Rakkaus puhtaaseen luontoon ajoi Lauri Myllyvirran Pekingin saasteisiin ”Täällä voin vaikuttaa eniten”

Lauri Myllyvirta lähti hidastamaan ilmastonmuutosta sinne, missä hänen työstään on eniten hyötyä: Kiinaan. Muutosten nopeus saa kansantaloustieteilijän ja ympäristöaktivistin toiveikkaaksi – ainakin Kiinassa. Euroopan muutos laahaa nyt perässä.

Kotimaa
Lauri Myllyvirta.
Henrietta Hassinen / Yle

Joka aamu Pekingissä hiilikampanjoitsija Lauri Myllyvirta katsoo kännykästään, mikä on ilmansaasteiden taso, eli käytännössä, mistä päin tuulee.

Jos tuulee pohjoisesta, Siperian ruohomailta, ilma on melko puhdasta. Silloin voi lähteä lenkille tai salille ennen töiden alkua.

Jos tuulee etelästä tai idästä suurten teollisuusalueiden suunnasta, kasvoille pitää pukea maski eikä juoksemaan voi mennä.

Myllyvirta syö aamiaisen kotona yhdessä puolisonsa Meri Pukarisen kanssa ja pyöräilee molempien työpaikalle Pekingin Greenpeacen toimistolle. Kotona ja töissä on ilmansuodattimet, ja kun ilmanlaatumittarit näyttävät punaista, on paras pysyä sisällä.

Jos tuulee idästä, lenkille ei voi mennä.

Myllyvirta, 33, on taustaltaan kansantaloustieteilijä ja seuraa tarkasti Aasian energia-alan kehitystä. Hän on alan arvostettu asiantuntija.

Melkein kymmenen vuotta sitten hän kiipesi muiden aktivistien kanssa Olkiluodon ydinvoimalan nosturiin, mutta Suomen asioihin vaikuttaminen ei tuntunut tarpeeksi merkitykselliseltä.

Nyt hän vaikuttaa Kiinan hiilipäästöihin Pekingissä, siellä, missä saavutettavaa on eniten.

Vuonna 2013 Myllyvirta huomasi tilastoista, että Kiinan hiilenkulutus vähenee ja
Greenpeacen raportti "Myth of China's endless coal demand" (2013) oli
ensimmäinen, jossa trendi tuotiin julki. Kansainvälinen energiajärjestö
 IEA ennusti vielä kasvun jatkuvan.

Koska Kiinassa tiedonvälitys ei ole vapaata, tieto kulkee parhaiten kansainvälisen median kautta: Guardianin, Economistin, New York Timesin ja vastaavien. Tänä keväänä Bloomberg New Energy Financen johtaja Michael Liebreich twiittasi, että Myllyvirtaa kannattaa seurata, “vaikka hän onkin aktivisti”.

– Minulle kansainvälinen media on tärkeä työkalu etenkin sellaisilla alueilla, joilla keskustelu pysyisi muuten piilossa.

Suomi tuntui näpertelyltä

Myllyvirta on asunut Pekingissä viime keväästä, ja aiemmin hän on viettänyt siellä muutamia kuukausia vuodessa. Hän työskentelee kansainvälisen Greenpeacen hiilikampanjassa.

Greenpeacen Pekingin toimistossa on 90 työntekijää, ja Lauri Myllyvirran mukaan hänen työnsä on pitkälti "tavallista toimistotyötä".

Pöydällä on läppäri ja sen vieressä tietokone, joka pyörittää ilmakehämalleja. Hän tutkii niiden avulla hiilivoiman terveysvaikutuksia ja tekee usein esimerkiksi analyyseja ilmansaaste-episodien syistä ja lähteistä.

Lauri Myllyvirta.
Henrietta Hassinen / Yle

Lähes kaikki työntekijät ovat kiinalaisia, mutta koska koko toimiston väki ei puhu kiinaa, työkielenä on englanti. Myllyvirralta kiina sujuu koko ajan paremmin ja hän etsii paljon tietoa kiinankielisistä lähteistä.

Kiinan lisäksi Myllyvirta seuraa muun muassa Intian, Filippiinien, Vietnamin ja Indonesian hiilikampailuja ja auttaa paikallisia aktivisteja.

Hän voisi asua muuallakin Aasiassa, mutta Pekingissä on vaimon työpaikka ja se on myös Delhin ohella se paikka Aasiassa, jossa tärkeimmät ilmastoa koskevat päätökset tehdään.

Tutkimustiedolla on Kiinassa suuri vaikutus tehtyihin päätöksiin ja siksi Greenpeacen tekemät tutkimukset ovat suodattuneet osaksi päätöksentekoa.

