Miksi Asikkalassa ammuttu karhu lakkasi pelkäämästä ihmisiä? Vastausta etsitään ruumiinavauksesta

Lopetettu, auton alle jäänyt tai luonnosta kuolleena löydetty petoeläin päätyy useimmiten tutkijan skalpellin alle. Evira tutkii vuosittain jopa kymmeniä petoja.

karhu
Koira ja karhu.
Lukijan kuva

Evira selvittää, oliko Asikkalassa viikonvaihteessa lopetettu karhu terve vai sairas. Noin 2,5-vuotias uroskarhu kierteli viikon aikana eri puolilla Päijät-Hämettä, hakeutui pihoihin, ihmisten sekä asutuksen läheisyyteen ja penkoi esimerkiksi jäteastioita.

Karhu ammuttiin, koska se palasi ihmisten läheisyyteen kerta toisensa jälkeen ja oli menettänyt luontaisen arkuutensa ihmisiä kohtaan.

Karhun ruho on lähetetty avattavaksi Eviraan, joka selvittää, oliko karhun poikkeukselliselle käytökselle jokin fysiologinen syy.

Ruumiinavauksessa tutkitaan myös, sairastiko karhu ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia tauteja kuten rabiesta tai oliko eläimen saanut Trichinella-loistartunnan. Lisäksi karhun yleiskunto, ravitsemustila ja mahdolliset vanhat vammat paljastuvat patologisessa tutkimuksessa.

– Ennen kaikkea katsomme, oliko karhun erikoiselle käytökselle fyysisiä syitä vai oliko se vain tottunut liikkumaan ihmisasutuksen lähellä ja muutoin terve eläin, erikoistutkija, eläinlääkäri Marja Isomursu Evirasta sanoo.

Ruumiinavauspöydälle päätyy useimmiten ilves

Eviralle lähetetään vuosittain kymmeniä petoeläinten ruhoja tutkittavaksi. Karhuja avataan vuosittain muutamia, susia jopa parikymmentä.

Yleisin tutkimuskohde on ilves, joita jää autojen alle paljon. Tutkittavien eläinten määrä ja lajit vaihtelevat vuosittain muun muassa sen mukaan, kuinka suuria eläinkannat ovat.

Karhun elimistössä on silti aina vapaamatkustajia.

Marja Isomursu

– Aika lailla niitä tulee, Isomursu sanoo.

Käytännössä Evira tekee ruumiinavauksen kaikille auton alle jääneille tai lopetetuille suurpedoille. Jos luonnosta löytyy tuntemattomasta syystä kuollut peto, myös silloin ruho voi päätyä tutkijoiden pöydälle.

Lisäksi metsästäjät lähettävät kaatamiensa eläinten osia kylmälaukuissa analysoitavaksi.

– Metsästäjä on esimerkiksi alkanut suolistaa hirveä, huomannut elimissä jotakin outoa ja halunnut tutkituttaa, mistä se johtuu. Joskus jopa pyydämme lähettämään hirvien keuhkoja meille, jotta voimme etsiä niistä ekinokokkiloisen rakkuloita. Loinen tarttuu eläimestä ihmiseen, erikoistutkija Isomursu sanoo.

Kokonaisten ruhojen sijaan niiden osia lähetetään Eviraan, koska esimerkiksi täysikasvuinen hirvi on niin suurikokoinen, että sen toimittaminen tutkijoille on hankalaa.

Raivotautidiagnooseja nolla

Evira tallentaa kuolleiden eläinten tutkimustiedot omiin tietokantoihinsa. Petojen ja riistan ruumiinavauksissa ja elintutkimuksissa otetaan myös kudosnäytteet, joita Luonnonvarakeskus säilyttää ja tutkii tarvittaessa.

Joskus jopa pyydämme lähettämään hirvien keuhkoja meille.

Marja Isomursu

Erikoistutkija Isomursun mukaan tutkittujen ruhojen määrä on sen verran pieni, että esimerkiksi suomalaiskarhujen terveydentilaa on mahdoton luonnehtia tehtyjen tutkimusten perusteella.

– Sen voin sanoa, että karhuilla ei ole ollut hirveästi vakavia sairauksia. Esimerkiksi raivotautia ei ole todettu. Sisäloisia todetaan jonkin verran, mutta ne ovat usein sellaisia, että eivät todennäköisesti ole hirveästi haitanneet eläintä. Karhun elimistössä on silti aina vapaamatkustajia.