Väitös: Pohjois-Päijänteessä merkittäviä lääkeainepitoisuuksia

Päijänne on pääkaupunkiseudun ja siten yli miljoonan suomalaisen raakavesilähde. Eliöissä pitoisuudet voivat rikastua huomattavasti korkeammiksi kuin vedessä.

Kotimaa
Päijännenäkymä kesällä.
Matti Myller / Yle

Jyväskylän yliopistossa ensi viikon perjantaina tarkastettava Petra Lindholm-Lehdon kemian väitöstutkimus (siirryt toiseen palveluun) löysi Kymijoen vesistössä Päijänteen pohjoispuolella, Pohjois-Päijänteellä ja Vantaanjoessa merkittäviä pitoisuuksia lääkeaineita.

Jätevesien lisäksi lääkeaineita päätyy vesistöihin kaatopaikkojen ja maatalouden suotovesien mukana.

Petra Lindholm-Lehto
Kirsi Majamäki

Tutkimuksessa mitattiin viiden yleisesti käytetyn epilepsia- ja kipulääkkeen pitoisuuksia, jotka vaihtelivat Jyväskylän seudun jätevedenpuhdistamoilla sadoista nanogrammoista mikrogrammoihin litrassa ja pintavesissä muutamista nanogrammoista satoihin nanogrammoihin litrassa.

– Lääkeaineet hajovat järviympäristössä yleensä uv-valon vaikutuksesta. Tutkituista osa hävisi muutamissa päivissä, mutta yhden puoliintumisaika lasketaan sadoissa päivissä.

On tutkimuksia, joissa pitoisuudet kaloissa ovat rikastuneet jopa tuhatkertaisiksi.

Väitöstutkija Petra Lindholm-Lehto

Tutkijan mukaan suurimmat pitoisuudet mitattiin odotetusti lähellä jätevedenpuhdistamojen purkuputkea.

Vesinäytteitä otettiin Pohjois-Päijänteellä viidestä paikasta, muun muassa Jyväskylästä Nenäinniemestä.

Mitatut pitoisuudet ovat pieniä verrattuna pitoisuuksiin, joita käytetään lääkitsemiseen, mutta rikastumisen kautta vaikutus vesieliöihin voi olla merkittävä.

– Se on huomattavaa, että pitoisuus vedessä ei kerro, millaisiksi pitoisuudet saatavat rikastua eliöissä. On tutkimuksia, joissa pitoisuudet kaloissa ovat rikastuneet jopa tuhatkertaisiksi.

Päijänne on pääkaupunkiseudun raakavesilähde, josta vesi johdetaan yli miljoonan suomalaisen juomaveden valmistukseen. Ellei Päijänteen vettä ole saatavilla, käytetään Vantaanjoen vettä.

Tutkija toivoo, että jatkossa jätevedenpuhdistamoja rakennettaessa järjestelmät olisivat sellaisia, ettei lääkeaineita enää pääsisi ympäristöön.

– Keski-Euroopassa menetelmiä on jo käytössä. Ne pohjautuvat esimerkiksi otsonointiin.

Petra Lindholm-Lehtoa haastatteli Pauliina Tolvanen.