Michael Jackson siivittää sahtia Yhdysvaltoihin asti – "Linkki Mesopotamian ja nykyoluen välillä"

Sahti kiinnostaa maailmalla: Yhdysvalloissa ensimmäinen 1 500 litran lasti vietiin käsistä, ja Lammille tulee ulkomaisia sahtituristeja. Huono säilyvyys kuitenkin jarruttaa sahdin maailmanvalloitusta.

Kotimaa
sahtituoppeja
Jari Kovalainen / Yle

Suomalainen sahti ottaa orastavia vientiaskelia.

Viime vuonna Yhdysvaltoihin viety 1 500 litran kokeiluerä sahtia myytiin loppuun jo ennakkoon. Yhdysvaltalaiset pienipanimot ovat tehneet kokeilueriä sahtia, ja suomalainen Viking Malt vei keväällä ensimmäisen erän sahtimallasta Yhdysvaltoihin.

Suomalaistietojen mukaan sahdinteossa kilpaillaan Yhdysvaltojen suurimmilla olutmessuilla eli Great American Beer Festivalissa ensi vuonna omana sarjanaan.

– Pieniä mahdollisuuksia vientiin voisi olla. Sahti on kuitenkin tuoretuote, ja on haastava juttu saada se kylmäketjua pitkin tuoreena asiakkaalle saakka, Suomen sahtiseuran puheenjohtaja Pekka Kääriäinen sanoo.

Juuri Kääriäinen hoiti 1 500 litran erän Yhdysvaltoihin. Säilyvyys onnistui, koska erä oli myyty etukäteen ja pantiin Yhdysvalloissa. Jos sahti pitäisi kuljettaa Suomesta ja saada myydyksi kaupan hyllyjen kautta, säilytysajat pitenisivät ja pilaantumisriski kasvaisi.

"Yhdysvalloissa tuotettu sahti ei ole sahtia"

Kansainvälisiä erikoisoluita Yhdysvaltoihin tuovan B. United International -yrityksen toimitusjohtaja Matthias Neidhart kertoo Ylelle, ettei usko sahdilla olevan kovin suuria mahdollisuuksia Amerikan markkinoilla.

– Sahti on kotona tehtävä juoma, joka ei matkusta. Me emme saa myydä tuotteitamme suoraan, joten kylmäketju pitäisi järjestää tukuille ja jälleenmyyjille asti, ja se on pienelle tuotteelle mahdotonta, Neidhart sanoo.

Sahti pitäisi siis panna paikan päällä. Neidhart suhtautuu kriittisesti myös Yhdysvaltalaisten pienpanimoiden tekemiin kokeilueriin.

– Niitä myydään sahdin nimellä, mutta eivät ne ole oikeaa sahtia vaan markkinoita varten tehtyä sahdinkaltaista juomaa. Panimot eivät tee sahtia alkuperäisen reseptin mukaan vaan keittävät vierteen, lisäävät siihen humalaa eivätkä käytä leivinhiivaa.

Kääriäisen 1 500 litran sahtilasti pantiin juuri Neidhartin pajassa Connecticutissa. Neidhart pitää kertatuontia erinomaisena kokeiluna ja kertahupina, ja uskoo että sahdilla olisi mahdollisuuksia juuri silloin tällöin tuotavana tuotteena.

– Mutta palaavatko ihmiset sahdin pariin maistettuaan? Eivät välttämättä. Koko olutkulttuurissa on kyse maistelusta ja uuden etsimisestä. Sahti on ainutlaatuinen muinaisolut, jota saadakseen on mentävä Suomeen, mikä ei ole huono asia.

Michael Jackson loi sahdin maineen

Kansainvälisten oluttuntijoiden mukaan sahtiin törmää vääjäämättä, kun alkaa vakavasti harrastaa oluita. Muinaisoluita ei ole koko maailmassa jäljellä kuin kourallinen.

Sahdin maailmanmaine on kuitenkin melko tuore, ja siitä on kiittäminen Michael Jacksonia.

Kyse ei ole popin ensimmäisestä globaalista supertähdestä vaan tämän partaisemmasta ja olueenmenevämmästä nimikaimasta, brittiläisestä oluttoimittajasta Michael Jacksonista.

