Lastenpsykiatri kurittamisesta: ”Eihän lievä väkivalta parisuhteessakaan ole ok”

Lastenpsykiatri Janna Rantala toivoo, että ruumiillinen kuritus loppuisi kokonaan. Jäähyrangaistus ei hänen mukaansa toimi, koska se ei opeta lapselle keinoja toimia oikein. Lapselle on kuitenkin asetettava rajat.

Kotimaa
Nuori poika.
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastasi aamu-tv:n kysymykseen, miten lasta saa kurittaa ja miten osoittaa lapselle, että hän on tehnyt jotain väärin.

Jokainen hermostuu joskus. Sen tietää lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala. Tämä ei kuitenkaan anna oikeutta ojentaa lasta miten tahansa.

– Toivottavasti ymmärrettäisiin, että ruumiillinen kuritus on ihan oikeasti kiellettyä. Sitä ei voi käyttää, toteaa Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Rantala jämäkästi.

Ylen teettämän kyselyn mukaan fyysisen kurituksen satunnaisesti hyväksyy lähes joka neljäs suomalainen.

– Luvut ovat liian suuria. Ei voi ajatella, että työsuhteessa satunnainen kuritus olisi sallittua tai että parisuhteessa lievä väkivalta olisi silloin tällöin ok. Minkä takia lapsen ja vanhemman suhteessa se olisi sallitumpaa? Rantala kysyy.

Miten lasta voi ojentaa?

Vanhemmat haluavat usein kasvattaa jälkikasvustaan hyviä ihmisiä. Kun lapsi tekee virheen tai toimii tarkoituksella väärin, on aikuisen pinna koetuksella.

– Vanhemmassa herää iso pettymys ja häpeä. Ison tunnemyrskyn vallassa tulee kostettua lapselle määräämällä esimerkiksi kohtuuton rangaistus.

– Ensin kannattaisi hengittää, rauhoittua ja miettiä, käyttäytyykö lapsi oikeasti huonosti. Huono käytös voi olla myös väsymystä tai pelkoa. Vasta kun aikuinen on itse rauhallinen, hän kykenee auttamaan lapsen pois tunnetilasta ja selvittämään asian.

Rantala käyttäisi rauhoittumiseen kehollisia menetelmiä.

– Ennen kannustettiin laskemaan kymmeneen. Itselleni se ei ainakaan toimi. Sen sijaan hengittäminen auttaa. Ja armollisuus. Ihan jokaiselta katkeaa joskus pinna.

"En kannata jäähyä"

Jäähy on lastenpsykiatri Janna Rantalan mukaan hyvä keino rauhoittaa tilanne. Jäähylle pitää kuitenkin mennä niin lapsen kuin aikuisenkin. Sen jälkeen tilanne voidaan selvittää.

– Usein jäähyllä kuitenkin tarkoitetaan, että vain lapsi laitetaan miettimään, mitä tuli tehtyä. Lapsi ei osaa miettiä sitä. Ja vaikka osaisikin, ei hän opi siitä keinoja, miten toimia seuraavalla kerralla, Rantala toteaa.

Järkevämpää hänen mielestään olisi ohjeistaa, miten tilanteessa voi toimia. Esimerkiksi aresti voi olla järkevä seuraamus, jos isompi lapsi on rikkonut kotiintuloaikaa.

Huono käytös voi olla myös väsymystä tai pelkoa.

Janna Rantala

– Silloin en ajattele, että se on rangaistus. Lasta ei häpäistä, vaan katsotaan niin päin, että miten me onnistutaan seuraavalla kerralla paremmin, ettei lapsi riko sääntöä.

– Vanhempien rangaistus tai seuraamukset ovat rakkaudellisia tekoja. Miksi me ei voida sanoa sitä lapselle sen sijaan, että asiasta tehdään tuhmuuskysymys?

Entä jos mikään ei auta?

Tilanne voi edetä siihen pisteeseen, että syiden ja seurausten pohtiminen rauhallisesti ei auta ketään. Tässä tilanteessa Janna Rantala toivoo yhteyden vanhempaan säilyvän.

– Jos lapsi riehuu, hänestä pitää ottaa kiinni. Usein se, että vanhempi sanoo, ettei ole vihainen, auttaa. Että lapsi kokee, että hän saa rakastavan yhteyden vanhempaan, vaikka on tehnyt väärin.

Siitä huolimatta lapselle voi määrätä seuraamuksen. Rajojen asettaminen on hänen mukaansa tärkeää.

– Jos lapsi ei tästäkään huolimatta tottele, kannattaa miettiä, mitä totteleminen perheessä tarkoittaa.