Ohra on niin lyhyttä, että "pulukin joutuu nokkimaan polvillaan" – Viljojen korret ovat lyhentyneet kovaa vauhtia

Suomalaisista viljakasveista ohra on lyhentynyt eniten. Kauran tuottavuutta taas on onnistuttu kehittämään eniten.

Kotimaa
Viljapelto ja järvimaisema.
Viljapelto Kontiolahdella.Ismo Pekkarinen / AOP

Pelloilla kovaa vauhtia kypsyvät viljat alkavat olla jo täydessä mitassaan, mutta ne ovat häkellyttävän lyhyitä. Maataloutta huonommin tunteva väki on saattanut tänäkin kesänä kummastella viljakasvien kokoa – ainakin jos nähnyt entisaikojen viljapeltoja.

Ohraa.
Ismo Pekkarinen / AOP

MTK:n vilja-asiamies Max Schulman myöntää vehnän, kauran, ohran ja rukiin kutistuneen kovasti viime vuosikymmeninä.

Schulmanin mukaan vanhassa maailmassa maatiloilla sekä pidettiin karjaa että viljeltiin. Tuolloin pitkät korret otettiin talteen, koska niitä voitiin hyödyntää karjanhoidossa. Tuolloin viljat tuottivat vähemmän satoa, joten korsi kesti eikä mennyt lakoon.

Nykyisin tilat ovat erikoistuneet joko karjaan tai viljaan. Viljatiloilla on pyritty muutoksen myötä nostamaan satotasoa: pitkä korsi ei enää samalla tavalla kestänyt raskasta kuormaa ja lakoontui helposti.

Kasvinjalostus on ollut pitkäjänteistä

Lyhytvartisia viljalajikkeita ryhdyttiin jalostamaan jo 1960-luvulla, mutta toden teolla 1980-luvusta lähtien. Tulokset ovat näkyneet erityisesti viiden viime vuoden aikana, sanoo Schulman.

Vehnää pellossa.
Ismo Pekkarinen / AOP

Nykyisin monet viljakasvit, kaurasta lähtien, alkavat olla lyhytkortisia ja kestävät entistä isomman sadon. Schulmanin mukaan lajikkeet ovat nyt todella lyhytkortisia ja runsassatoisia.

Erityisen lyhyttä on ohra.

– Jos on sattunut olemaan kuiva kesä, niin pulukin joutuu olemaan polvillaan, jotta se voisi nokkia sitä, Schulman vitsailee.

Hänen mukaansa kehityksen taustalla on pitkäjänteinen kasvinjalostustyö.

Lyhytkortisimmista ja hyväsatoisimmista yksilöistä jalostetaan edelleen entistä sopivampia viljakasveja. Nykyisin geenikartat auttavat tässä työssä, jota Schulman kuvailee hitechiksi.

Kauraa pellossa.
Ismo Pekkarinen / AOP

Kyse ei ole nykyaikaisesta geenimanipulaatiosta, vaan perinteisestä jalostuksesta, jota luonto on tehnyt miljoonia ja ihminenkin satoja tai tuhansia vuosia.

"Tuottavuus on tehnyt valtavan harppauksen"

Schulmanin mukaan kehitys on ollut valtavaa, ja tuottavuus on joillain viljoilla jopa tuplaantunut 1970- ja 1980-luvuilta. Kenties suurinta tuottavuuden kasvu on ollut kauran kohdalla.

Viime vuosien aikana tuottavuuden nousu on kuitenkin hidastunut muutamaan prosenttiin. Voi olla, ettei hurjimpiin kasvuprosentteihin enää päästä, koska esimerkiksi lannoitusta on nykyisin rajoitettu. Toisaalta Schulman pitää kovaakin tuottavuuden kasvua mahdollisena, "kun kasvin sielunelämää" opitaan ymmärtämään paremmin.

Ruista pellossa.
Mikä vilja?Ismo Pekkarinen / AOP

Sadon suuruuteen vaikuttaa myös esimerkiksi pellon kasvukunto: salaojitus, kalkitus ja vuoroviljely. Trimmatessa pienetkin asiat merkitsevät, korostaa Schulman.

Onko kehityksen hintana se, että viljapellot eivät enää koskaan lainehdi samalla tavoin kuin ennen?

– Ei ihan samalla tavalla. Kaura ja vehnä kyllä. Myös ruispellot lainehtivat aika nätisti, Schulman sanoo.

Oikeat vastaukset kuva-arvoitukseen: Ensimmäisessä kuvassa on ohra, toisessa vehnä, kolmannessa kaura ja neljännessä ruis.