1. yle.fi
  2. Uutiset

Analyysi: Yritykset tekevät rahaa ihmisten tiedoilla – nyt tieto halutaan ihmisten omaan hallintaan

Tuttu ja arkinen kauppa haluaa tietää, ostinko juuri minä maitoa vai olutta. S-ryhmän uutinen närkästytti. Nettipalvelut ovat keränneet ihmisistä vielä tarkempaa tietoa jo vuosikausia. Ihmisten olisi aika herätä ja vaikkapa myydä itse tietonsa.

talous
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Viisitoista euroa. Niin paljon S-ryhmä maksoi minulle bonuksia ostoksistani kesäkuussa.

Nyt bonuksille on tullut lisää ehtoja. Kauppa haluaa tietää pikkutarkasti, ostinko laktoositonta luomumaitoa tai jotain muuta, ja mihin kellonaikaan se tapahtui.

Tietäkööt ostokseni! En halua menettää 15:tä euroani.

Mutta onko se oikea hinta tiedoistani?

Entä jos voisin myydä itse muitakin tietojani? Niitä samoja, joita jaan netissä koko ajan.

Syntymäpäivästä tuli valuuttaa

Ihmisten tiedoista on tullut digiajan ja internetin valuuttaa. Jakamalla tietonsa saa sometilin, sähköpostin tai toimisto-ohjelmia. Maksamisen sijaan hankin palvelun kertomalla syntymäpäiväni, tykkäämäni järjestöt ja keitä tunnen.

Esimerkiksi Google ja Facebook myyvät tietojen avulla mainospaikkoja.

Tiedon tuottaa tavallinen ihminen jakamalla päivityksiä elämästään. Jos hän haluaa olla mukana sosiaalisessa mediassa tai käyttää digitaalisia palveluja, hänellä ei ole juuri muuta vaihtoehtoa.

Asia voisi olla toisin.

Ihmisestä halutaan tietojensa valtias

Ihmisten omaa elämää koskeva tieto on saatava paremmin heidän omaan hallintaansa. Ajatusta ovat lähteneet levittämään Suomessakin muutamat tutkijat ja järjestöaktiivit.

Keskeinen vaikuttaja tutkijapuolella asiassa on Antti Poikola Aalto-yliopistosta. Hänen johdollaan on syntynyt hahmotelma (siirryt toiseen palveluun) siitä, kuinka tavallinen ihminen saisi hallintaansa eri paikkoihin kertyvät tiedot.

Hanke ei ole kovin pitkällä. Tekstiä on syntynyt vasta periaatteista.

Periaatteiden mukaan ihmisen olisi saatava helposti haltuunsa häntä itseään koskevaan tieto niin nettipalveluista kuin valtion virastostakin.

Sen jälkeen hänen olisi voitava jollain tavalla päättää, kenen käsiin ja mihin käyttöön omat tiedot saavat levitä.

Omassa hallinnassa olevalla tiedolla on nimikin, My data tai Oma data.

Ostostietojaan voi ehkä myydä

Tietoa – vaikkapa niistä päivittäisistä ostoksistaan – voisi jopa myydä tai hyödyntää muuten. Se edellyttää sitä, että tiedot olisivat omassa hallussa kätevässä muodossa.

S-ryhmän johdossa suhtaudutaan suopeasti Oma data -ajatukseen. Asiakkuusjohtaja Pekka Malmirae lupaa, että asiakas saa päättää, missä hänestä kerättyjä tietoja saa käyttää.

Omien tietojen myymisestä kaupan ulkopuolelle Malmirae ei oikein innostu. Mutta ei aivan täysin sitä tyrmääkään. Ei siis ole aivan mahdotonta, että tulevaisuudessa tekisin kauppaa S-marketin ostostiedoillani!

Omat sometiedot saa myytyä halvalla

Maailmalla on jo muutama yritys, jotka välittävät tavallisen ihmisen tietoja yrityksille. Eniten talouslehdissä on saanut julkisuutta yhdysvaltalainen Datacoup (siirryt toiseen palveluun).

Tavallisen ihmisen tienestit jäävät kuitenkin pieniksi, vaikka tietonsa möisikin itse. Kauppapaikka Datacoupissa Facebookin, Googlen ja luottokorttiyhtiöiden yhdestä ihmisestä kuukaudessa keräämät tiedot ovat tuskin kymmenen euron arvoisia.

Raha valuutaksi tiedon sijasta

Nyt tilanne on vielä synkkä. Jos käytät sähköisiä palveluja, luovutat yleensä tietosi pois hallinnastasi.

Yksi parannus asiaan olisi se, että kaikki palvelut voisi ostaa käyttöönsä niin halutessaan. Rahan pitäisi kelvata vastineeksi hyvästä somepalvelusta.

Kauppaan sisältyisi tietysti sopimus siitä, että tiedot pysyvät ihmisen omissa käsissä. Ne lakkaisivat olemasta kauppatavaraa ja valuuttaa.

Lue seuraavaksi