Kesäkolumnisti Janne "Rysky" Riiheläinen: Venäjän uusi normaali

Venäjällä mikään ei näytä olevan kuin ennen. Kaikki mitä kuvittelimme olevan epänormaalia, onkin nyt normaalia. Venäjä järjestää säännöllisesti valmiusharjoituksia ja synnyttää tahallaan epävarmuutta, Janne "Rysky" Riiheläinen kirjoittaa.

Janne Riiheläinen
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Olemme varmaan kaikki jollain tasolla tajunneet, että käynnissä on siirtymä optimistisesta maailmanajasta ikävän toisenlaiseen. Muutoksen laajuutta ja syvyyttä voi ymmärtää paremmin, jos tarkastelee, mitä kaikkea on muuttunut viimeisen reilun parin vuoden aikana.

Muutoksen hämmästelyn voi aloittaa vaikkapa Venäjän viisumivapauden katoamisesta keskusteluista. Koko sanaa en ole kuullut pitkään aikaan. Muutama vuosi sitten uumoiltiin myös, että yleinen asevelvollisuus siirtyy meilläkin historiaan, vaikka siihen Suomessa menee pidempään kuin muualla. Vuonna 2014 Naton oli tarkoitus Walesin huippukokouksessa löytää uusi merkitys puolustusliitolle, kun Afganistanin operaatiota ajettiin alas. Krimin valtauksen myötä merkitys syntyi saman tien. Presidentinvaaleissa 2012 ajateltiin presidenttiä arvojohtajana, jonka tehtävänä oli lähinnä ilmaista minkälaisia arvoja kansan enemmistö halua tukea. Nyt hänellä on arvoja konkreettisempaa johdettavaa kädet täynnä.

Meille valehdellaan vakavista asioista päin naamaa.

Olemme myös saaneet tottua siihen, että meille valehdellaan vakavista asioista päin naamaa. Sekä siihen, että yllättävän moni haluaa selitellä näitä valheita parhain päin. Kyllä siellä Krimillä kuitenkin oli kohteliaita, vihreitä miehiä Venäjältä ja Ukrainassa sotaa käydään pitkälti Venäjän armeijan voimin. Malesialaiskoneen ampuivat alas venäläiset ilmatorjuntajoukot. Eivätkä lähimmät venäläiset joukot ole suinkaan 1 500 kilometrin päässä Suomen rajasta.

Uuteen normaaliin kuuluu myös se, että asioita kiepautellaan ja muuksi muutetaan. Kun presidenttimme tekee yksinkertaisen aloitteen, jonka avulla voitaisiin parantaa lentoturvallisuutta, hänen aloitteensa ja nimensä onkin kaapattu edistämään ihan muita asioita. Tai yhtäkkiä koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan voimassa ollut toimintatapa Suomen itärajalla vaihtuu kahden pienen raja-aseman kohdalla. Valtion omistama energiayhtiö voi myös lähteä osakkaaksi ydinvoimalaan, vaikkei ensin halua. Ja sitten kun suostuu lähtemään tietyillä ehdoilla, ne ehdot jätetään kylmästi täyttämättä. Saman ydinvoimalan kohdalla suomalainen virkakoneisto osoittaa sille epätyypillistä pitkämielisyyttä, jopa huijausyrityksen ja turvallisuutta kyseenalaistavien seikkojen kohdalla.

Venäjän toimintatavat perustuvat usein sikäläisen sotilastaidon hämäämiseen ja yllättämiseen pyrkivään maskirovka-traditioon. Näin se voi hyödyntää maksimaalisesti rajallisten resurssiensa ja keskitetysti toimivan päätöksentekonsa yhdistelmän. Yllätyksillä, valheilla ja rytminvaihdoksilla se pyrkii varmistamaan samalla sen, että lännen on mahdollisimman vaikeaa löytää poliittista yksimielisyyttä vastatoimiin.

Ukkoja otetaan siviilitöistään ja varusteet kaivetaan varastoista.

Venäjällä on järjestetty muutaman vuoden ajan lähes jatkuvasti valmiusharjoituksia, joissa kootaan ja varustetaan taistelukelpoisia yksiköitä. Niissä siis harjoitellaan liikekannallepanoa. (siirryt toiseen palveluun) Tähän kuuluu myös se, että ukkoja otetaan siviilitöistään ja varusteet kaivetaan varastoista. Ne harjoitukset, joita Venäjällä on käynnistetty viimeisen parin viikon aikana, ovat liikuttaneet kymmeniä tuhansia miehiä. Jos 80-luvulla olisi laitettu liikkeelle tällainen orkesteri, olisi lännessä oltu varmoja hyökkäyksen alkamisesta. Varsinkin kun harjoituksissa mukana on säännöllisesti myös taktisia ydinaseita. (siirryt toiseen palveluun) Ainakin Ruotsia ja Britanniaa kohti on lennetty harjoituslentoja ydinaseet kyydissä ja ohjusjoukot kuuluvat vakituisesti maasotaharjoitusten kokoonpanoihin.

