1. yle.fi
  2. Uutiset

Lapselle koulupihan merkityksellinen paikka voi olla tiiliseinä tai pyöräteline – tutkija: "Lapsia pitäisi kuunnella pihojen suunnittelussa"

Alakoululaiset kiintyvät vahvasti välituntipaikkoihinsa. Tämä käy ilmi Itä-Suomen yliopistossa tehtävästä väitöstutkimuksesta. Pihojen eri paikkojen tarkoitus voi lapselle olla hyvin erilainen kuin aikuiselle.

Kotimaan uutiset
Tyttö katsoo, kun toiset lapset leikkivät koulun pihalla.
Toni Pitkänen / Yle

Muistatko oman alakoulusi pihalta parhaiten keinut, kiipeilytelineen, metsänreunan vai kenties jalkapallokentän? Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaa koulujen pihoista tekevän Päivi Vesalan mukaan koulujen pihat ovat lapsille paljon tärkeämpiä paikkoja, mitä me aikuiset tajuammekaan. Vesala, itsekin opettaja, tutki Joensuun normaalikoulun alakoulun pihaa, joka kymmenisen vuotta sitten remontoitiin kokonaan uuteen uskoon.

Vesalaa yllätti se, että osa lapsille merkityksellisistä paikoista oli hyvinkin arkisia.

– Yksi tutkimukseen vastannut tyttö kirjoitti, että kokeita jännittäessään hän menee pihalla koulun tiiliseinän luo ja painaa kätensä seinää vasten. Hänestä tuntui, että tiiliseinä huokui häneen raukeutta, joka rauhoittaa hänet.

Vesala kertoo myös toisen tytön suosikkipaikasta, pyörätelineestä. Neljäsluokkalaisen tyttö huojentui pyörätelineellä koulupäivän kiireestä, koska hän pyörätelineellä ollessaan tiesi pääsevänsä kotiin tai kavereiden luo kylään.

Vesalan tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsia kiehtovat koulun pihoilla juuri paikat, joissa pääsee rauhoittumaan, virkistymään tai hoitamaan ystävyyssuhteita. Tutkimuskoulun pihan käyttäjät olivat tutkimushetkellä 9–13-vuotiaita alakoululaisia.

"Tärkeää kuunnella, mitä pihojen käyttäjät itse sanovat"

Kun tutkimuksessa käytetyn koulun pihaa alettiin uudistamaan, viettivät pihaa suunnittelevat arkkitehdit kolme päivää kulkien lasten parissa ja ottivat heiltä ideoita vastaan. Tutkimuskoulun pihan uudistaminen oli Vesalan mielestä esimerkillisesti hoidettu. Vesala haluaakin kannustaa muitakin pihojen suunnitteluista vastaavia kuuntelemaan koulupihojen käyttäjien, sekä lasten että myös koulun aikuisten, mielipiteitä ja toiveita pihaan liittyen.

– Mitä enemmän luin tutkimuskirjallisuutta lasten paikkasuhteesta, niin se kosketti ja sai ajattelemaan, että on tärkeää kuunnella, mitä pihojen käyttäjät itse sanovat.

Päivi Vesala korostaa, että lasten kiintymysten kohteet pihoilla myös vaihtelivat. Yhtenä päivänä lapsi koki rauhoittuvansa jossain paikassa ja seuraavana päivänä toisaalla.

Kaikkiin pihan paikkoihin ei kiinnytty vain positiivisessa mielessä. Negatiivisia kiintymyksen kohteita pihoilla voivat olla lapsille pelottavat paikat, esimerkiksi korkeat paikat, tai sellaiset, joilla liikkuu vanhempia oppilaita.

– Joillekin lapsille pelottavat paikat voivat olla toisille kiehtovan jännityksen paikkoja. Jännityksen paikat voivat myös olla erittäin tärkeitä osalle, koska niissä voi mitata omaa rohkeuttaan ja voi saada onnistumisen kokemuksia. Opettajien pitää tietysti osata katsoa, ettei kukaan ole vaarassa, Vesala kertoo havainnoistaan.

