Sananen – Loma ja paluu tulevaisuuteen

Työhön koulutetaan, mutta lomailuun ei. On se niin väärin.

Loma-, juhla- ja vapaapäivät
Toimittaja Mikko Maasola

Yli kuukauden kesäloma on takana. Ihan liian pitkä aika ja paikka. Rytmittömät päivät ja mannerlaattamaisesti lipuvat kaltevat tunnelmat. Aurinkokin tuntui useimpina päivinä julkealta ja hyökkäävältä. Mistä on kysymys?

Olenko kyllästetty? Nähnyt jo riittävästi kesiä ja siksi vaikeasti innostuva. Ainakin riittävästi tuli oltua terassilla ja tuijotettua kyllästettyä terassilautaa. Myrkytettyä puuta, joka on muutettu toiseksi. Voidaanko ihminenkin kyllästää - vuosien saatossa? Linnanmäen ruuhka, pistävä aurinko, saksalainen Gynther the karavaanari, ja monet muut metkut, ne on keski-ikäinen kokenut kymmeniä kertoja, ja koki taas tänä kesänä.

Kesälomalla on myös PAKKO ladata akku täyteen. Vaan onko juuri tuo paine kärventänyt kengät akulta ja saattanut koko akun nyt huonoon kuntoon?

Voidaanko ihminenkin kyllästää?

On niitä jotka osaavat lomailla ja niitä jotka eivät ole oppineet.

Suomi on tuhansien kurssien maa. Ei muuta kun kurssitat itses`! Meillä perehdytetään työhön ja työehtosopimukseen, mutta kukaan ei opeta miten lomaillaan.

Olisin kaivannut työnantajan maksamaa kurssia, jossa olisi opetettu huippuammattilaisten toimesta ja kädestä pitäen, miten sitä oikein lomaillaan. Olen jotenkin unohtanut tuon taidon tai sitten en ole koskaan ollut siinä mikään luonnonlahjakkuus. Kahden viikon kurssi ja siihen päälle viikon palkallinen harjoittelujakso, jonka aikana saisi testata tukihenkilön avustuksella mitä olisi kiva tehdä lomalla ja kuinka paljon. Kurssilla opetettaisiin myös puhumaan puolisolle ja lapsille kauniisti, kiireettä ja tiuskimatta. Toivottavasti onnistuneen harjoitteluviikon jälkeen alkaisi oikea loma.

Valmennus lomaan olisi ikään kuin terminaali. Siirtymäriitti matkalla kohti haastavaa ja mielellään onnistunutta lomailuelämänvaihetta. Kun se on terminaali, koulutus ja kokoontumiset voitaisiin järjestää osittain isolla sisävesilaivalla ja sen huoltorakennuksessa.

Kukaan ei opeta miten lomaillaan.

Pitkään ja paksuun kesälomaan on sisäänrakennettu vaatimus siitä, että ihminen, työläinen, on jollain tavalla virkistynyt ja voimautunut työstä vapaiden viikkojen aikana. Jopa niin, että hän olisi tutkinut vahingossa omaa mielenmaisemaansa, elämäntilannettaan ja resurssejaan suhteessa työnantajan tarjoamiin näkymiin ja haasteisiin. Että tuon näennäisen velttoilun aikana jokin ihmisen sisällä olisi uusiutunut. Että hän voisi yllättäen tarjota nyt työpäivän puitteissa itselleen ja ympäristölleen jotain uutta, yllättävää ja kaikkia energisoivaa. Intohimoa työhön patterin täydeltä!

Usein huomaa loman jälkeen, että ihan näin ei tainnut käydä. Tai sitten se herkku on piilossa ja pursotetaan esiin jonkun isomman toimesta ruikkaus kerrallaan, vuoden aikana.

Pitkältä lomalta töihin palatessa pitäisi olla taas terminaali. Päivä riittäisi, keskusseurakuntatalon kellarissa. Siellä puettaisiin yhdessä pitkät housut jalkaan ja täräytettäisiin rannekello taas käteen. Kaikki tehtäisiin terminaalipäivänä kahvikuppi kädessä. Laulettaisiin yhdessä muutama Eppu Normaalin laulu ja naurettaisiin sille, joka on eniten palanut.

Puettaisiin yhdessä pitkät housut jalkaan ja täräytettäisiin rannekello taas käteen.

Iltapäivällä jo istuttaisiin. Joku kierroksilla käyvä kaunis naispsykologi kehuisi jokaista työelämään takaisin siirtyvää henkilökohtaisesti ja polvista ravistaen, vuolaasti ja täysin aiheetta, pitkään ja karamellisoiduin superlatiivein. Muistuttaisi miten Sinua on niin monen toimesta kaivattu ja rakastetaan, jos mahdollista, entistäkin enemmän. Tämä sessio päättyisi ranskalaisiin tai romanialaisiin poskisuudelmiin ja ilon kyynelten helliin levityksiin koko naaman emulsiovoiteeksi.

Sitten tulisi karvan verran harmaampi emerituspsykologi. Hän ottaisi kädestä ja päästäisi irti. Ja kertoisi miksi sinun on huomenna tärkeää astua palvelukseen. Miksi yksilön ja yhteiskunnan kannalta on tärkeää tehdä tätä työtä ja antaa aikaansa ja voimavarojansa päivästä toiseen.

Harmaan kaverin puhuttelu muuttuisi koko ajan asteittain tiukemmaksi ja lähtiessä hän tömpsäyttäisi loman huokoistamaa kivakasti olkapäälle tai jopa tarpeen vaatiessa ottaisi leukaperistä hetkellisen kannustavan myötäotteen.

Kaikki menisi ehkä liukkaammin matkalla syksyyn.

Maallikkosaarnaaja Maasola