Sahti-Suomi kohtaa kerran vuodessa parkkipaikalla – mutta miksei sahti ole noussut olutbuumin imussa?

Sahdinteon SM-kisat käytiin lauantaina Sastamalassa. Kahdeksan kisoihin osallistunutta sahdintekijää kertoo suhteestaan sahtiin ja sen asemaan nyky-Suomessa.

A-studio
mies kaataa sahtia mukiin
Jari Kovalainen / Yle

Harvoissa SM-kisoissa parkkipaikka on toiminnan keskipiste, mutta sahdinteon SM-kisoissa se on.

Sisällä on virallinen osuus: tuomarit arvioivat kilpailusahteja ja haarikka-kiertopalkinto odottaa voittajaa. Mutta aivan kuten häissä parhaat jutut kuullaan auton takakontilla, sahtikisojen parkkipaikalla rupatellaan, nautitaan ilmaisia maistiaisia ympäri Suomea ja kannatellaan sahtiperinnettä kanistereiden voimalla.

Täältä saa kuulemma ruissahtia. Mitä on mehiläishiiva? Tulkaapa maistamaan joutsalaista!

Näin on SM-kisoissa joka vuosi, ja näin oli myös lauantaina Sastamalassa Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla. Sahtiperinteet kohtasivat jälleen parkkipaikalla, jossa parikymmentä autokuntaa maistatti tuotteitaan. Perusperiaate on selkeä: takaluukku auki, paikkakuntakyltti näkyviin ja sahtikanisteri tarjolle.

mies tuohilippalakissa
Seppo Lisma, Orivesi: "Sahdin tekijöitä ei meillä päin kovin paljon ole, juojia varmaan kyllä olisi. Kai sitä joku muukin Orivedellä tekee kuin minä, mutta edes taksimiehet eivät tiedä keitä ne muut voisivat olla. Tein ensimmäiset sahtini 90-luvun taitteessa lasten kaverin isän kanssa Kurussa, ja nykyään teen ainakin pääsiäis-, juhannus- ja joulusahdin aina. Sahti voi olla vähän vaikea juoma, mutta sain minä viisi naista maistamaan tätä kilpailusahtiani, ja kaikki kehuivat sitä. Yksi maistoi jopa kaikki maut, sitruunaisetkin, kun tykkää kuohuviinistä. Kolmena vuonna olen kisannut, ja viime vuonna en tunnistanut omaa sahtiani kuuden parhaan joukosta. Ne olivat kaikki niin likellä toisiaan." Jari Kovalainen / Yle
nainen ja sahtimukeja pöydällä
Annimaria Valli, Jyväskylä: "Me tuomarit juomme parikymmentä näytettä muutamassa tunnissa, ja jokaisessa mukissa on ehkä desilitra sahtia. Yhtään lasia en juo tyhjäksi, maut maistaa vähemmästäkin. Uskon, että olutbuumi nostaa sahdin kysyntää, ja toivon että ihmiset maistelisivat erilaisia sahteja. Olen Jyväskylän olutkulttuuriseuran puheenjohtaja, ja olutharrastuksen kautta tutustunut sahtiin. Sahti alkoi kiinnostaa, koska se on elävä muinaisolut ja tuoretuote. Arvostettujen sahdintekijöiden joukossa on aina ollut naisia." Jari Kovalainen / Yle

Pienpanimo-oluet jylläävät maailmalla. Suomalaisetkin ovat innostuneet maistelemaan ja panemaan mitä erilaisimpia oluita.

Sahti on kuitenkin jäänyt mysteeriksi, käymään hiljaa nurkissa. Monen mielikuvissa läikkyy häissä tarjottu samea, sakea, vahva ja makea mallasjuoma, jota kaadetaan muovikanisterista ja juodaan kertakäyttömukista.

Sahdin voisi ajatella kolahtavan perinteitä ja erikoisuuksia etsivään 2010-luvun kuluttajaan. Sahti on suomalainen luomujuoma, jolla on vuosisataiset perinteet. Sahdilla on myös EU:n alkuperäsuoja, samoin kuin fetajuustolla ja kalakukolla.

Silti sahdin tuotantomäärät ovat jääneet kauas oluista ja itse asiassa vain hiipuneet 90-luvulta lähtien.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Sahti on ymmärretty väärin, sahtiharrastajat sanovat. Oikein tehty sahti ei väännä mahaa kuralle, eikä maistu tunkkaiselta vaan virkistävältä.

Huonot kokemukset saattavat karkottaa sahdin parista loppuiäksi.

– Sahti on sillä lailla kulttuurijuoma, että sahtiseuduilla kasvaneet ovat tottuneet siihen. Mutta jos saa huonoa sahtia, ei välttämättä tee mieli palata sahdin pariin ollenkaan, sanoo Suomen sahtiseuran puheenjohtaja ja Lammin Sahdin perustaja Pekka Kääriäinen.

Suomalaiset kyllä tuntevat sahdin, elleivät sitten sekoita sitä kiljuun. Mutta moni muistaa maistaneensa sahtia vain kerran tai kaksi, ja jos silloin sattuu kohdalle huonolaatuinen ja taskulämmin mukillinen, sahti on yleensä hävinnyt pelin.

mies kävelee salissa, jossa on ihmisiä
Pekka Kääriäinen, Suomen sahtiseuran puheenjohtaja ja Lammin Sahdin perustaja: "Kiersin 17 vuotta Suomea viemässä sahtia Alkoihin, mutta lopetin sen kannattamattomana. Nyt olen kattonut, että voisin taas yrittää joidenkin Alkojen kanssa uudestaan. Sahti nauttii mukavaa hypeä ja sisältää positiivisen arvovarauksen. Se ei ole arkipäivän juoma vaan liittyy juhlakulttuuriin. Sahti on mustavalkoinen tuote, eikä jätä ketään kylmäksi. Kaikki eivät siitä pidä. Mutta näin perinteisiä tuotteita on Suomessa tosi vähän." Jari Kovalainen / Yle
viiksekäs mies
Mika Laitinen, sahtikirjailija, Jyväskylä: "Vähän päälle kymmenen vuotta olen tehnyt sahtia. En ole sahtialueelta vaan olen savolainen, ja vuonna 1991 maistoin ensi kertaa sahtia ravintolassa. Kotiolutta olen tehnyt vajaat 20 vuotta, ja kerran yksi kaveri kysyi miksen ole tehnyt sahtia. Aloin jutella kisoissa vanhempien tekijöiden kanssa. Ohjeita ei ole kovin paljon kirjoitettu ylös, vaan tieto kulkee aika paljon suullisesti. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, ettei mitään voi kirjoittaa ylös vaan asiat pitää tietää."Jari Kovalainen / Yle

Voisiko sahdista tulla salonkikelpoista juhlajuomaa, jota kuluisi olutravintoloissa ipojen ja vehnäoluiden lomassa? Maistuuko sahti oluthipstereille?

Vielä tästä ei ole merkkejä. Sahti on pysynyt olutmurroksen keskellä omana pienenä genrenään, Kääriäinen sanoo.

Juhlajuomanakin sahdin merkitys on pienentynyt. Ennen se saattoi olla häissä ainoa alkoholijuoma, nykyään enemmänkin erikoinen vaihtoehto viinin, oluen, siiderin ja boolin rinnalla.

Mutta orastavaa kiinnostusta näkyy. Merkkinä tästä ovat useiden pienpanimoiden tekemät koe-erät. Yksi sahtia kokeilleista on porilais-espoolainen Ruosniemen panimo, jonka osakas Tommi Seppänen uskoo sahtiin.

– Voi olla, että suosio tulee hiukan jälkijunassa. Nyt on vasta totuteltu juomaan muutakin kuin vaaleita lagereita, on ipoja ja apoja ja belgejä, ja sahti voi hyvinkin tulla seuraavassa aallossa, Seppänen sanoo.

Seppäsen mukaan tyylikirjon laajeneminen tuo vääjämättä lisää näkyvyyttä myös sahdille, kun aika on kypsä.

Kansainväliset olutharrastajat sanovat, että sahtiin törmää vääjäämättä kun alkaa harrastaa oluita. Pohjoismaissa muinaisoluita ei sahdin lisäksi tehdä kuin osassa Norjaa ja Gotlannissa. Sahti on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen juoma.

nuorimies parkkipaikalla
Ari Rämö, Lahti: "Muistan lapsuudesta mummin tekemän sahdin, ja tässä itse tekemässäni on aivan sama maku. Resepti on sama, peräisin asikkalalaiselta pientilalta. Aloin itse opetella sahdin tekemistä enon kanssa kymmenen vuotta sitten. Teen sitä samassa saunassa ja samoilla välineillä, enkä uskalla tehdä saunassa minkäänlaista remonttia ettei sahdin maku muutu." Jari Kovalainen / Yle
nainen tyhjä tuoppi kädessään
Kaija Salmela, Luopioinen: "Tätä parkkipaikan tunnelmaa ei pysty kokemaan kun on itse tuomarina, siksi on nyt mukava olla täällä vapaalla. 80-luvulla miehet tekivät minun mielestäni enemmän sahtia, nyt naisten osuus on kasvussa. Tein 80-luvun alkupuolella omat ekat sahtini, kun meillä oli kotona jo kuurna ja naapurilta sain rukiin olkia. siitä se lähti että oli kaikki valmiina. Ihan ensimmäiset sahtikokemukset ovat kotoa 60-luvulta. Tykästyin makeaan vierteeseen jota join suoraan kuurnasta, se oli kuin vastalypsettyä maitoa." Jari Kovalainen / Yle

Sahdin suurin ongelma on, että sitä on vaikea löytää. Itä-Suomessa tehtävä on suorastaan mahdoton. Sahtiraja halkaisee Suomen Pähkinäsaaren rauhan rajan tavoin kahtia: sahti on lännen juoma, idässä taas on tehty kaljoja.