Nämä harjoitukset toimivat paitsi sotilaallisen valmiuden kohottajina, myös kertovat Venäjän johdon viestiä muulle Euroopalle. He haluavat nyrkkiä heristellen saada muutettua kansainvälisen politiikan tilannetta ja sääntöjä. Sitä nyrkkiä on moni Venäjän naapuri saanut jo maistaa, Ukraina parhaillaankin. Itse asiassa sotilaalliset toimet näitä naapureita kohtaan on yleensä käynnistetty nimenomaan sotaharjoitusten suojissa. Aloite on joka tapauksessa lähes koko ajan pysynyt Putinilla. Meidän muiden tehtäväksi on jäänyt odotella mitä hän tällä kertaa päättää sodasta ja rauhasta.

YYA-sopimus velvoitti meidät pitämään kaikki muut täältä poissa.

Vanhassa normaalissa kasvoimme siihen, että mikä tahansa vieras sotavoima Suomessa on uhka olemassaolollemme. YYA-sopimus velvoitti meidät pitämään kaikki muut täältä poissa tai Puna-armeija tulisi auttamaan, todennäköisesti turhan pysyvästi. Siksi monelle tuntuu vaikealta katsella liittolaistemme sotaväkeä harjoittelemassa meidän maaperällämme tai ilmatilassamme. Ennen sotilaallisen yhteistyömme pääosa Nato-maiden kanssa tehtiin piilossa Afganistanissa tai jossain muussa kaukaisessa paikassa. Nyt se sama yhteistyö saa konkreettisia muotojaan tässä meidän silmiemme edessä.

Uuteen normaaliin kuuluu myös se, että moni haluaa viedä muiltakin luottamuksen yhteiskuntaan ja sen instituutioihin. Ei olisi pari vuotta sitten tullut mieleenkään, että joku voisi käynnistää vihakampanjan Punaista Ristiä vastaan. Samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi ovat joutuneet monet muutkin yhteiskuntaamme pystyssä pitävät tahot.

Nämä öyhöttäjät ilmoittautuvat yleensä erittäin isänmaallisiksi.Heille isänmaaon kuitenkin vain jokin epämääräinen idea. Oikeassa elämässä isänmaasta ja sen ihmisistä tarvitaan huolehtimaan systeemi jos toinenkin. Kriittisyys ja huonon korvaaminen paremmalla on yhteiskunnan elinvoiman kannalta olennaista. Kun kyseessä on pelkkä halu tuhota, on se vain silkkaa huliganismia.

Ei meitä sotilaallisesti juuri nyt uhata.

Kaiken sen pelon ja vihan kylvössä on osansa myös Venäjän informaatiovaikuttamisella. Sen tavoitteena ei ole käännyttää, vaan hämmentää. Kun demokraattisessa valtiossa saadaan synnytettyä riittävästi epävarmuutta ja epäluottamusta, tarkoittaa se poliittisen päätöksenteon jäykistymistä. Ei meitä sotilaallisesti juuri nyt uhata. Hyökkäyksen kohteena on poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ja sitä myötä demokratiamme. Uusi normaali on se, että Venäjä pyrkii laajalla ja häikäilemättömällä keinovalikoimalla vaikuttamaan muiden maiden sisäpolitiikkaan. Meille tämä on tietysti myös kylmän sodan aikaista vanhaa normaalia. Siksi sitä ei oikein tahdota edes tunnistaa.

*Tällä hetkellä meillä on lukuisia erilaisia käsityksiä tilannekuvasta *ja silti lähes totaalinen tuki tasavallan presidentin vetämälle ulkopoliittiselle linjalle. Terveempää olisi se, että tilannekuva olisi suhteellisen yhteinen, mutta keinoista siinä pärjäämiseen olisi erimielisyyttä. Nykyinen asetelma viestii hämmennyksestä. Uudessa normaalissa pärjätäksemme meidän on ymmärrettävä paremmin miten se toimii ja miten meidän tulee siinä toimia. Valtiokoneistomme kuitenkin elää pitkälti jo tässä uudessa normaalissa, mutta tähän samaan olisi herättävä kansalaistenkin.

Se on jo käynyt selväksi, että historiallisista ajoista on huomattavasti mukavampi lukea kuin elää niiden keskellä. Mutta kyllä me tässä uudessakin normaalissa pärjäämme, jos vain pidämme pään kylmänä ja pidämme mielessä, ettei tämä ole vanha normaali.

Janne "Rysky" Riiheläinen on joensuulainen turpobloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.