Hiekkaveistoleirillä kaksivuotias ja kahdeksankymppinen iskevät kätensä samaan santaan

Hiekka on materiaali, joka inspiroi ikään katsomatta. Se on nähty viikon aikana Kauhajoella hiekkaveistoleirillä, jossa pääosassa ovat olleet lapset, mutta mukaan on mahtunut aikuisiakin. Leirillä on saatu tärkeää oppia hiekkaveistosten tekemiseen. Unelmien linnat eivät synny - tai ainakaan pysy kasassa - ilman osaamista.

Hiekanveisto
Hiekkaveistoleiri Kauhajoella
Pasi Takkunen / Yle

Kauhajoella Nummijärven Salakarin ranta on kuluneen viikon toiminut toimintakenttänä Hiekan taikaa -hiekkaveistosleirille. Oppi leirillä on saatu ulkomaillakin kilpailleelta hiekkaveistostaiteilijalta, kauhajokelaiselta Tuija Huuskolta. Haaveissa olisi järjestää kaupungissa myös veistoskilpailut.

Salakarin ranta kylpee auringossa ja pienessä hetkessä tummat pilvet täyttävät taivaan. Lapsilauma ohjaajineen siirtyy vikkelästi sateelta suojaan. Ukkonen on vienyt sähköt, mutta hämärässä huoneessa on lämpimän mukava tunnelma. Salamoiden tanssiessa ja sateen piiskatessa hiekkarantaa leiriläiset pitävät sadetta samalla suunnitellen tulevia taideteoksiaan.

Ilmajokelainen Aurora Ämmälä lähti leirille pikkuveljensä kanssa. Aluksi näyttää siltä ettei parivaljakko aio tehdä edes hiekkakakkua yhdessä, mutta lopulta sisarukset veistävät kuin ammattilaiset yhteisvoimin komeaa hiekkalinnaa.

Hiekkaveistoa Kauhajoella
Ilmajokelaiset Aurora ja Ilari Ämmälä rakentavat unelmiensa linnaa.Pasi Takkunen / Yle

- Mä en tehnyt ollenkaan piirroksia vaan me tehtiin vaan oman pään mukaan, tuleva vitosluokkalainen kertoo.

Aurora on nauttinut leirillä erityisesti siitä, että tekemistä on paljon ja se on mukavan vapaata. Parasta on ollut se, kun piti tampata muotteihin hiekkaa tiiviiksi kuutioksi.

Sateen väistyessä hommat jatkuvat nopeasti, kieli keskellä suuta. Leirin pääohjaaja ja veistostaiteilija Tuija Huusko on tyytyväinen osallistujiin, jotka jaksavat veistää monta tuntia päivässä. Huusko on myös yllättynyt siitä innosta millä veistoksia vuollaan.

- Haluan opettaa lapsille intoa käsillä tekemiseen, muotoilua ja visuaalista katsomista. Tässä näkee tosi nopeasti oman kädenjäljen.

Paluu lapsuuden rannalle

Leirin nuorin osallistuja, parivuotias Venla, keskittyy enimmäkseen laskemaan suurta hiekkakasaa mitä puolestaan leirin vanhin, Mauno Lehtinen, 81 vuotta, lapioi ahkerasti. Leirin seniori onkin tutulla rannalla, sillä samalla rannalla hän on leikkinyt lapsena käpylehmillä ja puuhevosilla. Aikoinaan Maunokin teki rannalla monet hiekkalinnat, mutta tällä kertaa hän nauttii enitenlapioimisesta ja lasten seurasta.

- Tottahan täällä kuuloo kaikenmoosta. Vähän väliä joku kyselee, että mitä minä tein, kun olin lapsi. Minoon kertonu, notta mulla oli täällä puuhevosia ja käpylehmiä ja tein niille rakennuksia. Välillä käytihin uimas.

Vaikka ranta on hiekkaa täynnä tuotiin veistoksia varten erikseen materiaalia Norinkylästä. Rannan hiekka on liian hienojakoista eikä se pysy kasassa tarpeeksi hyvin. Oman haasteensa hiekkaveistosleirille tuo toki myös sateinen sää, vaikka kovin nopeasti veistokset eivät sateesta säikähdä.

- Veistoksiin suihkutetaan liimavesiseosta mikä pitää veistoksen muodossaan, Tuija Huusko selvittää.

Leiriläisetkään eivät ole olleet sadesäästä moksiskaan, sillä tekemistä on riittänyt myös sisätiloissa. Eväshetkien ohella sadesäällä on piirrelty, juteltu ja taivuteltu muovipalloeläimiä.