1. yle.fi
  2. Uutiset

Pariskunta myi kaiken ja lähti asuntoautolla etelään työn perässä – "Koti on korvien välissä"

Tuula Koponen ja Pentti Väistö myivät lammen rannalta talonsa, huonekalunsa, vaatteensa ja kaiken muunkin, mitä taloon oli kertynyt 15 vuoden aikana. Heidän omaisuuteensa mahtuu yhteen asuntoautoon, joka on nyt pariskunnan koti.

Kotimaan uutiset
Onja-koira, Tuula Koponen ja Pentti Väistö kotinsa portailla.
Tanja Perkkiö / Yle

Talo ei olekaan tyhjä, vaikka kaikki omaisuus on myyty. Uusi omistaja, jonka kanssa on edellisiltana kirjoitettu kauppakirjat, on luvannut ottaa Tuula Koposen ja Pentti Väistön 15 vuoden aikana keräämät kirjat.

– Onneksi ei tarvinnut hävittää kirjoja, yrittäjä, toimittaja Pentti Väistö huokaa.

Väistö ja hänen puolisonsa ja kollegansa Tuula Koponen ovat tekemässä jotain, johon harvalla riittää uskallusta. He ovat luopuneet kodistaan ja ovat juuri lähdössä asuntoautolla Eurooppaan ainakin vuodeksi töihin ja matkustamaan.

Tuula kertoo, ettei ole "ihan tikissä" – matkan valmistelu ja tavaroiden myynti on pitänyt tehdä töiden lomassa. Ja tietenkin, vaikka lähtöpäätös tehtiin jo helmikuussa, kaikki on jäänyt enemmän tai vähemmän viime tippaan.

Talo tyhjäksi kenkäpari kerrallaan

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä Pentti ja Tuula siivoavat vielä ja kaupittelevat samalla toimittajalle lämpöhaalaria, joka oli unohtunut yhdestä kirppiskuormasta.

– Ja tässä olisivat tällaiset remmikengät, Tuula yrittää.

Kaiken irtaimen myyminen itse on ollut valtava urakka. Mutta sekin on otettu hauskana kokemuksena, joka on paljastanut kaksikolle paljon ihmisluonnosta.

Tuula Koponen ja Pentti Väistö tyhjässä entisessä kodissaan.
Tyhjä koti on vähän hermostuttanut koiraa. Onjalle tärkeitä olisivat vahdittavat tavarat, mutta se on tottunut myös asumaan kuukausikaupalla asuntoautossa ja tärkeintä on oma lauma, joka säilyy. Tanja Perkkiö / Yle

– Sadan euron huonekalusta jos pyytää 20 euroa, niin sen ämpyillään olevan liikaa, kertoo esimerkin Pentti Väistö.

Eihän kukaan oikeasti tarvitse näitä tavaroita.

– Eihän kukaan oikeasti tarvitse näitä tavaroita, Tuula miettii.

Mistä ei ollut mahdollista luopua?

Pariskunta ei lähde maailmalle ja jätä kaikkea taakseen ensimmäistä kertaa. Kokemusta on vuodelta 1998, jolloin kumpikin tyhjensi oman ison asuntonsa ja liikkeelle lähdettiin Ford Escort -henkilöautolla. Siitäkin tilasta vei suuren osan iso Nokian kuvaputki-tv. Silloin asuttiin maailmalla kuusi vuotta putkeen.

Tuula Koposen ja Pentti Väistön postiosoite muuttuu liikkuvaksi.
Postilaatikko ei lähde mukaan, vaan siihen vaihtuu uusi nimi.Tanja Perkkiö / Yle

Asuntoautossakin Väistö ja Koponen ovat olleet pisimmillään puoli vuotta. Sen jälkeen kiinteään kotiin palattua on aina ihmetelty, mihin tarvitaan 130 neliön tilaa, kun on mahduttu 13 neliöönkin.

Mutta tilalla on taipumusta täyttyä ja niin on täyttynyt myös Riikolan talo. Välillä ovat palaneet rannan roviossa nuoruuden maalaukset, välillä huonekalut. Mies vähättelee asiaa ja kertoo, että pahinta oli luopua kahdesta isosta muovikassista, joissa oli maailmalta kerättyjä kahviloiden pieniä sokeripakkauksia.

– Ne viisi kiloa sokeria olisin halunnut mukaan, Pentti nauraa.

Tuula myöntää heikon kohtansa olevan kengät. 13 neliön asuntoautoonkin niitä tulee mukaan, vaikka vain yhdet ovat ehdottomat.

– Juoksukengistä en luovu koskaan, sanoo innokas juoksija, joka aikoo pian jälleen osallistua maratonille.

Viisi kiloa sokeria olisin halunnut mukaan.

"Tuntuu olevan vaikea ihmisille ymmärtää"

Ennen lähdettiin Amerikkaan, myöhemmin Ruotsiin ja Australiaan, paljon suuremmin joukoin ja pysyvästi. Nykyään lähtöä hämmästellään, sen ovat Pentti ja Tuula saaneet huomata.

– Ihmiset suhtautuvat siten, että me lähdemme seikkailemaan. Tuntuu olevan hirveän vaikea ihmisille ymmärtää, että menemme elämään ihan normaalisti ja tekemään työtä, vain muualle, jossa ei ole pitkää pimeää syksyä ja kylmää talvea, selittää Pentti.

– Tärkein lähtee aina mukaan. Se on halu nähdä uutta, kokea uutta ja kohdata uusia ihmisiä. Me olemme työkeskeisiä ja elämme sitä työelämää yhdessä, jatkaa Tuula.

Ensin Tuula ja Pentti suuntaavat Baltiaan töihin, sieltä Unkariin. Tammi–helmikuussa ei ahdista, kun ei tarvitse palata Suomeen tylsää Via Baltikaa pitkin.

– Tulemme toki Suomeen ensi kesänä, mutta vasta myöhemmin kuin yleensä, kesäkuun alussa, muuttolintujen jälkeen.

He itse huomasivat, että niin sanottuun pysyvään kotiin palaaminen muuttui kerta kerralta vaikeammaksi, kun oli vietetty talvet etelämmässä. No missä teillä se koti oikein on, pohtii toimittaja.

– Koti on korvien välissä, vastaa Tuula.

Lue seuraavaksi