Yli tuhat ampumarataa on suljettu – Harrastajille ja metsästäjille tilanne paikoin "katastrofaalinen"

Metsästäjien on paikoin vaikea herkistellä liipasinsormea ennen jahtikautta. Ampumaradat ovat karanneet etenkin monien nuorten metsästäjien ulottumattomiin.

Kotimaa
Mies ampumassa haulikolla.
Marjatta Rautio / Yle

Käytössä olevien ampumaratojen määrä on pudonnut Suomessa rajusti. Vielä 1990-luvun lopussa ampumaratoja oli noin 2 000, nyt noin 650. Monet pienet radat on suljettu ja uusien metsästäjäjien, etenkin nuorien, on aiempaa vaikeampi päästä harjoittelemaan ampumista.

Vaikka naisten määrä metsästäjien joukossa on lisääntynyt, on tyypillinen metsästäjätutkinnon suorittaja yhä mopoikäinen poika.

– Joillakin paikoilla tilanne on katastrofaalinen. Yli 60 prosentin tiputus ampumaratojen määrässä koko maassa näinkin lyhyessä ajassa on aika hurja. Sen pitäisi avata useimpien ihmisten silmät. Lopettamisvaraa ei oikein enää ole, sanoo rata-asiantuntija Lotta Jaakkola Ampumaharrastusfoorumista (siirryt toiseen palveluun).

Metsästäjärekisterissä on lähes 370 000 suomalaista, joista valtaosa on maksanut riistanhoitomaksun. Ammuntaa harrastavissa järjestöissä on kaikkiaan 700 000–800 000 jäsentä.

Eniten uusia metsästäjiä Helsingistä

Myös Suomen Riistakeskuksessa ollaan huolissaan tilanteesta. Metsästysharrastus ja ampuminen opittiin ennen perhepiirissä. Kaupunkiseudut ovat kasvaneet ja niistä tulee paljon uusia metsästäjiä.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

– Nuorilla ei ole enää aitan seinää ammuttavaksi, eikä lähipiiristä välttämättä löydy metsästyksen harrastajia. Harjoitusmahdollisuudet ovat vähentyneet niillä, jotka sitä eniten tarvitsisivat, sanoo apulaisjohtaja Jari Pigg.

Nuorilla ei ole enää aitan seinää ammuttavaksi.

Jari Pigg

Eniten uusia metsästäjiä leivotaan Helsingin riistanhoitoyhdistyksessä. Tutkinnon läpäisee vuosittain 550 metsälle mielivää. Ratoja metsästysammunnan harjoitteluun ei kuitenkaan ole.

– Kaikki neljä–viisi ampumarataa ovat ympäryskunnissa. Aika pitkä matka on uusilla metsästäjillä niihin, sanoo Helsingin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Paula Laukkanen.

Bussilla Sipooseen ampumaan?

Helsingin riistanhoitoyhdistys on pyörittänyt vapaaehtoista haulikkokoulua Suomen Metsästysyhdistyksen ampumaradalla Sipoon Savijärvellä. Vuoden viimeinen koulutus järjestettiin muutama päivä ennen vesilintujahdin alkua.

Jesse Myers oli hankalan paikan edessä kun hän pohti, että miten matka Helsingin keskustasta Sipoon Savijärvelle taittuisi.

– Mulla ei ole autoakaan. Katsoin ensin julkisilla, että pääsenkö tänne, mutta onneksi kaveri haki minut.

Puoli tuntia, tunti Helsingistä on aika maksimi, muuten ei enää jaksa lähteä.

Lassi Luomala

– Kyllä tämä siinä rajoilla alkaa olla, että puoli tuntia, tunti Helsingistä on aika maksimi, muuten ei enää jaksa lähteä, arvioi Jesselle kyydin tarjonnut Lassi Luomala.

Jos rata olisi lähempänä, miehet kävisivät harjoittelemassa muulloinkin kuin vain sorsastuskauden alla. Nyt oli tarkoitus verestää taitoja, jotta saalis ei tällä kertaa jäisi saamatta.

Porvoolainen Sanni Lopperi on tyytyväinen, sillä Sipoon rata on lähellä hänen kotiaan. Haulikkoammuntaa ensimmäistä kertaa kokeillutta pikkusiskoa, Ida Elomaata harrastus kiinnostaisi, jos matka radalle kotiseudulla Oulussa ei kestäisi yli tuntia.

Kaavoittaja voi pyyhkiä radat kartalta

Ampumaratoja on suljettu muun muassa ympäristönsuojelun ja meluhaittojen vuoksi. Pienten seurojen tai yhdistysten ratoja on myös rapistunut, kun jäsenten määrä on huvennut.

Lotta Jaakkolan mielestä perusteena ratojen sulkemiseksi käytetään usein ympäristöhaittoja, vaikka niitä voitaisiin ennakolta estää. Todelliset syyt voivatkin Jaakkolan mukaan olla muita.

Metsästystä ei ehkä koeta hyväksytyksi vapaa-ajan harrastukseksi.

Paula Laukkanen

– Kymmenen metrin syvyydessä oleva pohjavesi voi olla vaarassa. Mutta siihen, että lyijy saavuttaa sen, voi mennä jopa 16 000-210 000 vuotta. Useinkaan ei muisteta kertoa tätä.

Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä voidaan kartalta pyyhkäistä pois kymmeniä ampumaratoja. Joillakin alueilla ammunnan harrastajien ääntä on kuultu.

– Ehkä se on tämä yleinen ilmapiiri, ympäristölupa-asiat, meluhaitat ja kaikki sellainen. Metsästystä ei ehkä koeta sellaiseksi hyväksytyksi vapaa-ajan harrastukseksi kuin monta muuta harrastusta, arvioi Paula Laukkanen.

ABC-koulutus aloittelijoille

Ampumista saa radan lisäksi harjoitella omalla maalla tai maanomistajan luvalla, mikäli paikka on turvallinen ja harjoittelu satunnaista. Lotta Jaakkola pitää rata-ammuntaa ehdottomasti parempana vaihtoehtona.

Hän epäilee, että monet kesämökeillään viikonloppuja viettävät eivät erityisemmin ilahdu pitkään kestävästä haulikon paukkeesta sunnuntaiaamuna.

Jos ratoja ei ole, harjoittelu siirtyy minne sattuu.

Lotta Jaakkola

– He eivät varmaankaan ajattele, että vastuullinen metsästäjä siellä harjoittelee. Jos ratoja ei ole, harjoittelu siirtyy minne sattuu. Se on huonompi vaihtoehto.

Hankaluuksista huolimatta Metsästäjäliitto tarjoaa ensi vuonna uusille metsästäjille mahdollisuutta suorittaa metsästysammunnan ABC-koulutus. Pilottikurssi on jo järjestetty Hyvinkäällä. Kurssilla opetellaan ampumaan haulikolla ja kiväärillä.

Metsästäjätutkinnossa ei ole pakollista ampumaopetusta eikä koetta. Tutkinto uudistuu ensi vuonna, mutta ampumisen opettelu säilyy yhä vapaaehtoisena.