Sukupuolivalistuslaulut saivat poliisit paikalle ja M. A. Nummisen uran nousuun

Muusikko ja kulttuurin monitoimimies M. A. Nummisen, 76, ensimmäinen julkinen esiintyminen vuonna 1966 oli suuri kulttuuriskandaali. Poliisi tuli paikalle, mies vietiin kamarille ja kymmenet hänen lauluistaan joutuivat vuosikauksiksi soittokieltoon Ylessä. M. A. muistelee uransa värikkäitä alkuvaiheita edelleenkin hykerrellen.

musiikki
M.A.Numminen

50 vuotta sitten, heinäkuun 11. päivänä 1966, nuori ja vielä suurelle yleisölle tuntematon pehkopää, Mauri Antero Numminen, nousi estradille Jyväskylän kulttuurifestivaalilla. Mies esitti yhtyeineen kolmituhatpäiselle kulttuuriväelle tieteellisiksi kutsumiaan lauluja. Sävellykset olivat omia, tekstit nuorukainen oli kopioinut muun muassa lakikirjasta ja sukupuolioppaista. Kaksi laulua sai konsertin järjestäjät raivon valtaan, M. A. Numminen muistelee, Jenkka ulkosynnyttimistä ja Mitä Nuoren Aviomiehen On Syytä Muistaa.

– Heti laulujen jälkeen yhtyeeltä katkaistiin virta, poliiseja ryntäsi paikalle ja minut vietiin kuulusteluihin.

Laulajaa syytettiin sukupuolikuria ja säädyllisyyttä määrittelevän lain rikkomisesta. Epäilty oli kuitenkin hyvin valmistautunut.

M.A.Numminen mustavalkoisessa kuvassa.
Yle

– Olen ilmeisesti sen verran synnynnäisesti kiero mies, että olin ottanut mukaani kirjat, joista laulujeni tekstit oli kopioitu. Näytin poliisipäällikölle Sukupuolielämän tietokirjan _ja _Avioliitto ja sukupuolielämä -teoksen ja kysyin vakavana, onko näiden laulaminen todella laitonta.

Poliisipäällikkö meni Nummisen mukaan hämilleen, totesi leukaperiään hieroen, että tästä varmaan vielä kuullaan ja päästi laulajan menemään.

              Laulu _Mitä Nuoren Aviomiehen On Syytä Muistaa:_

Nuoren aviomiehen on syytä muistaa, että hänen vaimonsa kaipaa kiihottuakseen luultavasti paljon enemmän hyväilyjä ja esileikkejä ja myös sanallisia rakkaudenilmaisuja kuin hän itse. Mies on ikäänkuin valmiimpi tyydyttämään sukupolista tarvettaan. Nainen on siihen vähitellen ja hellästi herätettävä. Nainen pystyy todella tyydyttäviin yhdyntöihin usein vasta kuukausien, jopa vuosien, avioliiton jälkeen.

Skandaalin poiki 50 vuotta kestäneen kuuluisuuden

Seuraavana päivänä skandaali levisi lehtiotsikoissa ympäri valtakuntaa. Numminen riemuitsi. Ura sai varsinaisen jytkypotkun.

– Tapahtumasta syntyi niin valtava kohu, että minun ei ole tarvinnut 50 vuoteen tehdä comebackiä, mies hykertelee.

M.A.Numminen istuu tuolilla joka on joessa.
M. A. Numminen Tampereella luultavasti vuonna 1969.Antero Tenhunen / Yle

Jyväskylässä esitetyt sukupuolielämän opastuslaulut olivat tilaustyö, Numminen selittää.

– Silloinen Taideteollinen oppilaitos, nykyinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, oli tehnyt visuaalisen kabareen Jyväskylän kesään. Siihen kuului korkeita fallospatsaita, jotka järjestäjä kuitenkin oli oitis poistanut yliopiston pihasta. No, minulta oli tilattu lauluja, jotka vastaavat kabareen henkeä, ja minähän tein.

M. A. Nummisen laulut vuosiksi soittokieltoon

M. A. Nummisen valistuslaulut joutuivat oitis pannaan myös Yleisradiossa, kuten suurin osa hänen 1960-luvun lopun tuotannostaan.

Soittokiellossa oli muun muassa mestari Unto Monosen säveltämä ja Nummisen sanoittama varsin viaton tango _Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. _Laulussa pariskunta kuhertelee ja lipittää valkoviiniä. Yleisradion ohjelmaneuvosto piti laulua eduskunnan vastaisena ja alkoholimyönteisenä. Soittokieltoa kesti kuusi vuotta.

             Ote laulusta_ Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa:_

_ Istuin naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Me katselimme kuinka kansanedustajat kulkivat ohitsemme. Oikeistolaiset käyttivät polun oikeata laitaa. Naiseni sanoi: "Anna minulle lisää mietoa valkoviiniä." Minä annoin. Itse asiassa kumpikin hieman maistelimme. Sitten virkoin: Nyt haluan pidellä sinua. Hän suostui. Julkisella paikalla emme tietenkään menneet liian pitkälle._

Jopa Nummisen suoraan lakitekstistä kopioima _Laulu epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä _kiellettiin. M. A. Nummisella lieneekin Ylen historian soittosensuuriennätys hallussaan.

