Saamelaiskultuurin läänintaiteilija: Ozas löysi vetoavan tavan herättää keskustelua saamelaisten elämäntavasta

Saamelaiskulttuurin läänintaiteilija Anne Kirste Aikio näkee, että Ozas-taideryhmän tapa herättää keskustelua hopeiden käytöstä, kaivosteollisuudesta ja saamelaisten elämäntavasta oli todella kekseliäs ja innostava. Aikio näkee Ozasin performanssissa näkökulmia kolonialismista saamelaisten kulutuskäyttäytymiseen.

kulttuuri
Ozas
Pirita Näkkäläjärvi / Yle

Saamelaiskulttuurin läänintaiteilija Anne Kirste Aikio kertoi Yle Saamen kesäradiossa omia näkemyksiään Ozas-taideryhmän performanssista, jossa kritisoidaan saamelaisten nykyistä elämäntapaa. Ozas-taideryhmän takana ovat sisarukset Sara Marielle Gaup Beaska ja Risten Anine Gaup. Joikaavien siskosten lisäksi projektissa on mukana myös valokuvaaja Per Heimly.

Esitys nähtiin saamelaisvestivaali Márkomeannussa Pohjois-Norjan Evenesissä viime lauantaina.

Anne Kirste Aikio ei itse ollut paikanpäällä näkemässä Ozas-ryhmän performanssia, jota taiteilija itse kutsuvat "liioitteluksi".

Anne Kirste Aikio
Anne Kirste AikioVesa Toppari / Yle

– Minähän en ole itse sitä nähnyt muuten kuin kuvienkautta ja mitä on voinut artikkelien ja sellaisten kautta kokea, joten en niin kokonaisvaltaisesti voi sen taiteellista sisältöä arvioida, mutta itse aihe oli mielestäni todella kiinnostava, ja se tuntui todella kekseliäältä.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun asia tuli esiin

Aikio kertoo, että tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun saamelaiset itse alkoivat käsitellä omaa esteettisyyttään. Hän muistelee, että noin vuosi sitten taiteilija Marja Helander halusi osoittaa, kuinka "naimisissa" saamelaisetkin ovat muun muassa kaivosteollisuuden tuotteiden kanssa.

– Se ei ole mielestäni sillä lailla ole uusi ajatus, mutta sitä minä ajattelin, että miten Sara Marielle ja Risten Anine onnistuivatkin niin hyvin. Se oli varmaan sellainen, mikä osui ihmisten esteettisyyteen ja muutenkin ihmisiin. Sellanen ekologisuus ja esteettisyyshän eivät aina ole niin mielenkiintoisia aiheita, mutta tämä tuntui mielenkiintoiselta ja kiinnostavalta ihmisille.

– Ja minulle itselleni myös saamelaisten pukeutumisen ekologisuus on kiinnostava aihe. Minä uskon sen olevan universaalisti kiinnostava aihe, mutta myös ajankohtainen ja aivan uusi asia, josta varmaan täytyy keskustella.

"Ei ihminen halua sellaisia asioita niin paljon ajatella"

Saamelaiskulttuurin läänintaiteilija Anne Kirste Aikio uskoo, että kaikki saamelaiset ovat jossain vaiheessa ajatelleen oman kulttuurinsa eettisyyttä.

– Kyllä minun mielestäni ihmisen täytyy olla aika pimennossa, jos ei ole koskaan ajatellut tällaisia asioita saamelaisten vaatetuksen tai korujen osalta, että onko se eettistä ja onko se oikein.

Aikio uskoo, että kyseessä on epämiellyttävä tosiasia, jota ihmiset usein haluavat välttää.

– Se on sama, kuin että ostat mieluummin halpoja vaatteita, jotka tehdään köyhissä maissa, kuin kalliita suomalaisia vaatteita. Ei ihminen halua sellaisia asioita niin paljon ajatella, ihminen yrittää selviytyä arjesta ja pärjätä tässä maailmassa. Tämä asia ei ole varmaan sellainen, että ihmiset eivät olisi tienneet, mutta eihän se ole niin mukavaa, kun se koskettaa varmaan kovastikin saamelaisia tämä "liioittelu". Se on sellainen vähän epämiellyttävä asia.

"Pukeutumisen kommentointi osa kulttuuria"

Aikio ei kuitenkaan usko, että asia olisi mikään tabu. Hänen mielestään asiasta voi aina keskustella ja siitä on keskusteltukin.

– Saamenpuku, gákti, sehän on aina ollut myös sellainen, mitä saamelaisilla on ollut oikeus kommentoida. Muistan jo aikaa sitten vaikka Utsjoen kirkossa joku mummo on tullut sanomaan, että "koristautunut kuin joulukuusi". Sehän kuuluu myös gáktiin, eli sen suhteen tämä ei ole mikään uusi keskustelu, jos ajattelee gáktikulttuuria.

"Nyt on aika toimia"

Anne Kirste Aikion mielestä nyt tuntuu tulleen se aika ihmisten elämässä, että täytyy alkaa toimia.

– Me olemme varmaan kymmenisen vuoden aikana alkaneet hiljalleen tiedostaa kaivosasioita kulutuksen osalta. Me olemme alkaneet myös tiedostaa ilmastonmuutoksen. Enää on varmaan aika vähän sellaisia, jotka epäilevät, että ilmastonmuutos ei tapahdu. Kymmenen vuotta sitten oli todella paljon ihmisiä, jotka sanoivat, että se ei ole totta, eikä se tule tapahtumaan.

– Se on varmaan ollut tuolla pinnan alla, mutta nyt on varmaan todella hyvä aika. Ja uskon, että nyt on todennäköisesti se hetki, että jotkut haluaisivat tehdä jonkinlaisen muutoksen, ja se varmaan on helpompaa, jos sitten muutkin ovat mukana.

