Lasten vapaa-aika monikielistyy – mahdollisuus lapsille, mutta haaste harrastusten ohjaajille

Lasten ja nuorten harrasteryhmät ovat entistä useammin monikielisiä ja ohjaajien pitää osata toimia tilanteissa, joissa kaikilla lapsilla ei ole samaa kieltä. Tavoitteena onkin nyt kehittää monikieliselle vapaa-ajan toiminnalle malli, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi urheiluseuroissa.

Kotimaa
Kaksi poikaa luontoleirillä tutkii luontoa.
Vieraan kielen aiheuttama epävarmuus jää taka-alalle, kun huomio kiinnittyy mielenkiintoiseen tekemiseen.Jarkko Heikkinen / Yle

Kaksi kieltä & luonto -hankkeen luontoleireillä yhdistetään jännittäviä luontoelämyksiä ja uutta kielipedagogiikkaa. Mustasaaressa Sommarön linnakealueella kaksikielisellä leirillä on kuluneen viikon ajan opittu puhumaan sekä suomea että ruotsia.

Leirille osallistuu yhtä paljon suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä lapsia ja leirillä hyödynnetään kaksisuuntaisen kielikylvyn menetelmiä. Leirillä puhutaan kumpaakin kieltä tasapuolisesti.

– Leppoisalla vapaa-ajantoiminnalla voidaan alentaa toisen kielen käyttämisen kynnystä, joka usein lapsilla on aika korkea, toteaa projektipäällikkö Martina Uotinen.

Kenkiä rappusella.
Kielikylpyleirillä ei ole kielirajoja.Jarkko Heikkinen / Yle

Sujuvasti kahdella kielellä

Uotinen kuuntelee kiinnostuneena, kun leiriläiset Melissa Hölsömäki ja Erik Åström kertovat kokemuksiaan leiriviikolta. Meilissan äidinkieli suomi ja Erikin ruotsi.

– Kielen vaihtaminen ei ole ollut vaikeaa, sanoo Erik. Jos suomenkieliset sanat ovat loppuneet, on puhetta jatkettu ruotsiksi ja välillä myös englanniksi.

Myös Melissa kertoo kielen vaihtuneen leirillä suomesta ruotsiksi sujuvasti eikä vieraan kielen käyttäminen ole tuntunut ollenkaan hankalalta.

Martina Uotinen ilahtuu kuulemastaan. Leirin idea on selvästi toteutunut: lapset ovat uskaltaneet käyttää vierasta kieltä. Uotinen tietää kokemuksesta, että luonnon helmassa vieraita kieliä kohtaan tunnetun epävarmuuden unohtaa helposti, kun huomio kiinnittyy kiinnostavaan tekemiseen, esimerkiksi nuotion sytyttämiseen ilman tulitikkuja.

Sommarön leirillä on myös nähty, että lapsilla on kyky keksiä luovia tapoja kommunikoida, kun muodollinen kielitaito ei riitä. Vaikka sanat välillä loppuvat, yhteinen leikki voi jatkua.

Kielikylpyleirillä lapsia ja ohjaajia Sommarön linnakkeen rakennuksen pihamaalla.
Sujuvasti suomeksi ja ruotsiksi. Och samma på svenska.Jarkko Heikkinen / Yle

Tutkimusta tarvitaan

Kaksi kieltä & luonto -hankkeen toteuttaa ympäristöjärjestö Natur och Miljö yhteistyössä Luonto-Liiton ja Helsingin yliopiston kanssa. Leireillä tehdään tutkimusta ja leirien toimintaa dokumentoidaan videonauhoituksin ja haastatteluin.

– Aineistoa hyödynnetään uusien kaksi- tai monikielisen vapaa-ajan toiminnan konseptien kehittämisessä ja tavoitteena on kehittää kaksikieliselle vapaa-ajan toiminnalle malli, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti ympäri Suomea esimerkiksi urheiluseuroissa, kertoo Uotinen.

Olisi harmillista, jos lapset jättävät osallistumatta mielenkiintoiseen harrastukseen puutteellisen kieliosaamisen perusteella.

Martina Uotinen

Millä kielellä tahansa voi pelata jalkapalloa, purjehtia tai vaikka harrastaa tanssia.

– Olisi harmillista, jos lapset jättävät osallistumatta mielenkiintoiseen harrastukseen puutteellisen kieliosaamisen perusteella, miettii Uotinen.

Uotinen tähdentää, että lasten kaksikielisyyden tukemisessa ohjaajilla on tärkeä rooli. On tärkeää, että ohjaajilla on kyky käsitellä tilannetta, jossa kaikilla lapsilla ei ole samaa äidinkieltä. Siksi asiaa on tärkeätä myös tutkia ja kehittää sen pohjalta menetelmiä tueksi vapaa-ajan ohjaajille.

Uotinen toivoo myös, että ohjaajilla riittäisi kiinnostusta tukea lasten kielitaidon kehittymistä.

– Jos vaikka jalkapalloharjoitukset vedetään ruotsin kielellä, voidaan silti sujauttaa mukaan myös suomen kieltä ja tehdä toista kieltä sillä tavalla tutummaksi.