Katettiinko teidänkin pöytäänne lautanen mielikuvituskaverille?

Astrid Lindgren loi Pikkuveljelle mielikuvituskaveriksi Katto-Kassisen, Mikko Mallikkaalla oli Mulperi. Lapsuuden kuviteltuja ystäviä on hauska muistella jälkeenpäin, mutta ovatko olemattomat hahmot joskus herättäneet myös huolta? Miksi se lapsi nyt noin? Ei kai hän kärsi yksinäisyydestä?

Osallistu
Nainen selailee Mikko Mallikas -kirjaa.
Mikko Mallikkaankin isä sai tottua kattamaan lautasen aina mielikuvituskaveri Mulperille. Kuva Gunilla Bergströmin kirjasta Mikko Mallikas ja Mulperi (Tammi).Kalle Mäkelä / Yle

– Olin ainoa lapsi ja muistan, että jossain vaiheessa rakensin mielessäni itselleni sekä pikkusiskon että isonsiskon. Harjoittelin, millaista olisi, jos asuisikin sisarusparvessa.

Näin muistelee lapsuuden mielikuvituskavereitaan lastenpsykiatri Auli Laakso-Santavuori. Hän pitää kuviteltuja kavereita lapsen mielensisäisenä leikkinä, joka ei vaadi sen kummempia välineitä - oma mieli, kieli ja ajattelukyky riittävät.

Vaimoja alinomaa vaihtava Torsti

24-vuotias turkulaisopiskelija Venla Ellilä muistaa vielä elävästi oman mielikuvituskaverinsa.

– Torsti Tattari oli minun ja ystäväni yhteinen kaveri. Olimme vähän alle kouluikäisiä, Torsti oli kanssamme siitä sitten ainakin eka- ja tokaluokan. Hän aina "soitti" meille, että nyt tarvitaan apua. Lähdimme välittömästi auttamaan – vaikka kesken jonkun muun leikin.

Auttamaan?

– Sama tilanne toistui aina. Torsti oli lähdössä vaimonsa kanssa ulkomaanmatkalle, ja meidän piti ystäväni kanssa hoitaa heidän lapsensa sillä aikaa.

– Lapsia oli ainakin yli kymmenen. Oli kova homma vahtia ja komentaa heitä. Piti jatkuvasti laskea, ovatko kaikki tallella.

Mediamaailma vaikutti 90-luvulla vahvasti pikkutyttöjenkin leikkeihin. Venla Ellilää naurattaa itseäänkin Torstin vaimojen rooli.

– Haimme lapset aina lentokentältä, ja Torstilla oli joka kerta eri vaimo. Välillä se oli Pamela Andersson, välillä Linda Lampenius... joskus myös Spaissareiden Geri. Kaikki ne olivat kauniita ja muodokkaita.

Väsyivätkö aikuiset koskaan tähän leikkiin? Sanoivatko, että nyt tämä Torsti-höpötys saa loppua?

– Kai he pitivät sitä vain leikkinä muiden leikkien joukossa.

Elämän treenausta

Mielikuvitusystävä mahdollistaa harjoittelun: voi kokeilla, minkälaista elämä olisi ja miettiä, miten erilaiset ihmiset reagoivat asioihin.

Lastenpsykiatri Auli Laakso-Santavuori kertoo esimerkin, että jos lapsi on hyvin tottelevainen ja pyrkii aina miellyttämään aikuista, niin hänellä saattaa olla kuviteltu kaveri, joka tekee kaikenlaisia jekkuja ja sitä, mitä lapsi ei itse uskaltaisikaan.

Onko sinulla tai lapsillasi ollut mielikuvituskavereita? Miten ne näkyivät arjessa? Meinasiko joskus aikuisen mitta täyttyä, kun kuviteltu kaveri piti aina ottaa huomioon. Jaa muistosi.