Saamenkäsityön tutkija: "Kulttuurin määritteleminen materialismin kautta kadottaa aidon kulttuurin"

Duodjin eli saamenkäsityön tutkija Sigga-Marja Magga sanoo, että hän on odottanut jo pitkään keskustelua hopeiden liikakäytöstä ja materialismista saamelaisyhteisössä. Keskustelun aloitti uusi taideryhmä Ozas, joka kannustaa saamelaisia ajattelemaan tämänhetkistä elämäntapaa.

kulttuuri
Sigga-Marja Magga
Kirsti Helena Länsman / Yle

Saamelaisten Gaupin sisarusten uusi musiikki- ja taideryhmä Ozas on polkaissut käyntiin keskustelun saamelaisten hopeankäytöstä ja nykyisestä saamelaisesta elämäntavasta.

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin saamenkäsityön eli duodjin tutkija Sigga-Marja Magga on iloinen siitä, että keskustelu aiheesta on viimein alkanut.

– Se on sellainen keskustelu, jota olen vähän jo odottanut. Nykyaikana kuluttaminen on lisääntynyt, erityisesti hopean kuluttaminen. Olen iloinen siitä, että nyt on tullut esiin tällainen kriittinen näkemys kulttuuriimme, sanoo Magga.

“Jos määrittelemme kulttuuriamme materialismin kautta, on oikea perinne kadonnut"

Hopeakorut, kuten sormukset ja riskut eli rintakorut kuuluvat saamelaiseen perinteiseen pukeutumis- tai koristautumiskulttuuriin, mutta niiden materialistinen liikakäyttö ei.

Saamenkäsityön tutkija Sigga-Marja Magga toteaa, että saamelaiset perustelevat omaa hopeiden käyttöään kulttuurisilla perusteilla.

– Sanomme hyvin helposti, että tämä on meidän perinteemme käyttää esimerkiksi näin paljon hopeita. Materiaalia käytetään muutenkin niin paljon käsitöiden tekemiseen ja vaihdetaan saamenpukua joka juhlaan, ja me selitämme sen sillä, että on saamelainen tapa tehdä niin.

– Jos asiat menevät siihen suuntaan, että materialismin kautta määrittelemme meidän kulttuuriamme ja perinteitämme, niin silloin mielestäni se oikea perinne on kadonnut. Sitten ei ole enää kysymys siitä, että mikä on saamelainen perinne, vaan jostain aivan muusta, sanoo Sigga-Marja Magga.

Ozas
Inger-Elle Suoninen / Yle

"Missä on sisäinen tieto ja voima?"

Aikoinaan saamelaiset vaihtelivat keskenään poronlihaa, kenkiä ja muita materiaaleja hopeisiin. Sitä kautta hopeasta on tullut perinteinen osa saamelaisten pukeutumista. Nykyinen länsimainen materialismi on kuitenkin vaikuttanut myöskin saamelaiseen yhteiskuntaan.

– Tietysti saamelaisessa yhteiskunnassa, kuten muissakin länsimaisissa yhteiskunnissa, rahaa on enemmän. Trendit tulevat ja menevät niin nopeasti ja saamelaisetkin seuraavat niitä. Se on meidän elämäntapa ylipäätään, meillä on enemmän mahdollisuuksia kuluttamiseen.

Magga toivookin, että saamelaiset eivät menisi yhtään enempää siihen suuntaan, että kulttuuria määriteltäisiin materialismin kautta.

– Sehän on tässä se ongelma, että ovatko nämä ulkoiset merkit mitkä tekevät saamelaiseksi, vai missä on se meidän sisäinen tieto ja sisäinen voima.

Myös kaksinaismoralismi noussut esiin

Ozasin performanssissa esiin nostettiin myös kaksinaismoralismi; saamelaiset itse vastustavat kaivoksia, mutta käyttävät kaivostoimien kautta saatua hopeaa.

Ozas
Pirita Näkkäläjärvi / Yle

– Mitä enemmän käytämme hopeita, sitä kriittisempi tulisi olla kaivostoimien suhteen. Mutta tietysti tässä on sekin kysymys, että onko tässä asia mitä me tarkoitamme näillä kaivostoimilla. Että onko tämä tällainen “not in my backyard” -juttu, vai mikä tässä on kyseessä, pohdiskelee saamenkäsityön tutkija Sigga-Marja Magga.

Maggan mielestä saamelaisten tulisi miettiä alkuperäiskansana, että mistä hopeat ovat tulleet.

– Jos annamme sellaisen kuvan, että olemme kiinnostuneet luonnosta, ympäristöstä ja muista alkuperäiskansoista, niin kyllä meidän täytyisi sitäkin miettiä, että mistä ne hopeat oikeastaan tulevat.

Kannustaa eettiseen ajatteluun

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin tutkija Sigga-Marja Magga ei kuitenkaan tuomitse saamelaisia hopeakoruja, mutta kannustaa eettiseen ajatteluun.

– Toivottavasti sekin tulee esiin, että ihmiset alkavat vaatimaan, että hopeaseppien ja -yritysten on tuotava esiin se, mistä se hopea tulee ja mitä sen hopean takana on. Samalla tavoin kuten mekin menemme vaatekauppaan ja haluamme tietää ovatko pienet lapset ommelleet ne vaatteet, niin samalla lailla saamelaiset voivat alkaa vaatimaan tietoa siitä, että mistä hopeat oikein tulevat.

– Voimme myöskin ajatella sitä kriittisesti, että mitä minä itse tarvitsen ja miksi minä itse haluan niitä hopeita, että onko se niin tärkeää minun saamelaisuudelleni, että minulla on aina uusi hopearisku.

Sigga-Marja Magga oli mukana tiistain Kesäradiossa kommentoimassa asiaa. Kesäradion voi kuunnella uusintana keskiviikkona 3.8.2016 kello 14.03.