Pois tunkkaisesta huoneesta – muistisairaalle kesä olisi parasta aikaa

Vuodenajoista kesä ja alkusyksy sopivat hyvin muistisairaan elämänlaadun parantamiseen. Tuuli iholla, mustikka suussa ja pehmeä nurmikko jalkojen alla avaavat muistisairaan aisteja. Usein vanhus jää kuitenkin ummehtuneeseen huoneeseen.

terveys
Sairaanhoitajan valkoiseen asuun pukeutunut hoitaja istuu puistossa pyörätuolissa istuvan vanhuksen kanssa.
Jarkko Heikkinen / Yle

Muistisairaskin voisi elää täyttä elämää ja hänellä pitäisi olla oikeus siihen, varsinkin kesällä. Suomen muistiliiton valtuuston varapuheenjohtaja ja EuropeAlzheimer hallituksen jäsen Sirpa Pietikäinen hoitaa Hämeenlinnan-kodissaan iäkästä äitiään. Kesällä vanhuksen ulosvienti on huomattavasti talvipakkasia helpompaa. Voi lähteä torille tai lähimetsään.

Pietikäinen kannustaa ulkoiluun. Muistisairaallekin tuuli hiuksissa ja lämmin aurinko paljaalla iholla voi tuntua hyvältä. Kesän ja alkusyksyn erilaiset maut maistuvat suussa ja tuoksut muistuttavat lapsuudesta.

– Se että pääsee ulos, että voi haistaa ja maistaa kesän tuoksut ja voi kokea nurmikkoa jalan alla, tai kävellä hetken paljain jaloin, mitä nyt jalat kantavat. Tai nukkua päiväunet varjossa, kun linnut laulavat. Ne ovat elämän isoja nautintoja, vaikka ovat pieniä, sillä mitä pienemmäksi elämä käy, sitä isommaksi tällaisten merkitys kasvaa.

Mille tuntuu, kun haavan lehti havisee, kun ilmassa alkaa olla sateen tuoksua. Nämä elämykset ovat Pietikäisen mielestä kovin helppo riistää toiselta, mutta myös helppo tuottaa.

Tuuli iholla vaikuttaa aivoihin

Helposti ajattelee, että muistisairas ei pysty reagoimaan näihin asioihin. Pietikäinen on toista mieltä. Pietikäisen mukaan on paljon tutkimuksia muistisairaiden aktivoimisesta esimerkiksi musiikiin ja ulkoilun avulla. Hän on itse huomannut äidistään, miten ulkoilma vaikuttaa.

– Kun päästään ulos, näkee hymyn kasvoilla. Joskus muistisairaat myös puhuvat ja reagoivat enemmän. Ja varsinkin sitten, kun tullaan ulkoa pois, askel kulkee pikkusen reippaammin ja ruoka maistuu. Muistisairaan kognitiivinen taso on parempi ja hapetustasot nousevat.

Tutkimusten mukaan aivoja aktivoivat tutut kokemukset lapsuuden tuoksuista ja äänistä. Jos aktivoitumista tapahtuu tarpeeksi, silloin aivosolut myös uudistuvat.

– Sairauden eteneminen voi jopa hidastua. Ja mitä yksitoikkoisempi ympäristö, sitä nopeammin rapistuu. Se voi olla voimakas elähdyttävä kokemus. Jos vierailee lempipaikallaan, voi ruveta jopa itkemään, jos ei ole kymmeniin vuosiin päässyt, Pietikäinen kuvailee.

Villasukat helteellä?

Kesällä on myös paljon helpompi mennä pihattoihin taputtelemaan lehmiä, sikoja tai hevosia. Aistit ovat moninaiset: samettikukkaa voi hieroa kädessä, ja nuuskia, mille se tuoksuu. Miltä tuntuu koskettaa viinimarjaa tai pitää vadelmaa kädessä. Sirpa Pietikäisellä on useita vinkkejä.

– Kaikki virikkeellisyys on elämänlaatua ja kuntoa ylläpitävää. Tietysti meille kaikille, mutta erityisesti muistisairaille. Olen monesti miettinyt, miksi 25 asteen helteessä mummo ei voisi pukeutua hihattomaan mekkoon ja tuntea lämmön paljaalla iholla. Ei saa tietenkään pukea liian vähän, mutta ei silloin kyllä villasukkia tarvita.

Lopputaival ei pitäisi olla Golgata

Monissa palvelutaloissa ja hoitokodeissa tilanne on usein hankala. Desinfiointiaine ja ummehtuneisuus tuoksuu. Kesällä on kuumaa ja tukahduttavaa. Sirpa Pietikäinen ei halua syyllistää hoitajia, koska käsiä ulosvientiin ei tahdo riittää. Mutta hänen mielestään koko rakenteen pitäisi olla toisenlainen.

– Kun käy noissa paikoissa, alkaa melkein itkettää, kun on tukahduttavaa ja vanhus istuu vain ikkunan ääressä ja katsoo ulos. Meidän pitäisi luoda elinympäristöjä, että kotona voidaan olla mahdollisimman pitkään, ja ennen kaikkea tukea omaishoitajia, että he jaksavat. Ostopalvelujen rakenne pitäisi olla sellainen, että rakennettu paikka takaa miellyttävän ulospääsyn tai edes parvekkeelle. Helposti sivuutetaan tämä, koska ruoka ja vaipat ovat tärkeämmät. Mutta elämästä kyllä pitäisi vanhanakin päästä nauttimaan niin paljon kuin mahdollista. Eikä elämän lopputaival pitäisi olla mikään pitkä Golgata, Pietikäinen toteaa.