Analyysi: Informaatiosodassa Venäjä vei jälleen erävoiton

Venäjä on taas onnistunut osoittamaan ylivertaisuutensa informaatiosodassa. Se on ainoa varma asia, jonka tässä vaiheessa voi todeta Krimin tapahtumista, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.

Ukraina
Putin puhuu korokkeen takaa ja levittää juuri käsiään. Putinilla on tumma asu ja viininpunainen kravatti. Taustalla näkyy suuri kullattu ja koristeltu ovi ja kuvan oikeassa ja vasemmassa reunassa Venäjän liput. Korokkeessa on Venäjän vaakunaeläin, kaksipäinen kotka.
Venäjän presidentti Vladimir Putin.Yury Kochetkov / EPA

*Keskiviikkona uutistoimisto TASS *julkaisi pari riviä, jotka saivat toimitukset ympäri Euroopan takajaloilleen.

“Venäjän turvallisuuspalvelu FSB esti Ukrainan tiedustelupalvelun suunnitteleman terrori-iskun Krimillä.”

Pari tuntia myöhemmin presidentti Putinin lausui harvinaisen tulikivenkatkuisesti Ukrainasta, puhui vastatoimista ja sanoi vetäytyvänsä seuraavasta huipputapaamisesta Saksan, Ranskan ja Ukrainan valtionpäämiesten kanssa.

Dramaattinen ulostulo, pakko uutisoida isosti. Ensivaiheen uutisotsikot tehtiinkin pitkälti Venäjän näkökulmasta. Ovatko Ukrainan joukot todellakin tunkeutuneet Krimille? Suunnitteliko Ukraina terrori-iskuja?

Aihetta tiiviimmin seuranneet kuitenkin tiesivät, että edeltävien päivien suuri aihe oli Venäjän sotakaluston siirto Krimille. Tämä Venäjän uhkaava toimi oli pakottanut Ukrainan lisäämään joukkojaan Krimin vastaisella “rajalla”.

Aihetta jo viime viikonloppuna seuranneet olivat siis huolissaan Venäjän provokaatiosta, kaluston siirrosta Krimille. Vasta keskiviikkona aiheeseen mukaan tulleet taas olivat hämillään siitä, kumpi tässä provosoi: Venäjä vai Ukraina? Ehkä molemmat?

Näkökulman määrittelevätkin yleensä sellaiset pienet tekijät kuin ajoitus. Näin käy helposti myös siksi, että Ukrainaan liittyvät aiheet eivät myy, Venäjään liittyvät aiheet sen sijaan myyvät. Putinin lausunnot ovat vetävämpiä kuin Poroshenkon.

Tällä kertaa tieto Venäjän kalustosiirroista levisi nopeasti ja Putinin ulostulo pystyttiin asettamaan yhteyteensä. Esimerkiksi tämä kartta (siirryt toiseen palveluun) näyttää, miten Venäjä on kovistellut Ukrainaa viime viikonlopusta lähtien kaikista suunnista. Kalustoa on siirtynyt Pohjois-Krimille ja Donbassin rintaman läheisyyteen. Kiinnostavaa on myös, että Venäjä on pitänyt sotaharjoituksen Transnistriassa Ukrainan länsipuolella.

Tämä on pakottanut Ukrainan vahvistamaan puolustustaan monella rintamalla, vaikka sen sotajoukot ovat rajalliset.

Venäjän syytökset Ukrainan hallinnon järjestämästä iskusta Krimille on tyypillinen aikamme tuote. Tapahtuma ilman näyttöä, johon toimittajan on otettava kantaa.

Informaatiosodassa ja -vaikuttamisessa totuutta tärkeämpää onkin narratiivi, tarina. Usein ensi vaiheessa raportoidut näkökulmat jäävät ihmisten mieliin, koska uutiset kuolevat nopeasti.

Venäjä puhuu Ukrainan tiedustelupalvelun huippuagenttien toimeenpanemasta operaatiosta. Kun pintaa raapaisee, ilmenee, että Venäjän ensimmäisenä esiin nostama tekijä Jevgeni Panov on bussinkuljettaja Zaporižžjasta. Ei todennäköisin huippuvakoojaehdokas. Lisäksi sukulaiset väittävät, että hänet on kaapattu: “Hänhän lähti kotoaan verkkarit jalassa kaverin mökille.”

Väite on outo myös siksi, että Ukraina kaikin keinoin välttää provosoimasta Venäjää, joka on sotilaallisesti ylivoimainen.

Informaatiovaikuttamisessa on kyse faktojen jälkeisestä maailmasta. Tässä maailmassa keskeistä ei ole se, mitä itse asiassa on tapahtunut, vaan se, miten asian voi myydä julkisuuteen. Tässä maailmassa totuus on hyvin joustava käsite. Tässä maailmassa Kreml viihtyy ja on omimmillaan, se on nähty useasti parin viime vuoden aikana.