Onko saamelaisten esteettinen silmä tottunut "liioitteluun"?

Anne Kirste Aikio on yksi heistä, joiden mielestä Ozas-taideryhmän koristautuminen näytti aluksi todella hienolta.

– Mutta tietenkin meidän saamelaisten esteettinen silmä on todella harjaantunut siihen. On myös kaksi joukkoa: jotkut ovat aina olleet minimalistisia ja jotkut ovat aina sanoneet, että vähemmän on enemmän. Mutta aina saamelaisten joukossa on ollut myös heitä, jotka rakastavat bling blingiä ja kiiltävyyttä ja ehkä vähän kitchy-tyyppistä pukeutumista, sellaista, että se saa jo mennä vähän yli, että se on jo niin hieno, että laitanpa vielä tuohon otsaan yhden riskun ja joka sormeen sormuksen.

Ozas-taideryhmän performanssi sai Anne Kirste Aikon miettimään, pitäisikö muuttaa omaa tapaansa nähdä.

– Ehkä minä nyt alan muuttaa myös omaa esteettistä tapaani nähdä, hopeathan ovat todella hienoja. Se ääni kun kävelet, kun sinulla on riskuja ja koruja, sehän on todella sellainen erikoinen voimakkuuden tunne. Mutta samalla se on varmaan hyvin kevyellä tapaa sellainen pinnallinen näkemys sen esille tuominen, että kyllähän ihmisessä on paljon muutakin, kuin mitä näkyy ulkopuolelle.

– Ajattelin ensimäisenä, että olivat niin hienoja, mutta tietenkin, kun näin, mitä Ozas aikoi sanoa, oli se mielestäni myös todella järkevää. Olen samaa mieltä heidän kanssaan, että voisimme alkaa myös vähän käsittelemään meidän saamelaisten elämäntapaa, eikä pelkästään hopeiden kannalta, mutta myös monella muulla tasolla ja monelta kantilta.

Paljon perspektiivejä kolonialismista kuluttajan vaikutusmahdollisuuksiin

Aikion mielestä Ozas-ryhmän esityksessä on paljon erilaisia perspektiivejä. Hän sanoo, että aihetta voi alkaa myös laajentaa muille aloille, kuten elämän ekologisuuteen ja saamelaisen elämäntavan ekologisuuteen.

– Sellainen peruste, minkä minä olen kuullut saamelaisten nykyiseen elämäntapaan, on esimerkiksi se, että saamelaiset ovat kolonisoitu kansa. Historiassa on tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miksi me olemme tälläisiä kuin olemme. Meidät on pakotettu tällaiseen elämäntapaan ja meiltä on otettu pois mahdollisuudet elää meidän perinteisellä tavalla. Yksi ratkaisu voisi olla se, että alettaisiin käsitellä yleensäkin kolonisaation historiaa ja sitä, miten se on vaikuttanut meihin ja miten me voisimme alkaa parantua tästä. Tämä on sellainen peruste, minkä olen kuullut.

– Sitten ole kuullut sellaistakin, että on teollisuudenalan ja kaivosyritysten vastuu toimia eettisesti. Me olemme kuluttajia. Meidän vaikutusmahdollisuutemme ovat hyvin minimalistisia suuren maailman rikkaisiin yrityksiin nähden. Jos me ostamme halpoja vaatteita, se on sen yrityksen vastuu, joka myy, ja sen täytyy se vastuu kantaa.

"Ei kannata tuomita yhtä ammattiryhmää"

Anne Kirste Aikio muistuttaa, että hopeatyö on myös yksi saamelaisten elinkeino.

– Haluammeko me nyt hyökätä sen ja niiden ihmisten kimppuun, jotka yrittävät saada elantonsa sillä tapaa. Kaikkienhan meidän täytyy jostain saada tienestimme. Minä en esimerkiksi niin pidä lohituristeista, mutta en minä hyökkää Tenon lohimatkailuyrittäjien kimppuun. Mielestäni meillä täytyy myös olla tilaa kaikille, eikä minusta nyt kannata alkaa tuomita yhtä ammattiryhmää, joka tekee vielä maailman hienoimpia koruja. Kyseessä on vielä käsityö, jota ei tehdä koneilla.

– Ei meidän kyllä kannatta turhaan alkaa pelkästään hopeaseppiä syytellä.

Aikio kuitenkin näkee, että on ongelmallista, jos aina täytyy olla jotakin uutta, ja sen muuttamiseen täytyisi nyt keskittyä.

"Meillä on aika paljon muitakin ongelmia"

Ratkaisuna hopean ekologisuuteen ja eettisyyteen Aikio ehdottaa, että kuluttajana voi vaatia hopeasepältä tietoa, mistä hopea tulee, voi arvoida, tarvitseeko uusia koruja vai voiko käyttää jotakin vanhaa, käytettyä tai perittyä.

Voi myös valita sarvikäsityötä tai juuririskuja tai uudistaa riskuja.

– Mutta mielestäni suuri ongelma on meidän bensiinin, öljyn ja muovin käyttö. Hopeat ovat todella symbolisia ja tärkeitä saamelaisille tietyllä tapaa, vaikka ne ovatkin muualta omaksuttuja osia vanhassa kulttuurissa. Mutta on meillä minusta muitakin ongelmia tässä yhteiskunnassa, kuten öljyn käyttö. Saamelaisetkin käyttävät sitä kuten muutkin kansat. Ei tällainen meno voi arvatenkaan kauan jatkua.

Anne Kirste Aikio oli tiistain Kesäradio-lähetyksessä kommentoimassa asiaa. Kesäradio-lähetys lähetetään uusintana keskiviikkoisin klo 14.03.