Älä luota vanhaan sienikirjaan – "Tieto sienten myrkyllisyydestä on muuttunut"

Metsään ei kannata suunnata mummolta perinnöksi saatu sienikirja kainalossa, sillä vanhassa kirjassa myrkkysieni saatetaan esitellä jopa ruokasienenä. Viisainta on valita tuore ja kotimaisen kirjailijan laatima opas.

sienet
Pulkkosieni
Pulkkosieni todettiin myrkylliseksi vasta 1970-luvun paikkeilla. Sitä ennen sitä pidettiin hyvänä suolasienenä, joskin sen makua kuvailtiin happamaksi.Yle / Kati Jurkko

Vuosien varrella tieto sienistä ja niiden myrkyllisyydestä on muuttunut paljon. Esimerksi satoisaa pulkkosientä pidettiin vielä 1970-luvulle asti hyvänä suolasienenä. Nykyään tiedetään, että pulkkosienen myrkky kerääntyy elimistöön pikkuhiljaa ja voi jo muutaman syöntikerran jälkeen aiheuttaa hengenvaarallisen reaktion.

Sienikirjailija ja biologi Jarkko Korhonen tuntee myös muita vastaavia tapauksia sienestyksen historiasta. Esimerkiksi myrkkynääpikkää suositeltiin syötäväksi vielä 1950-luvulla, mutta nyt sieni merkitään oppaisiin myrkylliseksi.

Samalla vuosikymmenellä myös seitikkitietämys oli lapsenkengissä, eikä esimerkiksi hengenvaarallisen suippumyrkkyseitikin vaaroja tunnettu.

– Mainittiin, että seitikit ovat syötäviä, mutta vasta 70-luvulla tuli suorastaan seitikkikammo myrkytysten selvittyä, Korhonen kertoo.

Vanhojen sienikirjojen kanssa kannattaakin olla varovainen. Luonnontuoteyhdistys Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio huomauttaa, että myös vanhemmista kirjoista löytyy kyllä käyttökelpoisia opuksia, mutta harrastajalle arviointi on vaikeaa.

– Tavallisen sienestäjän on vaikea erottaa siitä valtavasta määrästä aineistoa ne parhaimmat kirjat ja siinä on se ongelma, toteaa Moisio.

Briteillä ja saksalaisilla eri käsitykset sienistä

Sieniasiantuntijat suosittelevatkin valitsemaan sienimetsään mukaan 2000-luvulla julkaistun tai uudistetun teoksen.

– Kannattaa tukeutua uusimpiin oppaisiin, koska vuosien varrella tieto sienten myrkyllisyydestä on muuttunut, neuvoo Moisio.

70-luvulla tuli suorastaan seitikkikammo myrkytysten selvittyä.

Jarkko Korhonen

Moision mielestä kirjan on oltava ehdottomasti suomalaisen sienikirjailijan laatima, sienikirjailija Korhonen taas kelpuuttaa mukaan myös muut pohjoismaiset kirjat. Vaikkapa kanadalainen käännöskirja ei kelpaa siksi, että eri mantereella sama sienilaji voi olla erinäköinen. Eri maissa on myös hyvin erilaiset sienenkäyttöperinteet.

– Jo brittiläistaustaisessa kirjassa on hyvin eri lajivalikoima. Saksalaisissa kirjoissa rouskuja voidaan pitää jopa myrkkysieninä, vaikka rouskuthan eivät ole myrkyllisiä lakritsirouskua lukuun ottamatta, Korhonen sanoo.

Sienestäjä puhdistaa keltavahveroita.
Sienikoriin kannattaa valita kevyt kirja, jossa on hyvät kuvat.Ismo Pekkarinen / AOP

Tavallisen ruokasienestäjän kannattaa kiinnittää huomiota myös oppaan kuvitukseen. Pohjoismaisen sienikirjallisuuden ominaispiirre on onneksi hyvät, maastossa sienen kasvupaikalla otetut kuvat.

Kotiin voi hankkia laajemmakin teoksen, mutta liian painavaa kirjaa ei kannata sienikorissa raahata.

– Kannattaa valita sellainen kirja, jossa on sopivasti lajeja eli ehkä 100 kappaletta, neuvoo Korhonen.

Virheet korjataan vikkelästi

Kotimainen sienikirjallisuus on laadukasta, mutta silti tuoreenkin oppaan sivuille eksyy joskus paino- tai asiavirhe. Korhosella on tästä omakohtainen kokemus, kun kirjan taulukossa kahden sienen nimet menivät sekaisin.

– Se oli siitä ikävä juttu, että oikeastaan syynä oli oma huolimattomuus, etten katsonut viimeisiä korjauksia ennen kuin kirja meni painoon.

Tavallisen sienestäjän on vaikea erottaa siitä valtavasta määrästä aineistoa ne parhaimmat kirjat.

Simo Moisio

Korhosen mukaan sienikirjojen virheisiin reagoidaan nopeasti ja ne pyritään korjaamaan.

– Silloin tällöin näitä sattuu ja niitä sitten korjataan tarroilla tai jopa vedetään pois myynnistä.

Suomessa julkaistaan vuosittain muutamia sienikirjoja. Kirjo on kattava: myynnissä on esimerkiksi lapsille suunnattuja ja isommalla tekstillä varustettuja kirjoja, laajoja pikkutarkoilla kuvauksilla varustettuja nidoksia ja taskukokoisia lehtisiä.

Korhosen mielestä sienestäjän kannattaa kirjaostoksilla pitää mielessä oma taito- ja tavoitetaso.

– Ja jos oikein innostuu, niin useampikin kirja on hyvä. Varsinkin jos opettelee uusia lajeja ja aikoo käyttää niitä ruuaksi, on hyödyllistä vertailla muidenkin kirjojen kuvia, sienikirjailija toteaa.