– On vaikea kuvitella, missä voisin olla enemmän hyödyksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Ennen kansainvälistä uraansa Myllyvirta oli monta vuotta töissä Suomen Greenpeacellä. Maailman mittakaavassa se ei tuntunut Myllyvirrasta riittävän merkitykselliseltä. Kiina tuntui, koska siellä päästöt ovat maailman suurimmat ja kasvaneet valtavasti viime vuosikymmeninä.

Eurooppa tulee perässä

Vuonna 2012 Myllyvirta pääsi töihin Greenpeacen päämajaan Amsterdamiin, ja siitä alkoi hänen kansainvälinen uransa. Hän alkoi tutkia ilmansaasteiden vaikutusta ihmisten terveyteen ja teki muutamien kuukausien työkeikkoja Aasiaan. Terveysongelmien rummuttaminen tuntui järkevältä.

– Ympäristöjärjestöjen hiilikeskustelu oli keskittynyt globaaliin ilmastonmuutokseen, mutta kun aloimme puhua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jokaista kiinalaista koskettavista terveysvaikutuksista, keskustelun voima oli ihan erilainen.

Tuolloin, 2010-luvun alussa, ilmansaasteet olivat juuri nousseet Kiinassa isoksi kysymykseksi, mutta niiden lisääntymisestä syytettiin koko ajan kasvavaa autokantaa. Kiinan talous kasvoi lähes kahdeksan prosentin vuosivauhtia ja hiilivoimaa ja energiaintensiivistä terästeollisuutta nousi koko ajan lisää.

Yhdysvalloissa ilmansaasteet olivat olleet iso kysymys jo pitkään, mutta Euroopassa ja esimerkiksi Intiassa koko kysymys oli jätetty huomiotta.

Greenpeace aloitti kampanjan, joka kertoi, että itse asiassa Pekingin ilma on harmaa, koska lähellä on paljon suuria hiiltä käyttävää teollisuutta. Kampanja avasi padot ja toi esimerkiksi tutkijoita mukaan keskusteluun.

Kiinassa informaatiolla on suuri voima.

Kiinassa informaatiolla on suuri voima. Kun Greenpeace julkisti yhdessä Kiinan tiedeakatemian kanssa tekemänsä raportin siitä, miten Kiinaan suunnitellut uudet hiilikeskittymät vaikuttaisivat vesivaroihin ja Keltaiseenjokeen, raportti oli todella laajasti esillä.

– En ole ikinä nähnyt sellaista määrää medianäkyvyyttä millekään raportille.

Huomiota jatkui puoli vuotta.

– Jonkun pitää yleensä puhua aiheista ensimmäisenä, ja me olemme monesti olleet se taho, joka kokeilee, sallitaanko Kiinassa julkinen keskustelu tästä aiheesta vai sensuroidaanko.

Myllyvirran mukaan ympäristöasioista keskustelu on muuten niin suljetussa Kiinassa verrattain avointa. Hallinto haluaa selvästi ratkaista ympäristöongelmat.

Valtava ylikapasiteetti

Kiina muuttuu koko ajan, etenkin noin 12 miljoonan asukkaan Peking. Myllyvirta on kiinnittänyt kaupungilla huomiota sähkökäyttöisiin kulkuneuvoihin, joita on koko ajan enemmän: sähköskoottereita, sähköpyöriä, sähköpotkulautoja, segwaytä, kolmipyöräisiä koppimopoja...

Yksi syy on valtavasti kasvava verkkokauppa.

– Lähettien sähkömopoja on ihan mieletön määrä.

Lauri Myllyvirta.
Henrietta Hassinen / Yle

Sähköautojakin on, mutta ne, joilla olisi sellaisiin varaa, ostavat edelleen useimmiten citymaasturin, Audin tai perinteisen urheiluauton.

Suurempi muutos koskee koko yhteiskuntaa. Kiinan ilmastopäästöt ovat laskeneet jo kahtena vuonna peräkkäin, ja viime aikoina Myllyvirta on keskittynyt hiilivoiman tuotannon ylikapasiteettiin ja sen vähentämiseen liittyviin kysymyksiin.

Niistä hän kirjoitti juuri maailman suurimman talouslehtiyhtiön Nikkein julkaisuun. Japanilainen Nikkei osti juuri Financial Timesin.

Tällä hetkellä Kiinalla on valtava ylikapasiteetti kivihiilivoimaloissa,
 terästeollisuudessa ja raskaassa teollisuudessa. Uuteen kapasiteettiin investoiminen on nähty tapana kasvattaa BKT:ta, vaikka kysyntää ei olisi.