Oluenystävien keskuudessa olut-Jackson on vähintään nimikaimansa veroisessa asemassa, ellei jopa Jumalasta seuraava. Vuonna 2007 kuollut Jackson nosti oluen kapakoista ruokapöytiin, loi oluttyypeille modernin luokittelun, siivitti belgioluet kukoistukseen – ja arvosti tavattomasti sahtia.

Jackson tuli Suomeen vuonna 1991 varta vasten tutustumaan sahtiin. Hän ylisti sitä useissa kirjoituksissaan ja piti sitä jopa linkkinä Mesopotamian muinaisoluiden ja nykypäivän teollisten oluiden välillä.

Jackson listasi sahdin yhdeksi kymmenestä oluesta, jotka ottaisi mukaansa autiolle saarelle.

Kun Jackson Lammilla kynttilänvalossa saunoi

Kun Jackson tuli maistamaan sahtia ensi kerran, hän matkasi Lammille ja kertoi haluavansa aidon kokemuksen. Niinpä Pekka Kääriäinen kutsui miehen kylään ja lämmitti savusaunan, johon miehet menivät oluttoimittaja Unto Tikkanen seuranaan kynttilänvalossa ja täysi haarikallinen sahtia käsissä.

Jackson oli myyty. Kääriäinen muistaa Jacksonin sanoneen, että in sahti you can taste the roots of Finland, sahdissa maistuvat Suomen juuret.

– Minusta se on helkutin hyvin sanottu. Sahti on ollut luomutuote ennen luomuaikaa, oman tilan rukiiden, katajien ja hiivojen tuotos, Kääriäinen sanoo.

Kääriäisen ja Jacksonin yhteys säilyi. Ensikäynnillä Lammilla britti uskaltautui järviveteen vain nilkkojaan myöten, kaksi vuotta myöhemmin jo napaan asti. Kääriäinen lähetti sahtia Jacksonin 60-vuotispäiville, jotka pidettiin Washingtonissa Yhdysvalloissa vuonna 2002.

Jacksonin perintö tuo Suomeen ja Kääriäisen kotipihaan joka vuosi tukun intoilijoita, jotka haluavat maistaa sahtia ja nähdä miten sitä tehdään.

– Mulla on käynyt Japanista Kirinin panimosta asti väkeä tätä ihmettelemässä. Viimeksi tällä viikolla muutama italialainen ja saksalainen turisti tulivat yhtäkkiä pihalle, sanoivat kuulleensa sahdista ja halunneensa nähdä tilani, Kääriäinen sanoo.

Kuin baijerilaista vehnäolutta

Sekä Kääriäinen että Neidhart pitävät sahtia maultaan baijerilaisten vehnäoluiden serkkuna. Leivinhiiva tuottaa sahtiin samankaltaisen banaanisen makuprofiilin.

Kääriäinen on maistattanut sahtia ympäri maailmaa, ja tammikuussa hän tarjosi sitä Berliinin olutmessuilla saksalaisille.

Moni kysyi ensin, onko juoma pilalla kun siinä ei ole vaahtoa eikä hiilidioksidia. Mutta kun Kääriäinen täsmensi, että juoma on Kulturbier aus Finnland, kulttuuriolutta Suomesta, saksalaiset yltyivät maistelemaan ja kehumaan juomaa kiinnostavaksi.

Juuri vaihtoehtoisena kulttuurijuomana sahdissa voi olla potentiaalia, suomalaiset sahdintekijät uskovat.

Tuoreesta englanninkielisestä materiaalista sitten Jacksonin päivien on ollut pulaa, mutta sahtikirjailija Mika Laitinen on täyttämässä aukkoa.

Hän on avannut sahtia käsittelevät englanninkieliset nettisivut (siirryt toiseen palveluun) ja suunnittelee englanninkielisen sahtikirjan tekemistä.

– Tarkoituksenani on kansainvälisesti nostaa tätä asiaa, Laitinen sanoo.

Korjaus 8.7. klo 13.45: 1 500 litran sahtia ei viety Yhdysvaltoihin Suomesta, vaan erä pantiin Connecticutissa Pekka Kääriäisen ja Matthias Neidhartin yhteistyönä.