Nytkin on toimitettu videotodisteita julkisuuteen. Epäillyt tunnustavat kameran edessä tekonsa. Tosin tunnustukset vaikuttavat (siirryt toiseen palveluun) olevan paperilta luettuja ja pakon alla esitettyjä.

Venäjän informaatiovaikuttamisen todellinen taidonnäyte oli ukrainalaisten kansannousun määritteleminen fasistien vallankaappaukseksi kevättalvella 2014.

Kesällä 2014 venäläisissä medioissa oli keksittyjä tarinoita siitä, miten “fasistit” ristiinnaulitsivat lapsen Itä-Ukrainassa.

MH17-matkustajakone, jonka Venäjän tukemat kapinalliset ampuivat alas kesällä 2014, on hyvä esimerkki informaatiovaikuttamisesta. Sitä mukaa kuin lännessä on esitetty lisätodisteita, on Venäjä muokannut tarinaansa.

Näihin aikoihin vuosi sitten venäläiskalustoa alkoi kaikessa hiljaisuudessa siirtyä mm. Krimiltä Syyriaan. Syyskuussa Venäjä yllätti kaikki ilmoittaessaan terrorismin vastaisesta operaatiostaan Syyriassa.

Silloinkin Venäjä onnistui saamaan viestinsä läpi. Meni aikaa ennen kuin suurelle yleisölle valkeni, että Venäjä ensisijaisesti oli Syyriassa pelastamassa sotilaallisesti alakynteen jäänyttä hallitsijaa Bashar al-Assadia.

Nyt näytetään uutiskuvia Venäjän avaamasta humanitaarisesta käytävästä Aleppoon, vaikka Venäjän ja sen liittolaisten sodankäynti viime kuukausina on ollut harvinaisen väkivaltaista.

Putinin ulostulo keskiviikkona oli merkittävä käänne Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa. Sen verran tiukkaa tekstiä Ukrainasta ei Putinin suusta ole vähään aikaan tullut.

Lähiviikot osoittavat, mistä tässä loppupeleissä on kyse. Tarkoitusperiä on varmasti monia.

Kotiyleisölle on vaalien alla näytettävä päättäväisyyttä. Turistikohteisiin suunnitellun terrori-iskun estäminen on valtiomiesteko jos mikä.

Sen sijaan vetäytyminen Minskin rauhanneuvotteluiden seuraavasta huippukokouksesta on lännelle suunnattu viesti. Ranskan, Saksan, Venäjän ja Ukrainan päämiesten oli määrä tavata nk Normandia-formaatissa G20-kokouksen yhteydessä Kiinassa ensi kuussa. Nyt muiden maiden on houkuteltava Putin takaisin neuvottelupöytään. Keskipisteessä on siis jälleen Putin.

Sinänsä on erikoista, jos Putin haluaa Minskin prosessin kaatuvan. Koko formaatti on pitkälti Venäjän sanelema. Siinä Venäjä ei ole mukana sodan osapuolena vaan välittäjänä. Ukraina joutui myöntymään Minskin sopuun elokuussa 2014 suurten miestappioiden takia.

Ulostulollaan Putin onnistui myös saamaan muun maailman varpailleen. Suunnitteleeko hän hyökkäystä Ukrainaan?

Tätäkin on jännitettävä jonkin aikaa, vaikka hyökkäys vaikuttaakin epätodennäköiseltä. Kyseessähän olisi uusi vaihe sodassa, huomattava eskalaatio.

Nyt puhutaan siitä, hyökkääkö Venäjä Krimin niemimaalta avoimesti oman armeijansa turvin. Näin ei ole tapahtunut kertaakaan kahteen ja puoleen vuoteen. Krimillähän ei ole sodittu, ainoastaan Donbassissa parinsadan kilometrin päässä sieltä.

Venäjä on toki alusta lähtien osallistunut sotaan Donbassissa, mutta pidättäytynyt faktojen jälkeisessä maailmassa kiistämällä osallisuutensa. Hyökkäys Krimiltä muuttaisi tämän narratiivin.

Onkin vaikea nähdä, miten sellainen eskalaatio palvelisi Venäjän intressejä. Toisaalta kaikki on mahdollista ja kaikkeen on varauduttava.

Jotain Putinin on tehtävä, koska niin lupasi. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla sotilaallinen operaatio, painostuskeinoja on monia.

Varmaa on vain se, että Putin tälläkin kertaa johtaa informaatiopelissä. Hänellä on aloite, muut ovat pakotettuja huolissaan arvailemaan seuraavaa siirtoa.