1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ukkonen

"Se tuntuu tietokonepeliltä" – ukkospelkoinen hallitsee tilannetta tietokoneen ruudulla

Ennen ukkonen pysäytti Jenni Raution kaiken toiminnan. Hän sammutti sähkölaitteet ja istui paniikinsekaisin tunnelmin sohvan laidalla. Nykyisin pelko on hallittavissa, kiitos netin ukkostutkien.

ukkonen
Salamointia kaupungin yllä.
Pentti Palmu / Yle

Radion sääennuste päättyy sanoihin ”sadekuuroja ja mahdollisesti myös ukkosta”.

Oululaiselle Jenni Rautiolle tuo mahdollisuus tarkoitti aikaisemmin valmistautumista kaiken varalta. Ukkonen ei saanut yllättää. Seuraavan päivän ohjelma piti suunnitella niin, että hän ei joutuisi olemaan yksin.

Liskoaivoista tunkeva paniikki iskee päälle, eikä oikein tiedä, mitä tekisi.

Jenni Rautio

Sillä sitten kun ukkonen iskee päälle, Raution fyysiset oireet ovat voimakkaat.

– Kämmenet hikoaa, maha menee sekaisin, vapisuttaa ja sydän alkaa hakata. Liskoaivoista tunkeva paniikki iskee päälle, eikä oikein tiedä, mitä tekisi. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota siihen, että muistaa hengittää.

Usein ukkospelkoinen ihminen myös hakeutuu tilanteessa suojaan tai piiloon ukkosta. Jenni Raution selviytymismekanismi on ukkosella toisenlainen.

– Pyrin aukaisemaan kaikki verhot. Seuraan mistäpäin se on tulossa ja kuinka nopeasti. Lasken salamoiden ja jyrinän väliä. Minun pitää nähdä ja kuulla se ukkonen, että mitä se aikoo minulle tehdä.

Luonnonilmiön seuraaminen ruudulta tuntuu tietokonepeliltä

Ukkospelkoiselle ihmiselle tärkeäksi apuvälineeksi on muodostunut nykyteknologia. Rautio on seurannut ukkosharrastajien ylläpitämien ukkostutkien tarjoamaa dataa jo pitkään.

Se muuttuu tietokonepelimäiseksi ja siitä syntyy jopa vähän valheellinen hallinnan tunne.

Jenni Rautio

Kun ukkosrintaman liikkeitä seuraa tietokoneen näytöltä, luonnonilmiö muuttuu helpommin hallittavaksi.

– Ehkä nykyihmiselle on helpompi etäännyttää itsensä luonnonilmiöstä, kun sen näkee tietokoneen ruudulta. Se muuttuu tietokonepelimäiseksi ja siitä syntyy jopa vähän valheellinen hallinnan tunne, Rautio pohtii.

Nyt yksinäisyyskään ukkossäällä ei pelota enää niin paljon. Raution mukaan kaikki toiminta ei pysähdy enää ukonilmalla.

– Aikaisemmin istuin sohvalla jäykkänä ja kaikki toiminta pysähtyi. Kahvia ei keitetty tai vessassa käyty. Nykyisin seurailen kaikessa rauhassa kännykästä tai tietokoneelta salamointia. Lasken salamoita ja kuuntelen jyrinää. Kaikkia sähkölaitteitakaan ei enää tarvitse sulkea, vaan voin kuunnella sivukorvalla hiljaisella volyymilla Rion olympialaisia, hän naurahtaa.

”Pelko kuuluu minuun”

Pelkoa ei voi selittää järkisyillä, sillä esimerkiksi Rautio kertoo pelkäävänsä salamointia enemmän jyrähtelyä.

– Sehän siinä typerintä onkin, että se jyrinä pelottaa enemmän. Salamat ovat päinvastoin hyvä varoitin siitä, että kohta jyrähtää. Se on irrationaalista, sillä äänessähän ei sinällään ole mitään pelättävää, vaan vaara liittyy juuri salamointiin.

Miksi ukkonen pelottaa? Sitä Rautio ei osaa selittää.

– Moni ukkospelkoinen voi osoittaa hetken, jolloin pelko on syntynyt, mutta minä olen pelännyt ukkosta aina. Se vaan kuuluu minuun.

Lue seuraavaksi