Sahti säilyy huonosti, vaatii säilytystä viileässä ja kun tuotanto on kotipainotteista, tuotantomäärät ovat pieniä. Kaupallisia sahtipanimoita on enää kuusi: Lammin Sahti, Finlandia Sahti Sastamalassa, Lapin Voima Raumalla, Hollolan Hirvi, Sahtikrouvi Hartolassa ja Pihamaa Asikkalassa.

Sahtia löytääkseen on ajettava maaseudulle. Varmimmin sitä löytää paikoista kuten Isojoki, Sysmä ja Pertunmaa, joissa vierrettäkin voi ostaa mukaan. Muualla Suomessa sahtia ei näe kuin satunnaisesti Alkoissa ja olutravintoloissa.

Ydinalue muodostaa Suomen kartalle sydämen tai bumerangin: kuvio alkaa Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan rajoilta ja laskee läntisen Pirkanmaan kautta Hämeeseen, josta se kaartuu Päijät-Hämeen puolelle ja Joutsaan ja kohti Jyväskylää.

nuorimies parkkipaikalla
Jere Olkkonen, Lemi: "Lemi on näissä kisoissa yksittäinen piste kartalla. Ei Etelä-Karjalassa ole minkäänlaisia sahtiperinteitä. Lähdettiin olutinnostuksen kautta tekemään kaveriporukalla sahtia, on maistatettu sitä sukulaisilla ja kavereilla, ja yritetty tuoda sahtia Etelä-Karjalaan. Osa tykkää ja osa ei, mutta kaikki ovat olleet kiinnostuneita maistamaan. Olen kiinnostunut suomalaisesta perinteestä ja historiasta, sieltä se sahti tuli. Paskat housussa -maineesta pitäisi vain päästä eroon. Kun tuote on hyvä, niin maha ei voi mennä sekaisin." Jari Kovalainen / Yle
mies oluttuopin ääressä
Hannu Nikulainen, Jyväskylä: "Olen maistanut nyt elämässäni 20 622:ta erilaista olutta, ja minulla on kohta 400 vihkoa täynnä kirjauksia niistä. Kaikki lähti yhdestä oluesta vuonna 1986 Jyväskylän Alvarissa, se oli saksalainen Beck's, joka vain maistui erilaiselta kuin mauttomat suomalaisoluet. Viimeisin oli Hofbräu München Delicator -tuplapukki, joka oli aika huonoa. Sahdissa viehättää se, ettei koskaan ihan tarkasti tiedä mitä saa, se on aina yllätys. Sahti on meidän alkuoluemme, ja siinä tulee aina myös talon makua mukana. Haluaisin päästä takaisin 1930-luvulle ja niihin makuihin, mitä taloista ja raaka-aineista silloin tuli, hiivaakaan ei ostettu kaupasta vaan kaavittiin edellisen erän astiasta. Harmittaa, ettei aikakonetta ole keksitty." Jari Kovalainen / Yle

Sastamalassa voittaja on selvinnyt, ja tässäkin jutussa on tulospörssin vuoro:

Haarikka ja päähine menevät vuodeksi Seppo Koskiselle Hartolaan, toinen on Pekka Uusilähteenmäki Mouhijärveltä, kolmas Matti Puska Karviasta, neljäs Markku Perttunen Parkanosta, viides Juha Tuominen Padasjoelta ja kuudes Jukka Vierimaa Kalajoelta.

Sama vielä maantieteellisesti: päijäthämäläinen 3 000 asukkaan kunta, pirkanmaalainen 3 000 asukkaan pitäjä, satakuntalainen 2 500 asukkaan kunta, pirkanmaalainen 6 500 asukkaan pikkukaupunki, päijäthämäläinen 3 000 asukkaan kunta ja rannikkopohjalainen 12 000 asukkaan pikkukaupunki.

Sahtiperinne elää keskus-Suomen ulkopuolella.

Lopuille 49 kilpailijalle merkitään sija seitsemän, sillä näissä kinkereissä ketään ei merkitä häviäjäksi. Osanottajamäärä, 55, on kaikkien aikojen ennätys.

Parkkipaikalla kanisterit ovat tyhjentyneet. Ensi vuonna ollaan Janakkalassa.