Hyppää sisältöön

Koiransa avustuksella selviytyvä Senja aikoo triathloniin – rappeutuneesta selästä huolimatta

Selkävaivojen kanssa kamppaileva Senja Norha aikoo triathlonin läpi sisulla, vaikka hermokipu ja nivelten yliliikkuvuus on häirinnyt naisen harjoituksia. Apunaan hänellä on avustajakoira Aino, joka tyhjentää pyykkikoneen ja riisuu Senjan villasukat.

Senja ja Aino-koira sup-laudalla

Senja Norhan selkäongelmat alkoivat jo lapsena. Selkä on jäykistynyt ja hermokipu on säteilevää.

– Selän välilevyt kuivuvat ja selkä luutuu yhdeksi pötköksi. Se on lautasuora, eikä taivu. Kaikki nostaminen ja esimerkiksi painavien ovien avaaminen on vaikeaa. Sen lisäksi minulla on yliliikkuvuutta nivelissä, joten pinsettiote on hankala. 30 vuoden jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä, Senja Norha huokaisee.

Selkävaivastaan ja kunnostaan huolimatta Senja Norha ottaa osaa elokuussa Kuopiossa triathlon-kilpailuun. Kun Senja päätti osallistumisesta, hänen ystävänsä eivät uskoneet asiaa todeksi.

– Kun kaverit pari vuotta sitten kertoivat, että he ovat menoissa triathlon-kisoihin, olin itse sellaisessa kunnossa, että ambulanssi kävi laittamassa kipulääkkeitä kotona sohvalla. Ajattelin, että en lähde mukaan ikinä, en kuuna päivänä.  Kun ne seuraavanakin vuonna menivät, heräsi sellainen ajatus, että vähän siistiä. Tänä keväänä sanoin, että lähden mukaan. Kaikki olivat tippua sohvalta.

Avustajakoira Aino pesee vaatteet ja auttaa hanskat kädestä

Senja Norha ottaa osaa lyhennettyyn triathloniin, jossa uidaan 300 metriä, ajetaan polkupyörällä 20 kilometriä ja juostaan 5 kilometriä. Vaikka urakka vähän hirvittääkin, Senja aikoo viedä kisan läpi sisulla.

– Aion selvitä sisulla, ei ole muuta vaihtoehtoa. Pääasia on, että voittaa itsensä, pääsee maaliin ja tekee sen, mitä on menossa tekemään. Se jälkeen voi maata hotellihuoneessa ja ihmetellä, mitä tapahtui. Sitä vaihtoehtoa ei ole, että lähdetään Kuopioon puolen vuoden treenaamisen jälkeen ja sanotaan, että nyt nipisti mahaan tai sattui varpaaseen. Ei todellakaan.

Arjessa Norhalla on apunaan avustajakoira Aino. Koira nostaa ja hakee esineitä. Tasapainohäiriöiden takia Aino on myös kävellessä tukena.

– Aino on superhyvä pyykkikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä. Se tuo koneesta vaatteet, jotka laitetaan narulle tai sitten se vie ne suoraan kuivausrumpuun. Se osaa ottaa villasukat pois jalasta ja hanskat kädestä, vetää vähän takin hihan suusta niin, että takin saa helpommin pois päältä, kehuu Norha koiraansa.

130 metrin jälkeen selässä oli niin hirveä kipu, etten enää voinut jatkaa

Senja on liikkunut ja urheillut aina. Selän kunnon huonontuminen on tehnyt liikkumisesta yhä hankalampaa. Erityisesti viiden kilometrin juoksu on haastava.

– Voi olla aika heikko suoritus. Kun tässä yhtenä päivänä kokeilin juosta, 130 metrin jälkeen selässä oli niin hirveä kipu, etten enää voinut jatkaa. Se ei ole mitään rentoa juoksua, vaan melkoista pikakävelyä, Senja kertoo.

Nivelten liikaliikkuvuuden takia uiminen jännittää.

– Joudun varmasti uimaan jotain sammakon tapaista, että olkapää ei mene sijoiltaan.

Kisaa varten Senjan oli hankittava oikeanlainen polkupyörä. Tasapainon löytäminen pyörän selässä oli haastavaa.

– Siinä sai vähän aikaa suoristella itseään. Mutta kyllä kroppa tottuu ja lihaksisto kehittyy.

Työ tuottaa tulosta: Liikkuminen portaissa ja metsässä helpottunut

Sitä mukaa kun varmuus lisääntyi, ajomatkat pitenivät. Nyt Senja käy jo noin 40 kilometrin pyöräilylenkeillä.

– 50 kilometriä on tämän kesän ennätys. Toki on niitäkin reissuja, kun on pitänyt soittaa miehelle, että tule hakemaan, en kykene enää mihinkään ja istun nyt bussipysäkillä, Senja nauraa.

– Ennen en päässyt yhtäkään ylämäkeä ylös taluttamatta pyörää. Alamäet jarrutin, ettei vauhdista tule liian kova. Viime lenkillä tajusin, että ajan alamäet neljääkymppiä. Poljen vielä lisää vauhtia. Rohkeus kasvaa ja tasapaino ja taidot paranevat.

Harjoittelun tulokset näkyvät jo arjessakin.

– Portaissa liikkuminen on helpompaa ja epätasaisessa maastossa ei tule sellaista horjumista ja sivuaskelia kuin ennen. Metsäänkin voin mennä ilman, että olen heti turvallani.

.
.