Alkoholiongelmiin haetaan apua lomien päättyessä – Katkaisuhoitoon voi olla matkaa toistasataa kilometriä

Katkaisuhoitopotilaiden määrä on kasvanut viime vuosina. Samalla jatkohoitoon pääsee yhä harvempi, kertoo ylilääkäri Kaarlo Simojoki A-klinikkasäätiöstä.

Kotimaa
Olutta lasissa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Kesälomakauden loppuessa yhä useampi suomalainen pyytää apua oman tai läheisensä alkoholinkäytön hallintaan. Monien lomaan on kuulunut päivittäinen viininmaistelu tai rankempi juomaputki, ja paluu arkeen ilman alkoholia tuottaa vaikeuksia.

A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo, että yhteydenotot yleistyvät aina pitkien lomakausien päättyessä.

– Tosin viime vuosina yhteydenotot ovat vuoden aikana tasoittuneet, sillä lisääntyneen tarpeen vuoksi palvelut ovat auki myös heinäkuussa, ja ihmiset voivat ottaa yhteyttä jo silloin.

Simojoki on huolestunut siitä, että katkaisuhoitopotilaiden määrä on kasvanut vuosien saatossa, ja samanaikaisesti avo- ja laitoshoidossa on aiempaa vähemmän ihmisiä.

– Se tarkoittaa sitä, että yhä harvempi pääsee katkaisuhoidosta jatkohoitoon, sillä hoitotarve ei varmasti ole vähentynyt.

Viime vuosien tilastojen mukaan Suomessa on kuntien kustantamissa palveluissa ollut reilut 11 000 katkaisuhoidossa ollutta asiakasta. Kuntoutuslaitoksissa ja A-klinikoilla on hoidettu puolestaan noin 41 000 asiakasta.

"Tarvitaan lisää katkaisuhoitopaikkoja ja inhimillisempää asennetta"

Simojoen mukaan Suomessa on tarpeeseen nähden liian vähän paikkoja, joissa voidaan hoitaa myös vaikeammin oirehtivia alkoholiongelmaisia. Terveyskeskuksista voi saada apua, mutta monet eivät halua mennä lähimpään terveysasemaan, sillä he häpeävät ongelmaansa ja toivovat, ettei tieto leviäisi omalla asuinseudullaan.

– Lähimpään katkaisuhoitopaikkoihin voi olla matkaa jopa toistasataa kilometriä, Simojoki kertoo.

A-klinikkasäätiö tarjoaa kuitenkin entistä enemmän apua henkilöille, joiden ei tarvitse hakeutua katkaisuhoitoon: säätiöllä on uusi verkkopohjainen hoito-ohjelma sekä puhelin- kuin nettipäivystystä.

Avohoito ja hoidon porrastus pitäisi Simojoen mukaan suunnitella paremmin. Avohoitoa on pyritty siirtämään entistä enemmän terveyskeskusten vastuulle, mutta siinä on riskinsä.

– Jos erityispalveluista siirretään terveyskeskuksiin resursseja, vaikeammin oireileville ei ole enää jatkomahdollisuutta erityispalveluissa, ja pullonkaula hoitoketjussa syntyy sinne. Jos taas terveyskeskuksiin varataan vain yksi tietty henkilö vastaamaan päihdeasioista, palvelut täyttyvät heti.

Simojoen mukaan sen sijaan kaikilla terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöillä pitäisi olla valmiudet hoitaa alkoholiongelmaisia, tai nämä pitäisi ohjata sopiviin palveluihin.

Ennen kaikkea Simojoki muistuttaa asenneilmapiirin muutosta: alkoholin liikakäytön kanssa painivia ei pidä tuomita eikä leimata.