Tutkija: Trumpin valheilla ei näytä olevan väliä

Suora valehtelu ei tunnu vaikuttaneen republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin peruskannattajajoukkoon, arvioi vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista.

USA:n presidentinvaali
Trump puhuu valtavan näytön edessä mikrofoniin. Hän tehostaa sanojaan oikealla kädellään, etusormi ja peukalo yhdessä. Hänellä on tumma puku, kirkkaanpunainen kravatti. Taustalla näyttö esittää Trumpin puhetta. Trumpin kasvokuva täyttää koko taustan.
Donald Trump kuvattuna Clevelandissa 21. heinäkuuta 2016.Michael Reynolds / EPA

Yhdysvaltain republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin yksittäiset, huonoa arvostelukykyä osoittavat lausunnot eivät näyttäisi kaatavan hänen kampanjaansa, arvioi vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista.

Yhdysvalloissa Trumpin puheet ovat herättäneet jälleen uutta kohua, kun Trump tuoreimmissa lausunnoissaan nimitti kilpakumppaniaan, demokraattien presidenttiehdokasta Hillary Clintonia paholaiseksi. Hän epäili myös, että presidentinvaalissa nähdään vaalivilppiä.

Sitä ennen viime viikonloppuna Trump arvosteli demokraattien puoluekokouksessa esiintynyttä, Irakissa taistelleen ja surmansa saaneen muslimisotilaan perhettä. Suuttumusta nousi myös republikaanipuolueen sisältä, ja hyökkäys kaatuneen sotilaan vanhempia vastaan näytti olevan viimeinen pisara osalle republikaaneista.

Suora valehtelu ei ole vaikuttanut kannattajiin

Normaalille ehdokkaalle kyseessä olisi luultavasti ollut jonkinlainen rajan ylitys, mikä saattaisi alkaa näkyä ehdokkaan kannatuksessa. Mutta Trump on jo aiemmin sanonut runsaasti asioita, jotka olisivat tavallisesti päättäneet presidenttiehdokkaan tien, muistuttaa Salonius-Pasternak.

– Näyttäisi siltä, että tähän saakka suora valehtelu ei mitenkään ole vaikuttanut hänen peruskannattajajoukkoonsa, arvioi Charly Salonius-Pasternak.

Länsimaisissa vapaan tiedonvälityksen demokratioissa totuudella on yhä merkitystä vaaleissa, Salonius-Pasternak arvioi. Hän kuitenkin huomauttaa, että osa äänestäjäkunnasta Yhdysvalloissa on menettänyt luottamuksensa valtamediaan. Tällöin totuus tuntuu helposti löytyvän jonkun itseä lähellä olevan ryhmän hallusta.

– Tämähän on trendi, joka on näkyvissä Euroopassa ja osittain myös Suomessa. Tämä on ehkä huolestuttavampi trendi kuin yksittäisen ehdokkaan suusta tulevat valheet, arvioi Salonius-Pasternak.

Rivit rakoilevat

Republikaanipuolueen rivit rakoilevat julkisuudessa yhä pahemmin Trumpin johdosta. Tiistaina ensimmäinen puolueen kongressiedustaja ilmoitti äänestävänsä Hillary Clintonia.

Tutkijan mukaan Trump itse mieluusti myös rakentaa kuvaa itsestään ehdokkaana, joka toimii omillaan eikä puolueen tai muiden tahojen talutusnuorassa. Trump saattaa silti kohdata odottamattomia yllätyksiä, kun varsinainen vaalikoneisto ja äänestäjien aktivointi erilaisilla kampanjoilla ja ehdokastyöllä pyörähtää puolueen sisällä toden teolla liikkeelle.

– Tässä Trumpilla ei ole omaa organisaatiota eli hänen pitäisi luottaa repulikaanipuolueen organisaatioon. Voi olla ja on hyvin todennäköistä, että osaa siellä ei tule kiinnostamaan Trumpin tukeminen, arvioi Salonius-Pasternak.

Puutteellinen kyky toimia presidenttinä

Salonius-Pasternak on seurannut Yhdysvaltain valmistautumista presidentinvaaleihin. Hänen mielestään Trumpista on julkisten esiintymisten johdosta alkanut piirtyä kuva, että hänellä ei välttämättä ole kykyä omaksua ja tehdä työtä Yhdysvaltain presidenttinä.

Yksi esimerkki tästä voisi olla Trumpin ulkopoliittiset äläykset. Trump asteli heikoilla jäillä esimerkiksi toivoessaan julkisesti, että Venäjä kaivaisi Hillary Clintonin poistamia sähköpostiviestejä ja julkistaisi ne. Käytännössä hän siis esitti, että toinen suurvalta hyökkäisi amerikkalaiseen tietojärjestelmään.

– Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että Trumpilla ei ole kykyä ottaa vastaan sitä uutta informaatiota, joka on hyvin valmisteltuna tarjolla ulkoministeriön, puolustusministeriön ja muiden koneistossa. Hän ei näytä ymmärtävän, että sillä mitä sanoo, on merkitystä. Hän ei tunnu hahmottavan monimutkaisia kokonaisuuksia. Se on oikeasti pelottava asia, Salonius-Pasternak sanoo.