Marjakartta ei paljasta parhaita mustikkapaikkoja, eikä metsänomistaja sitä haluakaan

Internetistä löytyviä marjakarttoja koskeva pilottihanke on ollut käynnissä tämän kesän aikana. Kahden eri alueen mahdollisia mustikkapaikkoja on esitelty Metsähallituksen retkikarttapalvelussa. Kiinnostus Luonnonvarakeskuksen valmistelemaa palvelua kohtaan on ollut runsasta, silti palautteen määrän toivotaan kasvavan.

mustikka
Mustikoita poimitaan.
Marjakartta kertoo sen, millainen alue on tyypillisenä marjavuonna kasvupaikan ja puuston ominaisuuksien osalta. Sen sijaan mustikan määrää kartta ei kerro. Seppo Nykänen / Yle

Luonnonvarakeskuksen valmistelema marjakartta on pilottivaiheessa kahdella eri alueella. Metsähallituksen retkikartta.fi (siirryt toiseen palveluun)– palvelussa on esitetty potentiaalisia mustikkapaikkoja Lieksassa Ruunan retkeilyalueella ja Espoossa Nuuksion kansallispuistossa. Nettipalvelun lisäksi myös Levillä on menossa pilotti, jossa mustikkapaikat on merkitty paperikarttaan.

Varmaa ei ole se, että löytyykö sinisellä värillä merkatuilta paikoilta mustikoita, sillä siihen vaikuttavat muun muassa kevään kukinnan onnistuminen ja se kuinka paljon alueelta on poimittu mustikkaa.

– Kartta kertoo sen, millainen alue on tyypillisenä marjavuonna kasvupaikan ja puuston ominaisuuksien osalta. Sitä kartta ei kerro, miten paljon mustikkaa sieltä löytyy tällä hetkellä, paljastaa joensuulainen erikoistutkija Mikko Kurttila Luonnonvarakeskuksesta.

Roskaista mustikkaa lähikuvassa.
Jarkko Remahl / Yle

Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kannattaa karttapalvelua, vaikka marjastajat joutuisivatkin etsimään parhaita mustikkapaikkoja.

– Karttapalvelu avustaa varsinkin aloittelevia marjastajia löytämään paikkoja paremmin, sanoo Moisio.

Mustikan jälkeen alkaa puolukkakausi, mutta tätä punaista marjaa koskevaa karttapalvelua ei voida toteuttaa samalla tavalla, koska puolukkapaikkojen ennustaminen on mustikkapaikkoja vaikeampaa. Puolukkapaikkoja koskeva karttapalvelu voidaan kuitenkin toteuttaa, mutta tällöin se perustuisi marjanpoimijoiden ilmoituksiin.

– Arvelen ajan olevan sellaisen, että tietoa jaetaan enemmän ja mieluummin sosiaalisessa mediassa ja sitä kautta edellytykset tällaiselle palvelulle ovat parantuneet, uskoo Kurttila.

Lisää palautetta tarvitaan

Kiinnostus kokeiluvaiheessa olevaa marjakarttaa kohtaan on ollut runsasta.

– Kysyntää ja kiinnostusta on ollut sekä marjastajien suunnasta että jonkin verran myös it-alalla toimivien yritysten suunnasta. Kiinnostuneet yritykset haluavat kehittää tähän liittyviä sovelluksia oman toimen näkökulmasta, kertoo Kurttila.

Palautetta karttojen toimivuudesta on saatu vähän ja loppukauden osalta palautetta yritetään saada lisää. Pilotti kestää mustikkakauden loppuun ja sen jälkeiset karttapalvelun jatkotoimet sekä laajentamiset ovat vielä arvoitus.

Sitä kartta ei kerro, miten paljon mustikkaa sieltä löytyy tällä hetkellä.

Mikko Kurttila

– Se riippuu osin palautteesta ja siitä miten haluamme palvelua kehittää sekä laajentaa, sillä sovelluksessa on vielä kehitettävää ja paranneltavaa. Tällä hetkellä näen, että potentiaalinen laajennus voisi tapahtua isojen metsänomistajien, kuten kaupunkien, kuntien ja metsähallituksen metsiin, sanoo Kurttila.

Metsänomistajien kanta marjakarttaan on selkeä, sillä noin 80 prosenttia metsänomistajista ei halua marjakarttaa omistamistaan metsistä ilman, että heiltä on kysytty lupa siihen.

– Koska näkemys on tällainen, niin kartan julkistamisen kynnys on korkea koskien kaikkia yksityismetsä, sanoo Kurttila.

Sienikarttakin mahdollinen

Kantarelleja ja herkkutatti
Petra Ketonen / Yle

Sienipaikkojenkin ilmoittaminen karttapalveluna on mahdollista. Se voidaan toteuttaa mustikan tavoin mallintamistekniikkaa käyttäen tai poimijoiden ilmoituksiin perustuvalla tekniikalla, johon kynnys marjapaikkojen ilmoittamisesta on matalampi.

Tietoa jaetaan enemmän ja mieluummin sosiaalisessa mediassa.

Mikko Kurttila

– Sienikausi on marjakautta pidempi ja sieniä ei pystytä marjojen tapaan tyhjentämään kerralla metsistä, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Kurttila.

Aikaisempina vuosina Arktisten Aromien nettisivulla on ollut mahdollisuus ilmoittaa löytyneistä sienipaikoista, mutta ilmoituksia on tullut vähän.

– Aktiiviset sienestäjät eivät ole niitä kertoneet ja uskon marjapaikkojen kohdalla käyvän samalla tavalla, sanoo Simo Moisio.

Terveysvaikutukset lisänneet kiinnostusta

Marjojen poimintainnokkuus on lisääntynyt viime vuosina. Etenkin nuoret ja nuoret aikuiset ovat innostuneet metsään menemisestä. Muutoksen on huomannut myös Moisio, joka uskoo innokkuuden nousun johtuvan muun muassa marjojen terveysvaikutustutkimuksista.

– Näitä tutkimuksia on tehty paljon ja niistä löytyy runsaasti tietoa nettisivuiltamme (siirryt toiseen palveluun). Tietoisuuden lisääntyessä ihmiset ovat havainneet, millaisia luonnonaarteita metsissämme kasvaa, kertoo Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Tiedostettujen terveysvaikutusten lisäksi kiinnostusta marjametsiin on lisännyt mustikan vienti Suomesta ulos.

– Tässä on käynyt ihan samalla tavalla kuin herkkutatin kohdalla, josta suomalaiset kuluttajat ovat nyt innostuneet, kertoo Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio.