Olympiamitalisti Minna Niemiselle uran päätös oli kova paikka: "Se oli iso romahdus"

Aktiiviuransa jälkeen soudun hopeamitalisti Minna Nieminen jatkoi kovaa harjoittelua, vaikka siihen ei enää ollut tarvetta. Normaalielämän rytmi löytyi lopulta vertaistuen avulla. Nyt hän haluaa auttaa muita uransa päättäneitä huippuja.

urheilu
Soudun olympiahopeamitalisti Minna Nieminen
Minna Heikura / Yle

Noin kahdeksan vuotta sitten Minna Niemistä sattui joka paikkaan. Keho oli täynnä happoa, joka oli kertynyt lihaksistoon kahden kilometrin kilpamatkalla.

Edessä, tai oikeastaan selän takana, häämötti maali, jota varten Nieminen oli tehnyt töitä koko ikänsä. Maaliviivan lisäksi hänen takanaan oli myös Sanna Stén, jonka kanssa hommia oli paiskittu.

Hommia ei ollut tapana tehdä sinne päin. Nieminen ja Stén kiskoivat kevyen pariairokaksikkonsa aina reilusti maalilinjan yli, ihan varmuuden vuoksi. Niin tehtiin tälläkin kertaa. Pekingin olympialaisissa maalialueelle mentiin vauhdilla.

– Kyllä me vedettiin pitkälle. Sanna oli selällään veneen täkillä ja kysyi multa heti kun pystyi, että mones? Sanoin Sannalle, että toinen. Vieläkin tuntuu, että karvat nousevat pystyyn, Nieminen muistelee hymyillen.

Kuukausi pyöritystä

Olympiafinaalin jälkeen Niemisen ja Sténin elämä olikin aika haipakkaa. Kameran linssi ja mikrofonit tulivat tutuksi seuraavien viikkojen aikana. Pyöritys alkoi heti. Finaali oli iltapäivällä, suihkuun tuore olympiamitalisti Nieminen ehti vasta kahden aikaan yöllä.

– Mentiin samoilla vermeillä. Se on aika hurjaa piiritystä maalaistytölle. Kaikki huutelivat, että ”hei, kato tännepäin!”. Se on jotain mystistä. Toivon, että monet suomalaisurheilijat pääsisivät sen kokemaan.

Peking oli Minna Niemisen uran huippukohta, mutta hän ei sitä vielä tuolloin voinut tietää. Huippu-urheilijat asettavat tavoitteita, ja Lontoon vuoden 2012 olympialaiset olivat luonnollinen sellainen.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Niemisen soutupari Sanna Stén lopetti kilpauransa vuonna 2010, kun kroppa ei enää kestänyt. Nieminen yritti Lontooseen uuden parinsa Ulla Varvion kanssa, mutta soutu ei kulkenut riittävän hyvin.

Nieminen yritti vielä soutaa ilman paria, mutta tulosta ei tullut. Se oli huippu-urheilijalle kova paikka.

– Piti todeta, että ei ole enää fyysisesti eikä henkisesti sillä tasolla. Se oli iso romahdus. Joutui miettimään, että mitä nyt?

Huippu-urheilijan arki on täynnä rutiineita, harjoitukset rytmittävät päivää. Yhtäkkiä Niemisen kalenteri olikin tyhjä.

– Ei tiedä töistä eikä elämästään, että missä sitä on. Se on tosi sekava tilanne.

– Piti kuormittaa itseään. Muistan, että juoksentelin Anjalan teitä reppu selässä töiden jälkeen pitkiäkin matkoja. Yritin sitä kautta purkaa sitä. Toivoin, että joku olisi tullut sanomaan, että pysähdy hetkeksi, Nieminen muistelee.

Ex-urheilijoiden tukiverkostoa pystyyn

Oma elämä on lopulta järjestynyt. Nieminen aloitti pian uran päättymisen jälkeen työskentelyn Kouvolassa Nuorisokeskus Anjalan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana. Työ maistuu ja työporukassa viihtyy.

Niemisen onni oli, että hänellä oli ihmisiä, joiden kanssa asiaa käsitellä. Tutut jo uransa lopettaneet huippu-urheilijat toimivat mallina työelämään siirtymisessä.

– Vertaistuki oli äärettömän tärkeää. Aika tiukoilla olisi ollut, jos ympärillä ei olisi ollut ketään.

Nyt Nieminen laittaa hyvää kiertämään. Nieminen on ollut mukana käynnistämässä hanketta, jonka tavoitteena on tarjota tukea uransa lopettaneille huippu-urheilijoille. Yksi tällainen tukitapaaminen Anjalassa on jo järjestettykin ja toinen on suunnitteilla syksyksi, kun Rion olympialaiset on ensin saatu urheiltua.

Tapaamisessa Nieminen huomasi, että monella oli samankaltaisia kokemuksia urheilu-uran lopettamisesta. Monet olivat esimerkiksi yrittäneet täyttää arkea harjoittelulla, vaikka sille ei enää ollut tarvetta.

Ikävä on, mutta ei liikaa

Enää Nieminen ei urheile sen enempää kuin hyvältä tuntuu. Työkavereiden kanssa on mukava käydä lenkillä ja välillä on mukava tehdä pidempikin pyörälenkki. Pääasia on, että liikunnasta saa itse elämyksiä.

Silti huippu-urheilijan luonne nostaa joskus päätään. Välillä on skarpattava, syötävä terveellisemmin ja laitettava itseään kesäkuntoon.

– Kyllä se on jotenkin tuolla takaraivossa, mutta onneksi terveellä otteella. Pystyn olemaan iloinen ja nauttimaan olostani.

Lauantaina Niemisellä on taas edessä suuri tuntematon. Hän nimittäin toimii soudun asiantuntijana Ylen olympialähetyksissä. Urakka jännittää, mutta hyvällä tavalla. Samalla tarjoutuu tilaisuus muistella vanhoja, sillä niitä aikoja tulee välillä ikävä.

– Sitä ympärillä olevaa porukkaa, hyvää kuntoa ja fiilistä, sitä minulla on ikävä. Mutta olen päässyt maaliin, Nieminen hihkaisee ikään kuin pisteenä liialliselle haikailulle.