Mummolan sotaesineistä se alkoi – keräilijän ykkösesine on Suojeluskunnan harvinaisuus

Ase- ja varusmuseon isä ja omistaja Pasi Kilpeläisen ensimmäiset keräilyesineet olivat lapsena mummolasta löydetyt vanha venäläinen kypärä ja pätkä konekiväärivyötä. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin mies omistaa 2000–3000 museoesinettä. Tarkkaa summaa hän ei tiedä itsekään.

aseet
Suomi-harjoituskonepistooli vitriinin lasin päällää museossa
Niko Mannonen / Yle

– Tämä Suojeluskunnan puinen Suomi-harjoituskonepistooli, vastaa kajaanilainen Pasi Kilpeläinen kysymykseen, mikä on hänelle kajaanilaisen Ase- ja varusmuseon ykkösesine.

Kilpeläinen tuntee museon esineet kuin omat taskunsa. Ne ovat kaikki hänen keräämiään.

Kuusesta tehdyssä konepistoolissa on messinkinen rulla, kääntökampi ja kaikukotelo. Kilpeläinen kertoo, että sillä harjoitellessa ei tarvinnut huutaa sarjaa.

– Noita ei ole juuri säilynyt, siksi se on niin harvinainen. Se on räikkäversio ja toimii samalla periaatteella kuin jänisräikkä. Sillä kun harjoitteli, ei tarvinnut huutaa "Sarja, sarja"

Suomi haali tätä tavaraa maailmansodan aikaan mistä sai.

Pasi Kilpeläinen

Puinen konepistooli roikkuu panssarilasin takana vitriinissä muiden Suomi-konepistoolien kanssa. Ympärillä on useita muita vitriinejä täynnä pistooleja, konekiväärejä ja kiikaritähtäimellä varustettuja aseita.

Huoneita on keltaisessa, vuonna 1922 rakennetussa vanhassa Lönnrotin koulussa useita. Näytillä on muun muassa kypäriä, pistimiä, diodramoja eri tilanteista, kunniamerkkejä ja sotilaspukuja.

– Sotilaspuvuissa miehistön puvut ovat harvinaisia luonnollisista syistä. Ensinnäkin miehistön puvut kuluivat paljon nopeammin kuin upseerien puvut. Toiseksi kun miehet palasivat rintamalta, ei pula-aikana monellakaan ollut kunnon käyttövaatetta, joten niitä käytettiin ihan arki- ja työvaatteina. Tietenkin poletit leikattiin ensin pois, sanoo Kilpeläinen.

Eri mallisia optisia etäisyysmittareita seinätelineessä.
Optisia etäisyysmittareita on museossa esillä toistakymmentä. Niko Mannonen / Yle

Yksi huoneista on täynnä sotilaallista optiikkaa.

– Suomi haali tätä tavaraa maailmansodan aikaan mistä sai. Näitä stereoetäisyysmittareitakin oli käytössä ainakin 12 eri mallia, sanoo Kilpeläinen.

Optisilla etäisyysmittauslaitteilla on yksi ylivoimainen etu nykyisiin laitteisiin verrattuna.

– Siitä ei lähde minkäänlaista signaalia, jota vihollinen voisi peilata tai havaita. Eikä se tarvitse virtalähdettä tai varapattereita.

Tuhansia esineitä laatikossa

Kilpeläinen avasi Ase- ja varusmuseon heinäkuussa. Kahta vuotta aiemmin hän osti poikkeuksellisen komean ja hyvällä paikalla sijaitsevan kiinteistön Kajaanin kaupungilta 8 000 eurolla.

– Se on suojeltu ulkopuolelta ja ostaessa tuli mukana kiinteistön korjausvelvollisuus. Parin vuoden aikana sitä on pikkuhiljaa laitettu, muun muassa korjattu ulkorappauksessa olleet viat.

Kajaanin ase- ja varusmuseo ulkoa.
Ase- ja varusmuseo sijaitsee vuonna 1922 rakennetussa kulttuurihistoriallisessa suojelutalossa.Niko Mannonen / Yle

Tilat olivat tarpeen, koska vuosikymmenten aikana Kilpeläiselle oli kertynyt tuhansia esineitä nurkkiin ja laatikoihin.

– Kun tavarat olivat laatikoissa, ne eivät olleet kenenkään nähtävissä. Ja sota- ja lähihistoria kiinnostaa aika montaa ihmistä, niin täällä nämä tavarat saa myös näytille.

Kilpeläisellä on museossaan esillä satakunta erilaista asetta, saman verran asepukuja, takkeja ja satoja muita esineitä, yhteensä reilu 1000 esinettä. Oman kokoelmansa esineiden tarkkaa lukumäärää hän ei edes tiedä.

– Niitä saattaa olla 2 000–3 000. Aiheeseen liittyviä kirjoa on suurin piirtein saman verran.

Sotilaskypärä, jossa erillinen otsapanssarointi
Vanha saksalainen sotilaskypärä, jossa erillinen otsapanssari. Näitä käyttivät erityisesti konekivääriampujat.Niko Mannonen / Yle

Museonomistajaksi hän ei pienenä poikana haaveillut ryhtyvänsä, kun ensimmäiset esineet tarttuivat alle 10-vuotiaana mukaan Kuhmon mummolasta.

– Vanha venäläinen kypärä ja pätkä konekiväärivyötä saattavat olla tallella vieläkin.

Kuhmon mummola on Kilpeläisen keräysharrastuksen syntymiselle tärkeä paikka.

– Se jäi talvisodan jalkoihin ja sieltä niitä sotajäänteitä löytyi. Tarinat kiinnostivat myös. Mummon kolme veljeä kaatui sodassa ja se kyllä jossain vaiheessa pisti miettimään näitä asioita. Ja herätti enemmän kiinnostusta.

Esineet ovat tarttuneet mukaan asemessuilta, armeijan kaupoista, rompetoreilta, kirpputoreilta, milloin mistäkin.

Jykevät turvatoimet

Julkinen tila tuo mukanaan myös riskejä. Vanha rakennus on kuin valtava asekaappi. Tarkkaan katsoen ovissa on vankat kalterit ja vitriinien lasit ovat erittäin paksuja. Turvatoimet ovat aseiden takia jyhkeät.

– Tämä on varsin laaja yleisölle auki oleva kokoelma. Laajempiakin yksityisiä asekokoelmia on, mutta niistä ei pahemmin huudella, että mitä kelläkin on ja missä näitä tiloja on.

Museoon rakennttu ilmatorjuntakiväärin ja lentokoneen kohtaaminen
Esillä on myös ilmatorjuntaan liittyvää materiaalia ja aseistusta. Niko Mannonen / Yle

Monikaan keräilijä ei ole kokoelmaansa tyytyväinen, vaikka se olisi kuinka täydellinen. Niinpä Kilpeläiselläkin on haaveita.

– Parit tykit voisivat olla aika komeita pihalla. Sellaisia panssarintorjuntatykkejä, joita oli käytössä suomalaisilla sota-aikana. Ne olisivat aika hienoja ja legendaarisia.