Koe uusi yle.fi

Mielikuvitusystävä on lapsen normaalia kehitystä: "Tietää kyllä ettei kaveri ole totta"

Jos lapsi on kovin kuuliainen, on hänen mielikuvitusystävänsä todennäköisesti melko rasavilli. Lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta sanoo lapsen täydentävän puuttuvia ominaisuuksiaan kuvitteellisella kaverillaan.

Kotimaa
Lapsi leikkii mielikuvitusystävän kanssa.
Mari Kahila / Yle

Usea lapsi leikkii mielikuvitusystävän kanssa. Kuviteltu leikkikumppani on pienelle ihmiselle käytännöllinen ratkaisu; oma mieli riittää leikkipaikaksi.

– Siinä ei tarvitse välineiksi muuta kuin oman mielen ja kielen, toteaa lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta Satakunnan sairaanhoitopiiristä.

Laakso-Santavirran mukaan mielikuvitusystävä edellyttää lapselta kykyä symboliseen ajatteluun, minkä takia mielikuvitusystäviä alkaa ilmetä leikki-ikäisenä.

– Nämä ystävät saattavat olla mukana alakouluun asti, mutta yläkouluikään mennessä mielikuvitusystävät ovat taakse jäänyttä elämään.

Leikki on harjoittelua elämään

Lastenpsykiatrian erikoislääkärin koulutuksen saanut Auli Laakso-Santavirta kertoo lapsen tietävän, ettei mielikuvitusystävä ole totta. Kuten leikki yleisestikin, keksitty ystävä auttaa pientä ihmistä harjoittelemaan erilaisia tilanteita.

Jos lapsi on kovin kiltti ja on taipuvainen miellyttämään aikuista, niin helposti hänen mielikuvitusystävänsä on sellainen, joka tekee jekkuja tai kiellettyjä asioita.

lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta

– Mielikuvitusystävän tärkeimpiä tehtäviä on se, että sen kanssa harjoitellaan vuorovaikutustilanteita. Kuvitellun kaverin kanssa koetetaan, minkälaista elämä voisi olla, Laakso-Santavuori toteaa.

Leimaavaa mielikuvitusystäville on se, että ne täydentävät lapsen omaa persoonallisuutta ja paikkaavat puuttuvia ominaisuuksia.

– Jos lapsi on kovin kiltti ja on taipuvainen miellyttämään aikuista, niin helposti hänen mielikuvitusystävänsä on sellainen, joka tekee jekkuja tai kiellettyjä asioita.

Mielikuvitusystävään tarvitsee harvoin puuttua

Lapsi hylkää mielikuvitusystävän siinä vaiheessa, kun se ei enää ole tarpeellinen. Auli Laakso-Santavirta luottaa suomalaisten vanhempien kykyyn suhtautua mielikuvitusystäviin. Mielikuvitusystäviin ei yleensä tarvitse luoda erityistä rajaa.

– Aikuiset osaavat hyvin tukea lapsen kehittyvää realiteetintajua. Jos lapsi oikein kovasti alkaa satuilla ja mielikuvituksen iso pyörä lähtee liikkeelle, niin vanhempi tuo lapsen turvallisesti lähemmäs todellisuutta.