Valtionyritykset saavat Kiinassa lähes ilmaista lainaa. Niillä on käytännössä velvollisuus investoida, jotta raskaan teollisuuden
ja rakentamisen ympärille rakentunut talous pysyy käynnissä. Lisäksi
 Kiinassa on totuttu siihen, että lähes kaikki kasvaa 10 prosenttia
 vuodessa, jolloin ylikapasiteetti on ollut korkeintaan väliaikaista.



Katse muuhun Aasiaan

Myllyvirran katse on yhä enemmän muissa Aasian jäteissä, joille hän kertoo nyt, mitä hyvää Kiina on tehnyt ja voisivatko ne seurata. Aasiassa seurataan tarkkaan, mitä etenkin suuret eurooppalaiset taloudet, kuten Saksa ja Britannia tekevät. Täällä suunta ei ole yhtä lupaava kuin Kiinassa.

EU on jäänyt kauas Kiinan jälkeen investoinneissa uusiutuvaan energiaan. Viime vuosina Kiina ja Yhdysvallat ovat vieneet kansainvälistä ilmastopolitiikkaa eteenpäin, kun EU on ollut jumissa vaatimattomien tavoitteidensa kanssa.

– EU:n pitäisi pystyä sopimaan hiilivoiman alasajosta ja asettamaan päästötavoitteet, joilla on todellista merkitystä, Myllyvirta sanoo.

EU on jäänyt kauas Kiinan jälkeen investoinneissa uusiutuvaan energiaan.

Myllyvirran mielestä Britannian, Suomen ja Ranskan tavoitteet hiilivoiman alasajosta ovat “tervetulleita”.

Intia alkaa herätä. Viime vuonna keskimääräisen intialaisen altistus ilmansaasteille meni ohi keskimääräisestä kiinalaisesta.

– Intialaiset olivat alkaneet mieltää Pekingin äärimmäisen saastuneena paikkana. Käänsimme huomion siihen, että Delhi on itse asiassa vielä saastuneempi.

Kiina on parantanut systemaattisesti voimalaitosten suodattimia ja vuonna 2013 se julkaisi ensimmäisen ilmansaasteiden toimintaohjelman.

Ohjelmassa avainprovinssit määrättiin vähentämään kivihiilen käyttöä. Uusien hiilivoimaloiden rakentaminen näille alueille kiellettiin myös.

Käytäntöjen muutos on niin nopea, että pari viime vuotta politiikka on Myllyvirran mukaan kulkenut Kiinassa vähän jäljessä.

– Kun päätöksiä tulee, kolme vuotta sitten olisimme todella juhlineet niitä. Nyt enemmän toteamme, että tietysti ne teki niin.

Nopea murros tuo toivoa

Tänä kesänä Myllyvirta on viettänyt lomaa mökkeillen Suomessa. Hän on edelleen kotimaassa, mutta kiitos teknologian, hän on voinut aloittaa syksyn työt. Aina ei tarvitse tavata yhteistyökumppaneita kasvokkain.

– Tänään olen puhunut videopuheluita 1,5 tuntia Indonesiaan, Intiaan, Kiinaan. Teen edelleen asioita myös Eurooppaan: Turkkiin ja niin edelleen.

Töitä riittää. Ilmastonmuutos on osoittautumassa pelättyäkin nopeammaksi ja vakavammaksi uhaksi: muun muassa jäätiköt sulavat nopeasti ja kuukausi toisensa jälkeen maailma tekee uusia lämpötilaennätyksiä.

Samalla toivoakin on. Muutaman viime vuoden aikana Kiinan päästökehityksen näkymät ovat kääntyneet päälaelleen.

Lauri Myllyvirta.
Henrietta Hassinen / Yle

– Vuosikymmenen alussa lähes kaikki pitivät selvänä, että Kiinan päästöjen nopea kasvu jatkuu ainakin pari vuosikymmentä, Myllyvirta kertoo ja lisää, että tietty uudelleenarviointi on menossa läpi Aasian.

Viime vuoden aikana Intia hyväksyi hyvin kunnianhimoisen tuuli- ja aurinko-ohjelman ja antoi hiilivoimalle uudet päästöstandardit. Se aikoo myös sulkea ainakin 50 vanhaa hiilivoimalaa.

Vietnam päivitti energiasuunnitelmansa ja vähensi kivihiiltä, Indonesia haluaa lisätä uusiutuvaa energiaa erityisesti hiilivoiman paikallisten vaikutusten vuoksi, Koreassa peruttiin hiilivoimahankkeita ja niin edelleen.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet hurjasti halvan maakaasun, uusiutuvan energian nopean nousun ja reilusti yli sadan hiilivoimalan sulkemisen takia.

– Toivoa on, mutta toimia pitää kiihdyttää ja tavoitteita nostaa kaikkialla, Myllyvirta sanoo.

Teksti: Elina Venesmäki