– Muilta sen ajan taiteilijoilta, kuten Irwin Goodmanilta tai Juha Watt Vainiolta, oli kielletty yksittäisiä lauluja, minulta puolestaan kokonaisia levyjä. Muun muassa koko se laulusarja, jonka esitin Jyväskylän kesässä. Sitten kun yritin popularisoida Franz Schubertin kauniita liedejä Suomen kansalle, nekin menivät saman tien hyllylle, samoin underground rock -kappaleeni, Numminen listaa.

Syy radiosensuuriin yhteiskunnan vanhoillisuudessa

M. A. Numminen pöllähti avantgardistisine lauluineen keskelle sodanjälkeisen rakennemuutoksen Suomea. 1960-luvulla maamme oli teollistumassa ja suuri muuttoliike maaseudulta kaupunkiin ravisteli yhteiskuntaa. Ilmapiiri oli kuitenkin yhä vanhoillinen.

M.A.Numminen
M. A. Numminen TV2:n Pikku Kakkosessa vuonna 1989.

– Suomi oli tuolloin vielä henkisesti agraarivaltio. Ajatuksemme olivat vanhassa yhteiskunnassa, vaikka nuorison, varsinkin opiskelijoiden, keskuudessa kiehuivat jo 1960-luvun mullistukset. Vanhan ja uuden vastakkainasettelu oli kova, ei vain Ylessä vaan yleisemminkin, Numminen sanoo.

Nuori kulttuuriradikaali koetteli myös poliitikkojen hermoja.

– Esitin vuonna 1968 underground rock -laulujani sekä vasemmistolaisen SKDL:n että Kokoomuksen tilaisuuksissa, aivan saman ohjelman kummassakin. Molemmissa sain valtaisan raivon osakseni. Sekä vasemmalla että oikealla luultiin, että pilkkasin juuri heitä, Numminen muistelee hyvillään.

Soittokiellot ja yleinen paheksunta eivät taiteilijaa haitanneet. Päinvastoin: hän oli liekeissä.

– Minähän tein provokaatioita kaiken aikaa, en lannistunut mistään. Jos jossain suututtiin esityksistäni, niin minähän vain riemastuin.

Kissa vieköön sulatti sydämet

Numminen ystävineen sohi ja härnäsi valtakulttuuria minkä kerkisi. Osa porukasta joutui putkaan, jopa vankilaan taiteensa vuoksi. Yhteiskunta uudistui hitaasti.

– Vaadittiin noin 10 vuoden muhimisaika ennen kuin esimerkiksi populaarimusiikki pääsi kunnon estradeille. Vasta vuonna 1974 järjestettiin Finlandia-talossa ensimmäinen populaarimusiikin konsertti.

M. A. Numminen itse pääsi radiopannasta 1970-luvulla laajennettuaan repertuaariaan lastenkultuuriin ja luonnonsuojelullisiin lauluihin. Taiteilijan uusrahvaanomainen levytys Louis Armstrongin klassikosta _Kissa vieköön _sulatti lopulta paatuneimmatkin paheksujat. Kappaleesta tuli suurhitti.

Vielä löytyy ärsyyntyviä kuulijoita

M. A. Numminen ei syty niistä aiheista, joista nykyään olisi helppo tehdä provokatiivisia lauluja. Ilman sen suurempia selittelyjä hän sanoo, ettei halua sekaantua asioihin, joita maa tällä hetkellä elää läpi.

Toisaalta, taiteilijan suureksi iloksi, muutamat laulut osuvat ja uppoavat yhä ärhäkkäästi, etenkin korkeakulttuurisissa piireissä.

Eläimiksi meikatut ja pukeutuneet M.A.Numminen ja Pedro Hietanen.
Gommi-jänis M. A. Numminen ja Pommi-kissa Pedro Hietanen vuonna 1995.Seppo Sarkkinen / Yle

– Vaikka olen jo kauan esittänyt klassisen musiikin festivaaleilla Schubertia ja omia, klassiseen tapaan säveltämiäni pianosäestyksellisiä lauluja, silti vieläkin jotkut kimpaantuvat esityksistäni. Ja sehän on tietysti miellyttävää minun hermostolleni, Numminen hymyilee.

Taiteilijalla alkaa olla kiire illan konsertin soundcheckiin. Yksi kysymys on kuitenkin vielä pakko esittää. Miksi M. A. laulat niin oudon omaperäisellä tavalla? Etkö osaa paremmin, vai onko taas kyse ärsyttämisestä?

Numminen myöntää valinneensa kiekuvan laulutapansa alun perin härnäysmielessä, mutta mieltyneensä siihen sitten niin, että tapa jäi.

– Eihän minulla klassisessa- tai tangomielessä ole kaunista lauluääntä, vaikka äänialassani ei ongelmia olekaan. Pystyn laulamaan ala-g:stä ylä-g:hen. Mutta tapani laulaa antaa tulkinnan vapautta. Pidän siitä, että välillä ääni narahtaa ja joskus menee kirkaisuksi, M. A. virnuilee silmät sirrillään.