneuvos Olli Hietanen pohtii.Carmela Johansson / Yle

Faktojen ja tiedon pohjalta voisi etsiä laajempaa yhteisymmärrystä tulevaisuudesta, jos faktoilla ja tiedolla vain olisi merkitystä nykymaailmassa, valiokuntaneuvos Hietanen pohtii. Puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta.

Miten tähän on tultu juuri nyt, kun tiedon määrä ja saatavuus ovat lisääntyneet valtavasti?

Yhteiskunnalliset totuudet eivät ole luonnontieteellisten totuuksien kaltaisia faktoja, vaan ne elävät ajassa. Käsitykset oikeasta ja väärästä muodostuvat sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Ja juuri nyt nämä rakenteet ovat murroksessa, Hietanen huomauttaa.

– Parhaillaan olemme näiden uusien ja vanhojen totuuksien ristiaallokossa, Hietanen kuvailee.

Tässä aallokossa korostuvat arvot.

– Arvot ovat tänä päivänä tärkeämpiä kuin se, mikä on totta ja mikä epätotta, Hietanen toteaa.

– Ihmiset toimivat pikemminkin sen perusteella, mistä pitävät, eivätkä faktojen perusteella, hän jatkaa.

Tähän on vaikuttanut myös pitkään jatkunut yhteiskunnallinen kehitys, jossa on voimakkaasti tuettu yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta. Yhteisen kulttuurin hiipuminen on saanut monet tuntemaan, että yhteiskunnalta puuttuu suunta. Tämä on hedelmällistä maaperää arvoille ja aatteille.

Tulevaisuus täytyy pystyä perustelemaan

Arvot eivät torju ilmastonmuutosta tai ratkaise työttömyyttä. Tätä varten tarvitaan pitkälle ulottuvia suunnitelmia.

Demos Helsingin Aleksi Neuvonen korostaa, että tulevaisuuden suunnittelun tarkoituksena on auttaa meitä hahmottamaan, mikä on meille oikeasti tärkeää ja mitkä ovat ne asiat, joista haluamme pitää kiinni yksittäisten kriisien yli.

Tämän vuoksi tulevaisuuden suunnittelussa on erityisen tärkeää pystyä perustelemaan kaikille yhteiskunnan jäsenille ne isot ongelmat, joita ollaan ratkaisemassa.

– Köyhyydestä nousevassa maassa on suhteellisen helppo kertoa, että se on sitä, että olisi mahdollisuus lähettää lapset kouluun. Meidän kaltaisessa yhteiskunnassa se on huomattavasti vaikeampaa, Neuvonen sanoo.

Tässä kohtaa Neuvonen muistuttaa, että tulevaisuuteen varautuminen on paljon muutakin kuin selontekoja. Hän nostaa esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmän ja tutkimukseen tähtäävän toiminnan, jotka ovat pitkään olleet valtion suojeluksessa. Vaikka järjestelmää kehitettäessä suunnitelmia ei maalattu sukupolvien päähän, kyseessä on pitkän aikavälin sitoutuminen ihmisten osaamisen kehittämiseen.

Juuri tämänkaltaisissa tulevaisuuden suunnitelmissa erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus nostaa esiin omia asioita.

– Pitäisi luoda visio, johon ihmiset pääsevät mukaan ja kokevat, että se on myös heitä käsittelevä visio, eikä pelkästään valtiontalouden rakenteita käsittelevä visio, Neuvonen kuvailee.

Aleksi Neuvonen.
– Mitä se tarkoittaa, että olemme siirtymässä uudenlaiseen digitaaliseen korkeanosaamisen yhteiskuntaan, esimerkiksi kaupassa työskentelevälle ihmiselle, Demos Helsingin tutkija Aleksi Neuvonen pohtii ihmisten mahdollisuksia hahmottaa talous- ja elinkeinopoliittisia visioita.Yle

Yhteisymmärryksen rakentaminen on nykypäivänä vaikeaa, Neuvonen myöntää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Brexit ja Trump.

– Ihmiset voivat katsoa niin moneen suuntaan tässä todellisuudessa, Neuvonen toteaa.

Pitäisikö Suomella kuitenkin olla tässä poukkoilevassa todellisuudessa satavuotissuunnitelman?

– Ehdottomasti. Sitähän voidaan ja joudutaan uudelleen määrittämään matkalla, mutta se harjoitus itsessään, että tehdään jonkinlaisia maaleja, se on ehdottomasti hyvä lähestyminen politiikkaan ja tulevaisuuteen, tutkija Jaakko Kuosmanen sanoo.

Neuvonen on samaa mieltä. Hän muistuttaa, että pitkän aikavälin visio on myös vaikeiden asioiden sanomista ääneen.

Kuten sen, että me emme ole nauttimassa istuttamiemme puiden varjoista. Ja jos jätämme ne istuttamatta, eivät niistä ole nauttimassa jälkipolvetkaan.