Natsien propagandakoneiston ytimessä – Joseph Goebbelsin sihteeri ei tiennyt mitään

Tuoreen saksalasidokumentin päätähti, 105-vuotias Brunhilde Pomsel sanoo kuulleensa holokaustista vasta sodan jälkeen. "Kaikki luulevat, että tiesimme kaiken. Emme tienneet mitään. Kaikki pidettiin salassa."

Ulkomaat
vanha, harmaatukkainen nainen. takana elokuvajulisteita.
Brunhilde Pomsel poseerasi kuvaajille nykyisessä kotikaupungissaan Münchenissa, A German Life -dokumentin ensi-illassa kesäkuun lopussa.Matthias Balk / EPA

– Muistoni ovat minulle hyvin tärkeitä, sanoo vanha nainen saksaksi, pää kallistuneena taaksepäin.

Kuvakulma vaihtuu. Nyt nainen katsoo kameraan, tai oikeastaan hieman sen sivulle. Mustavalkoinen kuva näyttää selvästi hoikan naisen kasvojen ja kaulan iholla kulkevien uurteiden reitit.

– Ei, nainen sanoo ja pudistaa päätään.

Puhuja on 105-vuotias Brunhilde Pomsel. Ja hänen muistonsa, tai ainakin osa niistä liittyy Joseph Goebbelsiin, natsi-Saksan propagandaministeriin, jonka sihteerinä nainen työskenteli.

– Ei käsitystäkään. Koska siellä ei tapahtunut juuri mitään.

Kuvakulma vaihtuu Pomselin profiiliin. Hän pyyhkii suupieltään kankaisella nenäliinalla ja jatkaa.

– Juurikaan.

Hitlerin agitaattori

Omien sanojensa mukaan Brunhilde Pomsel ei ollut kiinnostunut politiikasta. Ei, vaikka vain vähän matkan päässä Pomselista ja neljästä muusta sihteeristä työskenteli Joseph Goebbels. Ei, vaikka hän kuului natsipuolueeseen ja maksoi sen täyttä jäsenmaksua.

Joseph Goebbels
Joseph GoebbelsSaksan kansallisarkisto

Puolueen jäsenyys toi Pomselille ensin vuonna 1933 hyvin palkatun työn sihteerinä valtion tv- ja radioyhtiössä, ja sitten siirron Goebbelsin sihteeriksi. Hän kuvailee olleensa imarreltu siirrosta, joka oli palkinto ripeästä kirjoitustaidosta.

Vuonna 1942 propagandaministeriössä, Brandenburgin portin vieressä työnsä aloittanut Pomsel, tuolloin 31, näki Goebbelinsin lähes päivittäin.

Pomselin mukaan Goebbels oli narsisti.

Lyhyt, kevyesti päivettynyt herrasmies, joka ontui hieman ja jonka kynnet olivat aina huolitellut. Historia puolestaan kertoo Goebbelsin olleen Adolf Hitlerin agitaattori, jonka kynästä useat natsi-Saksan äärimmäiset julmuudet olivat peräisin.

Yhdellä elokuvan trailereista hän kuvailee Goebbelsin olleen yhtenä hetkenä elegantti, toisena "raivoava kääpiö".

– Ainut mitä Goebbelsista voi sanoa on, että hän oli loistava näyttelijä. Yksikään toinen näyttelijä ei olisi osannut paremmin esittää muutosta sivistyneestä, vakavasta hahmosta siihen paasaavaan rettelöitsijään kuin hän itse.

Nuorelle sihteerikölle Goebbels sekä etenkin hänen vaimonsa, Hitlerin rinnalla usein edustanut, Magda olivat mukavia.

Tietämätön sihteeri

Brunhilde Pomsel työskenteli propagandaministerin sihteerinä aina toukokuuhun 1945, natsi-Saksan kaatumiseen saakka.

– Tiedän, ettei kukaan usko meitä nykyään, kaikki luulevat meidän tienneet kaiken. Emme tienneet mitään, kaikki pidettiin salassa.

Natsipuolueeseen hän sanoo liittyneensä siksi, että niin tekivät muutkin. Työ Goebbelsin sihteerinä oli hänelle vain työ.

Nyt, 70 vuotta myöhemmin, Pomsel ei suostu pitämään itseään naiivina. Hänestä kaikki vaikutti uskottavalta. Kaikki, kuten esimerkiksi juutalaisystävä Evan katoaminen, sillä tietyt alueet kaipasivat uusia asukkaita.

Toisaalta harmaantunut Pomsel kuitenkin kuvailee itseään dokumentissa yhdeksi pelkureista ja toteaa olleensa liian tyhmä ja pinnallinen ymmärtääkseen, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Esimerkiksi Goebbelsin vuoden 1943 julistusta totaalisesta sodasta Saksan vihollisille hän kuunteli aitiopaikalta, muttei omien sanojensa mukaan oikeastaan ymmärtänyt, mistä puheessa oli kysymys.

Holokaustista hän sanoo tienneensä vasta sodan jälkeen. Tarkemmin, vasta palattuaan kotiin oltuaan viisi vuotta vangittuna venäläisillä vankileireillä Berliinissä ja sen liepeillä.

vanha, harmaatukkainen nainen. kaulassa sininen huivi.
Brunhilde Pomsel , 105, on menettänyt näkönsä käytännössä kokonaan. Itsestään kertovan dokumentin ensi-illassa hän keskittyi kuuntelemaan.Matthias Balk / EPA

Eva jäi Auschwitziin

Sodan jälkeen elämä jatkui.

– Mikään ei ole mustavalkoista. Kaikessa on aina vähän harmaata, näkönsä vuosi sitten liki kokonaan menettänyt Brunhilde Pomsel sanoo videolla silmät kiinni, heiluttaen käsiään painottaakseen sitä, mitä juuri sanoi. Silmät paksulinssisten lasien takana pysyvät kiinni, huulet puristuvat yhteen.

Valkoinen ruusu holokaustissa kuolleiden juutalaisten muistomerkillä Berliinissä.
Valkoinen ruusu holokaustissa kuolleiden juutalaisten muistomerkillä Berliinissä toukokuussa 2010.Klaus-Dietmar Gabbert / EPA

Pomsel palasi sihteeriksi valtion tv- ja radioyhtiöön, mutta eteni urallaan jälleen. Tällä kertaa kuitenkin vastaamaan ohjelmasisällöistä.

Ystävänsä Evan kohtalosta hän tuli kysyneeksi vasta vuonna 2005. Tuollloin Pomselin vanhassa kotikaupungissa Berliinissä, aivan vanhan työpaikan liepeillä paljastettiin juutalaisten kansanmurhalle omistettu muistomerkki.

Vieraillessaan Brandenburgin portin vieressä sijaitsevalla betonisella muistomerkillä, piipahti Pomsel myös tiedotuskeskuksessa.

Sen valtavista rekistereistä selvisi, että Eva Löwenthalin uudeksi asuinpaikaksi oli marraskuussa 1943 valikoitunut Auschwitzin keskitysleiri. Ja sinne vuonna 1945 kuolleeksi julistettu Eva myös jäi.

Lähteet: _A German Life, The Guardian, Time, The New York Times, Times of Israel_