Neljä metriä naapuritaloon ja kuusimetrinen seinä kaadettavana? Purkutaloa ei rouhita miten sattuu

Metallinen purkupallo ei enää heilu purkutyömailla ja räjäytyksetkin sopivat vain viljasiiloille tai teollisuusrakennuksille. Nykyaikainen hallittu purkaminen on pitkäkestoinen operaatio. Samalla lähes kaikki purkujäte saadaan kiertoon.

Kotimaa
Kaivinkoneita kaivamassa rakennusjätettä.
Tero Ylioja / Yle

Mielikuvat vanhan rakennuksen purkamisesta liittyvät usein räjäytyksiin tai sitten suureen metallipalloon, jolla rakennus nuijitaan maan tasalle. Räjäytyksiä voidaan vielä nykypäivänä käyttää esimerkiksi viljasiiloille tai teollisuusrakennuksille, mutta muu purku tapahtuu paljon varovaisemmin.

Helsingin Pasilassa Kaivinkoneet ovat rouhineet Radiotalon suurtuotantosiiven runkoa jo toista kuukautta. Suuri betonirakennus on tässä ajassa kaiveltu vähän kerrallaan palasiksi ja lajiteltu kasoiksi. Sitä ennen on kuitenkin tehty purkutöitä jo huhtikuusta lähtien. Koko purku alkaa haitta-aineiden kartoituksella.

– Kartoitetaan esimerkiksi asbesti, loisteputket sekä saumauksissa olevat lyijyaineet, kertoo Purkupihan vastaava työnjohtaja Matti Purhonen.

Sitten työ jatkuu sisäpurulla. Muovimatot otetaan pois, kaadetaan kipsilevyseinät ja nakellaan villat lavalle. Suurtuotantosiiven sisäpurkukin oli tavallista työläämpi, sillä äänistudiot on äänieristetty paksuilla väliseinillä.

– Studioita kun puretaan, niin seinärakenteet ovat enemmän kuin pelkkää kipsilevyä. On pehmustetta, superlonia, kovaa levyä ja tiiliseinää välissä, sanoo Purhonen.

Seinien kaato on tarkkaa hommaa

Sisäpurun jälkeen päästään ulos, eli aloitetaan varsinainen rungon purku. Se tehdään huolella ja varovasti reunoilta alkaen.

– Jos vain alamme hajoittamaan, niin silloin hajoitamme koneet, ei rakennusta. Tarvitsemme pitkää kokemusta ja rautaisia hermoja. Tässäkin on neljä metriä naapurikerrostalon seinään ja kuusi metriä korkea seinä, niin kyllä se pitää osata kaataa omalle puolelle.

Tarvitsemme pitkää kokemusta ja rautaisia hermoja.

Matti Purhonen

Työntekijöille painotetaan huolellisuutta. Riskeinä purkutyömaalla ovat isot kaivinkoneet, huono näkyvyys ja huono alusta. Lisäksi on "pörrörautaa" eli harjaterästä, joka sojottaa sinne tänne.

Sadesää ei haittaa. Itse asiassa se suosii purkamista.

– Suurin ihmisille näkyvä haitta on pöly. Pölyn sidontaan käytetään vettä, eli betonimassa kastellaan paloletkuilla.

Melkein kaikki lajitellaan ja kierrätetään

Suurtuotantosiiven raunioilla mellastaa neljä kaivinkonetta.

– Yhdessä on kauha kiinni, yhdessä on kiinni magneetti, joka kerää harjateräksen pätkiä tuolta seasta, sitten on kaksi työkalua, jolla betoni pienitään kierrätyskelpoiseksi materiaaliksi.

Rakennusjätettä kasassa.
Tero Ylioja / Yle

Sarjakuvista tai rock-videoista tuttua purkupalloa sen sijaan ei käytetä.

– Se on määritelty hallitsemattomaksi puruksi, ja kun meidän pitäisi hallitusti purkaa. Ei iskumoukarointi ole tuottavaa, ei se mitään auta, vakuuttaa Matti Purhonen.

Talon materiaalista peräti 97 prosenttia saadaan kierrätykseen. Betonin lisäksi paikan päällä lajitellaan muun muassa villat, kuparikaapeli ja raudat omiin kasoihinsa.

Käsittelylaitos viimeistelee lajittelun

Keravalla sijaitseva Suomen suurin purkujätteen käsittelylaitos saa ottaa vastaan ja käsitellä 460 000 tonnia jätettä vuosittain. Osa jätteistä tulee valmiiksi lajiteltuna, mutta suurin osa tulee yhdessä kuormassa. Sieltä sitten materiaalit erotellaan omiin kasoihinsa.

– Sieltä lajitellaan metallia, puuta, kiveä, muoveja, pahvia ja paperia, sieltä otetaan ikkunalaseja, kipsilevyä, kattohuopaa ja lähes kaikkea muutakin, mitä voidaan sieltä järkevästi erotella, sanoo Lassila & Tikanojan liiketoimintapäällikkö Teemu Ruuttila.

Nykyisin jätteitä ei enää erotella käsitöinä. Ensilajittelu tehdään koneellisesti, jonka jälkeen loput hoituvat linjastolla.

– Prosessi käyttää materiaalien ominaisuuksiin perustuvaa erottelutekniikkaa. Esimerkkinä materiaalin magneettisuus, koko, väri, paino tai muu ominaisuus, kertoo Ruuttila.

Vain yksi jää kierrättämättä

Melkein kaikki jatkaa käsittelylaitokselta kierrätykseen. Osa saattaa palata kuluttajalle jossain muodossa.

– Metallit palautuvat kuluttajille tuotteina, muovista saadaan hyvää uusioraaka-ainetta. Osa materiaalista kiertää tässä Suomessa, osa menee ulkomaille, jossa pystytään laajamittaisemmin ottamaan kierrätyskäyttöön raaka-ainetta, kertoo Ruuttila.

Betoni erotellaan joko heti purkukohteessa tai viimeistään Keravalla. Se päätyy betoninkierrättäjälle, ja lopulta se päätyy maan alle esimerkiksi maanrakennukseen tai meluvalleihin.

Loppujaetta käytetään polttoaineena esimerkiksi voimalaitoksissa. Kaiken jaottelun jälkeen Ruuttila keksii yhden aineen, joka ei oikein kierrä.

– Villalle ei löydy hyötykäyttökohdetta.