Flow Festivalin tunnelma syntyy tuhansien valojen kujeilusta

Valosuunnittelija Matti Jykylällä on näpeissään lähes loputon yksityiskohtien palapeli. Hän vastaa Suvilahden festivaalialueen valaisemisesta. Pelkästään lamppukaapelia tarvitaan noin kuusi kilometriä, mikä tarkoittaa 12 000 hehkulamppua.

Flow Festival
Punertavana hohtava Bright Balloon 360° -lava on Flow Festivalin näyttävimpiä yksityiskohtia.
Punertavana hohtava Bright Balloon 360° -lava on Flow Festivalin näyttävimpiä yksityiskohtia.Flow Festival / Jussi-Hellsten

Suvilahden ikoninen maamerkki, satavuotias kaasukello, kurkistaa sinisen valon ja rönsyilevien varjojen välistä.

Vaikka elokuinen ilta on jo pimeä, valoa on kaikkialla: Suvilahden vanhaan tehdasmiljööseen levittäytyvät esiintymislavat, yleisön kulkureitit, vanhat rakennukset, baarit, kadunpätkät, telttojen katot ja ruokakujat on valaistu.

Kaikki on mietitty pienintä yksityiskohtaa myöten. Näistä yksityiskohdista ja koko Flow Festivalin valosuunnittelusta on vastannut vuodesta 2007 Matti Jykylä.

Hän on valotiimin pääsuunnittelija, mutta korostaa toimivansa osana isompaa ryhmää.

– Yhdessä festarin taiteellisen johdon ja meidän tiimin kanssa olemme vuodesta toiseen yrittäneet kehittää Flow'lle omaa identiteettiä ja lookia, joka olisi jollain tavalla uniikki, Jykylä kertoo.

Käytännön suunnittelutyö alkaa lähes välittömästi edellisen tapahtuman päätyttyä. Silloin on vielä tuoreessa muistissa, mikä toimii ja mikä ei.

– Käytännössä piirrän valoja noin puolen vuoden ajan. Aloitan joskus syksyllä ja tavoitteena on saada perusrunko kasaan keväällä.

Sadan valoteknikon työpanos 

Festivaalialueen valoja on rakennettu Suvilahdessa viime viikon tiistaista alkaen. Jykylän arvion mukaan parin viikon aikana valojen tekemiseen osallistuu lähemmäs sata eri valoteknikkoa.

Suvilahden tehdasmiljöö valaistaan Flow-viikonloppuna  noin 15 000 eri valolähteellä.
Suvilahden tehdasmiljöö valaistaan Flow-viikonloppuna noin 15 000 eri valolähteellä.Flow Festival

– Kaikki eivät tietysti ole samaan aikaan tai yhtä pitkiä jaksoja, mutta kun eri toimijat lasketaan yhteen, varmaan satakunta valoteknikkoa siitä tulee.

Aikaa ja käsipareja tarvitaan, koska alueella riittää valaistavia yksityiskohtia. Esiintyjiä on yli sata ja lavojakin toista kymmentä.

– Suunnittelen valojen lisäksi myös lavoja, minkä kokoisia ja muotoisia niistä tulee. Samoin videoseiniä, minkä kokoisia ja millä korkeudella ne ovat. Myös sellaisten asioiden miettiminen, kuin mistä ihmiset kulkevat, on osin meidän työtä. Me valaisemme myös tosi paljon tätä koko aluetta, ja sillä tavalla tämä eroaa melko lailla monesta muusta tuotannosta.

Ensimmäinen keikka Alphavillen seurismiehenä

Matti Jykylä löysi tiensä festivaalituotantojen pariin jo nuorena poikana. Hänen enonsa tekee tuotantopäällikkönä ja lavamanagerina erilaisia tapahtumia, ja Jykylä päätyi hänen kauttaan festaritöihin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana.

– Siihen kuului kaikenlaista. Keitin muun muassa kahvia, ja heti kun oli vähän voimaa, työnsin laatikoita ja tein fyysisempiäkin asioita.

Ensimmäisen varsinaisen valokeikkansa Jykylä teki "seurismiehenä", eli seuraajaheittimen käyttäjänä.

Tiesin jo 14–15-vuotiaana, mitä haluan elämässä ammatillisesti tehdä. Valo tuntui ilmaisun välineeltä, joka jotenkin vain sopi minulle.

Matti Jykylä

– Se oli Alphavillen keikalla Virtain Rantarockissa, jossa olin kesätöissä. Pääsin siellä sihtailemaan lampulla esiintyjiä. Olin varmaan 13 tai 14.

