Arvaa kuka? Mehiläishoitajan apupojasta ministeriksi, kauppa-apulaisesta professoriksi

Seitsemän ensimmäistä duunia -kampanja villitsee sosiaalisessa mediassa. Suomalaiset poliitikot ja muut silmäätekevät innostuivat listaamaan ensimmäisiä työpaikkojaan tunnisteella #firstsevenjobs. Monen korkeaan asemaan nousseen julkisuuden henkilön työuraan mahtuu varsin yllättäviäkin käänteitä.

talous
Työntekijä ruokakaupan kassalla.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Jari Lindströmin (ps.) työura on edennyt mehiläishoitajan apupojasta nykyiseen pestiin oikeus- ja työministeriksi.

Ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin käytännön professori Anne Brunila taas on palannut akateemiseen maailmaan, jossa hän aloitti valmistumisen jälkeen tutkijana.

Työministeri Lindström kertoo ensimmäisten työpaikkojen opettaneen hänelle työelämän säännöt.

– Ensimmäiseksi sen, että työajoista tulee pitää kiinni. Töihin mennään silloin kun on käsketty ja sieltä lähdetään silloin kun on lupa lähteä. Sen, että on luotettava ja noudattaa työaikoja. Toinen on se, että tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy.

Anne Brunila kehottaa nuoria ottamaan vastaan alussa minkä tahansa työn.

– Kun näkee millaisissa työtehtävissä minäkin olen ollut, niin ei niillä ole merkitystä loppuelämän kannalta. Sillä on merkitystä, että ymmärtää mitä työelämä on, kiinnittyy siihen ja oppii paljon muita käytännön asioita. Sillä on iso merkitys tulevaisuudelle.

Kumpikin vakuuttaa, ettei ole määrätietoisesti suunnitellut työuraansa vaan elämä on vienyt eteenpäin seuraavaan tehtävään.

– Suurin osa työpaikoistani on ollut sellaisia, joita en olisi ikinä osannut kuvitella nuorena saati sitten pidempään työelämässä olleena. Monet työtehtävät ovat tulleet minulle suurena yllätyksenä, Brunila kertaa.

Kaikkea ei tarvitse osata, asenne ratkaisee

Jari Lindström hankki yläasteikäisenä mehiläishoitajan apupojan pestin soittamalla työnantajalle itse. Hänen äitinsä oli saanut työkaveriltaan vinkin työpaikasta. Anne Brunila päätyi 16-vuotiaana kesäksi kauppa-apulaiseksi tuttavan kautta suhteilla. Mistä uran alkuvaiheen työpaikoista on jäänyt parhaimmat muistot?

– Meillä oli jalkapallokoulu, jossa olin apuvalmentajana B-juniori-ikäisenä. Harrastus oli samalla lyhyt työpesti, joten se oli mukavaa hommaa. Oli hienoa opettaa junioreita, Lindström muistelee

– Kivoin oli puutarha-apulainen. Sain tehdä töitä koko kesän puutarhalla ja opin kaikkien kasvien latinankieliset nimet. Eihän ne kauan päässä pysyneet, kun en sille alalle jäänyt, Brunila kertoo.

Molemmilta tulee samansuuntaisia neuvoja ensimmäistä työpaikkaa etsiville tai työuransa alussa oleville nuorille. Se on asenne, mikä ratkaisee.

– Ihminen oppii aika monia asioita, jos on ennakkoluuloton asenne. Positiivinen suhtautuminen auttaa tosi paljon. Menee avoimen rohkealla asenteella, niin sillä pärjää kyllä aika pitkälle, Lindström toteaa.

– Kannattaa innostua omasta työstään ja pyrkiä tekemään sen mahdollisimman hyvin. En ole koskaan ajatellut seuraavaa työpaikkaa vaan sitä silloista työtehtävää. Miten voisin toimia siinä mahdollisimman hyvin ja miten voisin oppia mahdollisimman paljon uusia asioita, Brunila sanoo.

Anne Brunilan seitsemän ensimmäistä työpaikkaa vaikuttavat tyypillisiltä uransa alussa olevan nuoren naisen tehtäviltä. Brunila on myöhemmin edennyt johtotehtäviin, joissa naisia on vielä vähän.

Hän on toiminut valtiovarainministeriön ylijohtajana, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana ja johtajana Fortumilla. Tällä hetkellä Brunila istuu professorin toimen ohella Sanoman ja Stora Enson hallituksissa. Brunila kehottaakin urallaan etenemisestä kiinnostuneita naisia ottamaan vastaan rohkeasti haastavia työtehtäviä.

– Kannattaa tarttua erilaisiin tilaisuuksiin eikä pohtia liiaksi sitä pärjäänkö, onnistunko ja osaanko. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Ei minullakaan ole ollut kokemusta ja en ole osannut niitä työtehtäviä, joihin olen edennyt. Pitää lähteä sillä mielellä, että tämä on valtavan hieno mahdollisuus oppia uusia asioita, Brunila korostaa.

Kukaan ei tule hakemaan kotoa, pitää olla aktiivinen

Jari Lindström kertoo tehneensä ammatinvalintansa isänsä jalanjäljissä, kuten moni muukin Kuusankoskella. Hän opiskeli paperiyhtiön omassa ammattikoulussa ja päätyi tehtaalle töihin paperimieheksi. Oli kova paikka, kun tehdas suljettiin. Lindström toteaa haikeana, että tehtaalta piti jäädä eläkkeelle, mutta toisin kävi, kun maailma muuttui.

Koko työuran pituiset työpaikat alkavat olla harvassa. Monella nuorella saattaa olla seitsemän ensimmäistä työpaikkaa kasassa jo alle parikymppisenä.

Millainen viesti työministerillä on työelämän murroksessa seikkaileville?

– Kyllä työpaikan lähteminen alta on jotain opettanut. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä eteenpäin. Ei se itsesääli kauheasti kanna eikä kukaan tule kotoa hakemaan eli pitää olla aktiivinen ja yrittää. Vaikka työn saaminen on tänä päivänä hankalaa, niin siitä huolimatta omalla aktiivisuudella saa paljon aikaan, Lindström painottaa.