Onko väliä, kuinka suuressa ryhmässä lapsesi käy koulua? Asiantuntijat täysin eri linjoilla

Kouluvuosi alkaa monella koululaisella entistä suuremmassa luokassa. Tämä on huono asia – tai ainakin niin maalaisjärjellä voisi ajatella. Mutta kun asiaa kysyy koulututkijoilta, vastaus ei ole laisinkaan niin yksinkertainen. Etsimme vastauksia neljään hankalaan kysymykseen luokkako'oista.

Kotimaa
Koulureppu ja tyhjä pulpetti luokkahuoneessa.
Matleena Ylikoski / Yle

1. Paranevatko tulokset, kun luokkakoko pienenee?

Tästä kysymyksestä vallitsee suoranainen oppiriita opettajien ja Suomen eturivin koulututkijoiden välillä. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo pitää pienten ryhmien ja hyvien oppimistulosten yhteyttä tutkittuna asiana. Hän vetoaa opetusministeriölle tehtyyn Tulevaisuuden peruskoulu -raporttiin, johon on listattu keskeisiä tuloksia luokkakoosta.

– Tutkimus on viime vuosina mennyt yksiselitteisesti siihen suuntaan, että ryhmäkoolla on suora yhteys siihen, miten oppilaat koulussa menestyvät, hän tiivistää.

Helsingin yliopiston arviointikeskuksen erityisasiantuntija Sirkku Kupiaisen mielestä tutkimus ei anna tukea Salon väitteelle. Häneltä ilmestyy pian Ninja Hienosen kanssa Luokkakoko-niminen raportti, johon on pyritty kirjoittamaan tähän saakka kattavin suomenkielinen kooste aihetta käsittelevästä tutkimuksesta.

– Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. On tutkimuksia, joissa pienen ryhmän ja oppimisen välillä on havaittu myönteinen vaikutus, mutta on melkein saman verran tutkimuksia, joissa sitä ei ole havaittu.

Monet sanovat, että "Kävin koulua vuonna se ja se, meillä oli 40 oppilaan luokka eikä siinä ollut mitään ongelmaa". Tosiasia on, että silloin kaikki eivät oppineet.

Jaakko Salo

Tunnetuin luokkakokotutkimus on 1980-luvulla Yhdysvalloissa tehty Tennessee Star, joka tuotti hyvinkin rohkaisevia tuloksia luokkakoon pienentämisestä. Sen tulokset on isolta osin kyseenalaistettu myöhemmin, Kupiainen sanoo. Hän kuitenkin epäilee Tennessee Starin maineen kummittelevan yhä keskustelussa. Myös Tulevaisuuden peruskoulu -raportissa viitataan siihen (siirryt toiseen palveluun) – tosin myös viiteen tuoreempaan tutkimukseen, joissa pienten ryhmien etuja on havaittu.

2. No... Onko luokan koolla sitten mitään väliä?

Sitä, parantaako opetusryhmän pienentäminen oppimistuloksia, ei ole tutkittu Suomessa. Sen sijaan Kupiainen ja Hienonen ovat Luokkakoko-raporttia varten vertailleet oppilaiden osaamista erikokoisissa luokissa kaikissa Suomen kouluissa. Tutkimuksessa on tarkasteltu muun muassa oppimaan oppimisen arviointituloksia kolmella eri luokka-asteella.

– Sieltä ei löydy yhtään mitään, Kupiainen sanoo viitaten luokkakoon aiheuttamiin eroihin oppimisessa.

Tutkijat eivät löytäneet Suomen kouluista mitään yhteyttä luokkakoon ja minkään tutkitun tekijän välillä, jos luokka oli kooltaan 15–30 oppilasta. Toisin sanoen ei löytynyt todisteita siitä, että 15 oppilaan luokka olisi parempi kuin 30 oppilaan luokka.

Itse asiassa kaikkein suurimmissa luokissa oli jopa parhaita oppimistuloksia. Osaaminen ei kuitenkaan johdu suuresta luokasta, vaan siitä, että joukossa on esimerkiksi musiikkiluokkia, joissa on Kupiaisen sanoin "hyvinkoulutettujen vanhempien hyvin käyttäytyviä ja hyvin motivoituja lapsia". Heikoimmat tulokset saatiin alle 15 oppilaan luokista, koska niihin rehtorit ovat sijoittaneet eniten tukea tarvitsevia oppilaita.

Jotta sillä olisi mitään merkitystä, luokkakokoja pitäisi pienentää 5–10 oppilaalla.

Jouni Välijärvi

Toisin sanoen: koulut säätelevät luokkakokoa jo nyt itse sen perusteella, miten parhaaksi katsovat. Jyväskylän yliopiston professori Jouni Välijärven mukaan se on perusteltu ratkaisu myös tutkimuksen valossa: pienistä ryhmistä hyötyvät eniten heikoimmat oppilaat.

Sirkku Kupiainen puolestaan viittaa ekonomisti Thomas Pikettyn suositukseen siitä, että Ranskassa heikkojen alueiden kouluja pienennettäisiin ja muualla ei. Samankaltaista politiikkaa on noudatettu meilläkin ainakin Helsingissä, jossa on myönnetty positiivisen diskriminaation rahaa tiettyjen lähiöiden kouluihin. Niissä myös on keskimääräistä pienempi luokkakoko.

OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo muistuttaa myös opettajan näkökulmasta: luokan koolla on merkitystä kouluviihtyvyyteen ja työrauhaan. Kun opettaja joutuu keskittymään kurinpitoon liian isossa ryhmässä, vuorovaikutteisuus katoaa.

– Monet sanovat, että "Kävin koulua vuonna se ja se, meillä oli 40 oppilaan luokka eikä siinä ollut mitään ongelmaa". Tästä on kuitenkin lukuisia tutkimuksia ja tosiasia on, että silloin kaikki eivät oppineet.

3. Entä jos liian suuret koululuokat yksinkertaisesti kielletään?

Suomessa on liian suuria luokkia – tästä ovat yhtä mieltä niin opettajat kuin tutkijatkin. OAJ:n Jaakko Salo viittaa Haminassa kaksi vuotta sitten tapahtuneeseen episodiin, jossa opettajien lomautusten vuoksi jouduttiin yhdistämään yhteen opetusryhmään muutamaksi viikoksi 78 oppilasta.

– Opetussuunnitelma ei missään nimessä toteutunut siellä. Ja siitä huolimatta kunnalle ei seurannut tästä mitään, Salo purnaa.

OAJ:n ratkaisu ryhmäkoon pienentämiseksi olisi yksinkertaisesti ylärajan määrittäminen. Kouluissa ei saisi olla yli 20 oppilaan luokkia, piste. Ensimmäisellä kahdella luokka-asteella yläraja olisi 18. Samankaltainen ratkaisu on tehty Virossa, jossa ryhmien yläraja on 24 oppilasta.

– Haluaisimme ylärajan siksi, koska keskimääräinen ryhmäkoko on erittäin huono mittari. 18,5 oppilaan keskiarvo ei lohduta yhtään sitä oppilasta, joka opiskelee 35 oppilaan luokassa.

On tutkimuksia, joissa pienen ryhmän ja oppimisen välillä on havaittu myönteinen vaikutus, mutta on melkein saman verran tutkimuksia, joissa sitä ei ole havaittu.

Sirkku Kupiainen

Kupiainen ei näe opettajien vaatimaa asetusta tavoittelemisen arvoisena. Hän epäilee, että se voisi ensinnäkin rohkaista kuntia tekemään kaikista luokista maksimikokoisia. Salon mukaan tämä on turha pelko – esimerkiksi juuri Virossa opetusryhmien keskikoko on yhtä oppilasta pienempi kuin Suomessa. Toiseksi Kupiaista askarruttaa se, mitä tapahtuu, jos luokissa on jo ennestään maksimimäärä oppilaita ja kesken lukuvuotta tulee uusia.

Professori Jouni Välijärven mukaan nykyajatus on, että ryhmäkoko elää joustavasti sen perusteella, millaisia oppilaita kouluissa on ja mitkä ovat opetuksen tarpeet. Ruletin pyörittäminen on rehtorin ammattitaidosta ja koulun omasta toiminnasta kiinni – eivätkä tutkijat halua puuttua tähän autonomiaan.

– Jotta sillä olisi mitään merkitystä, luokkakokoja pitäisi pienentää 5–10 oppilaalla, mikä on monen mielestä taloudellisesti mahdoton ratkaisu. Ymmärrän, että asia on opettajien kannalta tärkeä, mutta näkökulma on pikkuisen yksioikoinen, Välijärvi kritisoi OAJ:ta.

4. Mitä sitten voi tehdä, jos luokkakokoja ei kerran kannata pienentää?

Jouni Välijärvi haluaisi nähdä Suomessa nykyistä yhteisöllisempiä kouluja. Sillä hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksittäisen oppilaan ongelmia ei mietittäisi pelkästään luokkayhteisön sisällä, vaan koko koulun kesken niiden erilaisten asiantuntijuuksien avulla, joita koulusta löytyy.

– Kouluja pitäisi kehittää yhteisöinä sen sijaan, että ne olisivat yksittäisten opettajien ja luokkahuoneiden koostumia.

Hän kannustaa varsinkin isoja kouluja tekemään myös nykyistä enemmän yhteistyötä rinnakkaisilla luokilla. Opettajat jakaisivat ison joukon vähän eri tavalla eri päivinä sen perusteella, mitä opetellaan ja mitkä tavoitteet ovat.

18,5 oppilaan keskiarvo ei lohduta yhtään sitä oppilasta, joka opiskelee 35 oppilaan luokassa.

Jaakko Salo

Kupiainen olisi puolestaan valmis harkitsemaan mallia, jossa määriteltäisiin, kuinka paljon opettajia pitää olla tiettyä oppilasmäärää kohden koulussa. Tällöin koulut voisivat itse päättää, onko kaikilla opettajilla oma luokka vai onko joukossa resurssiopettajia.

– Nyt pitäisi keskustella siitä, että mihin tarkoitukseen erilaisia ryhmäkokoja käytetään. Se aika on ohi, että joka vuosi piti lisätä resursseja. Nyt ydinkysymys on se, miten euro käytetään mahdollisimman järkevästi pedagogisesti, Jouni Välijärvi päättää.

Selvitimme luokkakoot 20 kaupungissa eri puolilla maata. Voit lukea lisää selvityksen tuloksista täältä.