Materiaalit ovat tärkeitä

Vesalan tutkimuksessa selvisi myös, että lapset kaipasivat pihoille sellaisia paikkoja, joihin saisivat itse vaikuttaa tai jättää oman kädenjälkensä. Hyödyntää voi esimerkiksi erilaisia pihaympäristöstä löytyviä materiaaleja, kuten kiviä, keppejä, kasveja ja hiekkaa.

– Kaksi poikaa tykkäsi erityisesti muokata ympäristöä. He pyysivät joskus haravat ja haravoivat pituushyppypaikan hiekkaa. Se tuntui pojista sillä hetkellä mukavalta rakentamiselta, Vesala selittää.

Materiaaleja voitaisiin myös tarkoituksella antaa oppilaiden käyttöön. Ulkomaanmatkallaan Vesala kertoo nähneensä koulun, jossa järjestettiin pihaprojekteina majanrakennushetkiä. Vesala ei kokonaan sulje pois ideaa siitä, että osa välitunneista voisi olla ohjattuakin tekemistä, jolloin materiaalia tuotaisiin välitunnille lasten käyttöön.

– Joskus voisi olla ohjattuja välitunteja, mutta vapaa leikkiminen on tärkeää. Lapset tarttuvat siihen, mitä ympäristöstä löytyy. Lapset ovat hyvin kekseliäitä.

Lapsia kiipeilytelineessä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Lasten luovuus korostuukin Vesalan tekemässä tutkimuksessa. Hän kokee lapsien olevan niin kekseliäitä, että vaikka koulun pihalla ei olisikaan paljon valmiita keinuja ja kiipeilytelineitä, he löytävät monipuolisesti pihalle eri käyttötarkoituksia.

– Täydellistä pihaa ei varmaankaan voi rakentaa, koska tulin siihen tulokseen, että lapsi joka tapauksessa keksii jotakin. Jopa voisin ajatella niin, että milteipä se asfalttipihakin voi antaa lapselle jotakin keksittäväksi.

Pihaan voi kiintyä, jos siihen saa vaikuttaa

Täydellistä pihaa ei varmaankaan voi rakentaa, koska tulin siihen tulokseen, että lapsi joka tapauksessa keksii jotakin.

Päivi Vesala

Joensuun normaalikoulun alapihan remontin jälkeen lapset ottivat pihan innolla vastaan. Osaksi into selittyy ikäkaudella: tutkimukseen vastanneet olivat tuolloin viidesluokkalaisia. Vesalan mukaan uutta pihaa oli myös kovasti odotettu, etenkin, kun lapset olivat saaneet antaa suunnitteluvaiheessa ideoita.

– Silloin kun itse kokee, että on saanut olla jollain lailla osallisena, se kiinnittää ja rakentaa peruskiintymystä sitä paikkaa kohtaan. Tämä virittää siihen mukavaan vastaanottoon, Vesala selventää.

Päivi Vesala sanoo, että koulun pihalla oppilasjoukot hajaantuvat mukavasti leikkeihinsä, eikä pihalta löydy sellaisia paikkoja, jotka olisivat vain tietyn ikäisten reviiriä.

Tutkimuskoulussa opettajana tällä hetkellä viidesluokkalaisia opettava Vesala kertoo alkaneensa väitöstutkimuksensa myötä itsekin huomioimaan tarkemmin, miten reagoi eri paikkoihin. Aihe kiinnostaa yhä ja jatkossa häntä haluaisi tutkia koulupihojen merkitystä myös vanhempien lasten näkökulmasta.

– Minulla on kaapissa näiltä samoilta lapsilta yläkoulun yhdeksäsluokkalaisina koottu aineisto. Kiinnostaisi tutkia, mitä samat, mielipiteitään säännöllisesti lausuneet lapset sen ikäisinä (pihoista) ajattelee, Vesala pohdiskelee.

Lue seuraavaksi