yle.fi-etusivu

Johtavat sotahistorian tuntijat: Suomen joukot olivat olennainen osa Leningradin saartorengasta

Suomen osallisuus Leningradin piiritykseen 2. maailmansodassa herättää yhä ristiriitaisia tunteita suomalaisissa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen joukot olivat olennainen osa saartorengasta. Suomen rooli on aiheuttanut keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun Mannerheimin muistolaatasta nousi kohu Pietarissa.

politiikka
Pekka Visuri
Suomen osallisuuden saartoon kiistävät ne, jotka eivät tunne tosiasioita, sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri.Tiia Korhonen / Yle

Yle uutisoi eilen tiistaina, miten Pietarissa sijaitsevaa marsalkka Mannerheimin muistolaattaa töhritään säännöllisesti punaisella maalilla. Uutinen herätti sosiaalisessa mediassa heti keskustelua siitä, mikä oli Suomen rooli 2. maailmansodan Leningradin piirityksessä.

Aihetta on tutkittu paljon Suomessa. Silti monella on edelleen käsitys, ettei Suomi ottanut aktiivisesti osaa piiritykseen.

– Se on kansallinen myytti, jota jotkut tahot yhä elättävät, sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri. Hänen mukaansa Suomi oli alusta asti merkittävä osa saartoa.

– Sen kyseenalaistaminen osoittaa, että ihmiset eivät halua tunnustaa tosiasioita, hän sanoo.

Myös emeritusprofessori Ohto Mannisen mukaan Suomen joukot olivat saarron luonnollinen osa.

– Eivät ne olisi voineet olla olematta sitä, Manninen sanoo.

Molempien sotahistorioitsijoiden mukaan kyse on tosiasiasta, ei venäläisestä propagandasta.

Visurin mukaan Suomi sopi Saksan kanssa vuonna 1941 siitä, miten Suomen armeija tulee toimimaan. Se valtasi talvisodassa menettämänsäalueet nopeasti ja ylitti vanhan rajan niin, että rintamalinja suoristui Laatokan ja Suomenlahden välille.

Ohto Manninen
Emeritusprofessori Ohto Manninen sanoo, että Suomen joukot olivat luonnollinen osa Leningradin saartorengasta.Kimmo Brandt / AOP

Suomi eteni kaupungin rajoille

Joukot pysähtyivät saavutetulle linjalle, ja asemasota alkoi. Suomen joukoista lähinnä Leningradia olivat Valkeasaareen sijoitetut joukot parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen.

Etulinjassa palvelleet sotilaat ovat kertoneet, että Leningrad oli melkein näköetäisyydellä.

Saksan toivomuksesta Suomi eteni lisäksi Laatokan länsipuolella noin 10 kilometriä Syvärijoen eteläpuolelle. Saksalaisjoukot puolestaan saartoivat kaupunkia etelässä, idässä ja koillisessa.

Saartorenkaaseen jäi vain joitakin aukkoja, joiden kautta siviilejä evakuoitiin pois kaupungista. Venäläiset onnistuivat lisäksi avaamaan jäätyneen Laatokan kautta kapean huoltoväylän, joka sai nimen Elämän tie.

Suomi oli Barbarossa-operaation osa

Suomen ja Saksan sopimus joukkojen liikuttelusta liittyi operaatioon, joka tunnetaan nimellä Barbarossa. Sen perusteella Saksan joukot työntyivät Baltian ja Venäjän länsiosien kautta Leningradin edustalle vuonna 1941.

Suomen tehtävänä oli edetä Leningradin lähelle kaupungin pohjoispuolelle ja Itä-Karjalan kautta Laatokan ja Äänisen väliin.

Kartta Suomen valloittamasta alueesta suurimmillaan vuosina 1939-44
Suomen joukot etenivät syyskesällä 1941 kannaksella vanhan rajan yli ja Itä-Karjalassa Syvärin eteläpuolelle.Yle Uutisgrafiikka Lähde: Ari Raunio: Sotatoimet, Suomen sotien 1939 - 44 kulku kartoin

Suomalaisessa historiankirjoituksessa on korostettu sitä, että marsalkka Mannerheim pysäytti Suomen joukot vanhalle rajalle eikä antanut niille käskyä hyökätä kaupunkiin.

Pekka Visurin mukaan Saksa ei edes edellyttänyt hyökkäystä. Tärkeämpää oli saada aikaan mahdollisimman tiukka saartorengas kaupungin ympärille.

– On päivänselvää, että Suomi oli Saksan aseveljenä mukana suunnitelmassa, Visuri sanoo.

Se, että Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradiin, ei Visurin mukaan johtunut Mannerheimin hyväntahtoisuudesta, vaan sotilaallisista tosiasioista. Suomella ei ollut resursseja enempään.

– Hyökkäys olisi edellyttänyt kaikkien reservien siirtämistä kannakselle ja se olisi antanut puna-armeijalle tilaisuuden hyökätä Suomeen pohjoisen kautta, sanoo Visuri.

Kaupungista pakenevat oli määrä tappaa

Suomen ja Saksan väliseen sopimukseen kuului, että Suomi vastasi saarrosta Suomenlahdella, Karjalan kannaksella, Laatokalla ja Syvärin suunnalla.

Sodan johdossa oli varauduttu myös siihen, että siviilejä pyrkii ulos saarretusta kaupungista.

Leningradin eteläpuolella kaupungin asukkaiden tiedetään yrittäneen neuvotella saksalaisten piirittäjien kanssa mahdollisuudesta paeta, kun tilanne alkoi käydä sietämättömäksi.

Kun tieto yrityksestä kantautui Venäjän johdon korviin, Stalin antoi käskyn ampua kaikki, jotka yrittävät paeta saarretusta kaupungista.

Pekka Visurin mukaan Suomen joukoilla oli määräys estää tulijoiden pääsy Suomeen vaikka ampumallla.

– Käskyn taustalla oli epäily siitä, että puna-armeija käyttäisi pakenevia siviilejä suojakilpenään, sanoo emeritus professori Ohto Manninen.

Kuva Suomen roolista tarkentuu

Leningradin piiritys kesti lähes 900 päivää ja sen aikana menehtyi ainakin 641 000 ihmistä.

Saksan joukot eivät onnistuneet valtaamaan Leningradia. Saarto päättyi tammikuussa 1944 sen jälkeen, kun puna-armeija oli häätänyt saksalaisjoukot Leningradin ja Moskovan väliseltä maantieltä.

Kesäkuussa 1944 puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja pakotti suomalaissotilaat vetäytymään.

Kuva Suomen roolista Leningradin piirityksessä täsmentyy lähiaikoina. Pekka Visuri viimeistelee parhaillaan kirjaa siitä, miten Saksan edustaja Suomen armeijan päämajassa vaikutti Suomen toimintaan piirityksen aikana.

Juttua muokattu klo 8:59. Pekka Visurin titteli korjattu.