Kansalaisten aarteet täydentävät mutta eivät korvaa: "Museot perustetaan ikuisuutta varten"

Suurin osa museoista on syntynyt yksityisten kokoelmien pohjalta. Kun julkiset varat vähenevät, astuvat yksityisten ja yhteisöjen museot esiin. Professori kuitenkin muistuttaa, että museot on perustettava ikuisuutta varten, eikä lyhyiksi ajoiksi.

kulttuuri
Vanhoja kameroita ja suurennoskone
Niko Mannonen / Yle

Usean suuren museon takana on yksityisen ihmisen rakkaus historiaa kohtaan. Ensin on ollut keräilijä, joka on lahjoittanut esineensä yhteiskunnalle. Esineistön ympärille on syntynyt ajan myötä mittavampi kokoelma ja museo.

Jyväskylän yliopiston museologian professori, yliopiston tiedemuseon johtaja Janne Vilkuna huomauttaakin, että yksityisten museoiden merkitystä ei ole syytä vähätellä, mutta on syytä muistaa, että ne eivät voi yksinään hoitaa kulttuuriperinnön säilömistä. Ne eivät nimittäin pysty tarjoamaan pysyvyyttä.

– Kolmas sektori ei pysty hoitamaan museotoimintaa vakavasti otettuna, mutta voi avustaa sitä merkittävästi. Täytyy nimittäin muistaa, että museot perustetaan ikuisuutta varten. Emme voi lähteä siitä, että meillä on yhteiskunnallinen museo, joka ikään kuin eläisi suhdanteiden mukaan: kun menee huonosti se lakkautetaan ja taas perustetaan, Vilkuna sanoo.

Täytyy nimittäin muistaa, että museot perustetaan ikuisuutta varten.

Janne Vilkuna

Sen sijaan Vilkuna näkee yhteisöjen ja yhdistysten ylläpitämät museot eräänlaisena apukätenä, joka voi avustaa kaikin tavoin ja myös pitää yllä pieniä yksiköitä yhteiskunnan tuella.

Yksityisen ja julkisen museotoiminnan roolijako on myös Suomen kansallismuseon kokoelmajohtajan Eija-Maija Kotilaisen mukaan selkeä.

– Varmasti yksityinen museotoiminta on hyvä tapa täydentää valtion ja kaupungin museoiden toimintaa. Museotoiminta vaatii kuitenkin varsin vankkaa ammattitaitoa erityisesti konservoinnin, kuratoinnin ja tutkimisen kannalta. Kolmas sektori ei pysty yksinään ja itsenäisesti siitä selviytymään, mutta he ovat kyllä tervetulleita täydentämään muiden ammattilaisten tekemää työtä, toteaa Kotilainen.

Museot lainaavat esineitä yksityisten kokoelmista

Kainuussa yksityisiä paikallis- ja kotimuseoita on verrattain paljon. Kainuun museon maakunta-amanuenssi Ulla Härkösen mukaan luku liikkuu 30–40 paikkeilla.

– Tyypillinen on esimerkiksi vanha maalaistalo, jonka esineistöä on alettu kerätä, Härkönen kertoo, että Kainuun kotimuseoita löytyy pääsääntöisesti maakunnasta, ei niinkään itse Kajaanista.

Monella yksityisellä taidesäätiöllä on hallussaan arvokkaitakin taideteoksia, joita valtion museoilla ei ole koskaan mahdollisuutta hankkia.

Eija-Maija Kotilainen

Pienen museon näkökulmasta Härkönen löytää yksityisten kokoelmista suuren hyödyn, sillä yksityisiltä voi lainata museon näyttelyihin tarpeen vaatiessa esineistöä. Etenkin pienillä museoilla on rajalliset resurssit kerätä ja säilyttää aineistoa.

– On erittäin tärkeää, että yksityiset museot ja keräilijät täydentävät tätä valikoimaa. Monella yksityisellä taidesäätiöllä on hallussaan arvokkaitakin taideteoksia, joita valtion museoilla ei ole koskaan mahdollisuutta hankkia, Eija-Maija Kotilainen huomauttaa.

Keskustelussa ehkä ongelmana on se, että miten yksityinen kokoelma määritellään. Tilastoja määrästä ei varsinaisesti ole.

– Sitä ei tiedä kukaan! Keräilijöitähän on valtava määrä. Voi melkein sanoa, että jokainen on jossain vaiheessa kerännyt jotain. Sitten puhutaan jo vakavasta harrastuksesta, kun siihen uhrataan taloudellisia varoja, julistetaan harrastus tavallaan julkiseksi ja näytetään muillekin. Raja on veteen piirretty viiva, Jyväskylän yliopiston museologian professori Janne Vilkuna huomauttaa.