Jo varhaisella iällä valo alkoi tuntua Jykylälle omalta ilmaisun välineeltä.

– Tiesin jo joskus 14–15-vuotiaana, mitä haluan elämässä ammatillisesti tehdä. Harrastin nuorena taiteita, olin kuvataidekoulussa ja harrastin myös teatteria, vähän musiikkiakin. Sitä kautta löytyi tällainen väline kuin valo. Se tuntui ilmaisun välineeltä, joka jotenkin vain sopi minulle.

19-vuotiaana hän perusti kavereidensa kanssa Sun Effects Oy:n, jonka nimissä Flow'n valoja tänäkin vuonna tehdään.

Valo itsessään on kiehtova katsomisen kohde

Flow'n kaltaisen tapahtuman valojen tekeminen eroaa Jykylän mukaan olennaisesti esimerkiksi teatterinäytöksen valaisemisesta.

Matti Jykylä on vastannut Flow Festivalin valosuunnittelusta jo vuodesta 2007.
Matti Jykylä on vastannut Flow Festivalin valosuunnittelusta jo vuodesta 2007.Vesa Marttinen / Yle

Niin sanotussa perinteisessä teatterivalaisussa valaistaan tavallisesti vaikkapa lavaste tai näyttelijän kasvot. Festivaaleilla on toisin.

– Tässä hommassa taas usein valo sinänsä on katsomisen kohde. On tietynlaista kalustoa, jolla valo saadaan tulemaan kohti katsojia, ja sidosaineen eli usvan tai savun avulla valo näkyy kolmiulotteisena. Sillä on oma massa ja suunta.

Elokuun puoliväli on Jykylän mukaan mainio ajankohta festivaalille, koska tapahtuman aikaan noin neljä tuntia illasta on oikeasti pimeää ja valo pääsee oikeuksiinsa.

Valoshow'n pitää olla artistin näköinen

Festivaalisuunnitteluun kuuluu olennaisesti myös artistien kanssa kommunikoiminen ja heidän toiveidensa kuunteleminen.

– Totta kai me haluamme, että jokainen show on mahdollisimman onnistunut ja artistin näköinen.

Improvisointi on taitolaji, pitää osata tehdä nopeita ratkaisuja, antaa tilaa ja rakentaa dramaturgiaa valoilla.

Matti Jykylä

Osa artisteista tuo mukanaan omaa kalustoa ja henkilöstöä, mutta osa valotöistä täytyy hoitaa lähes improvisoiden.

– Se on taitolaji, pitää osata tehdä nopeita ratkaisuja, antaa tilaa ja rakentaa dramaturgiaa valoilla improvisoiden, myös sellaisessa musiikissa, jota ei välttämättä tunne etukäteen tai ei ole treenannut mitenkään.

Roots ja ikimuistoinen usva

Vuonna 2008 yhdysvaltalainen hip hop -kokoonpano Roots esiintyi Flow'n päälavalla. Keikka on jäänyt pysyvästi valoja ajaneen Matti Jykylän mieleen.

– Alueelle nousi tosi hieno usva ja ihmettelin sitä moneen kertaan. Minulla oli kyllä savukoneita lavalla, mutta en saanut koko keikan aikana tietoa, että bändin teknikot olivat kääntäneet ne osoittamaan lavan taakse lastausrampille, kun heidän mielestään sitä usvaa tuli lavalle liikaa. Ihmettelin vaan, että miten on niin kaunista ja pehmeää usvaa täällä alueella.

Myöhemmin Jykylä sai kuulla, että lavan takana oli ollut niin paljon savua, että siellä ei nähnyt juuri kättään pidemmälle. Tästä koitui myös erikoinen jälkiseuraus, kun usvaa kulkeutui ilmastointikanavan kautta sisälle viereisen Voimala-rakennuksen tiloihin, jotka eivät olleet festivaalin käytössä.

– Muutama minuutti keikan päättymisen jälkeen alkoi palohälytys, jonka seurauksena Voimala-klubi jouduttiin tyhjentämään.

Tilanne oli sekava, koska Rootsin keikan päätyttyä tuhannet ihmiset pyrkivät sisälle Voimalaan jatkamaan bileitä. Samaan aikaan rakennuksesta lappasi ihmisiä ulos palohälytyksen vuoksi.

– Mä olin tapahtumiin syyllinen, mutta en voinut sitä silloin tietää, vaan olin itse asiassa hyvin tyytyväinen omaan työhöni, Jykylä nauraa.