Tanssivien pulleiden naisveistosten luoja teki myös ampumisesta taidetta

Maailmankuulu ranskalais-yhdysvaltalainen taiteilija Niki de Saint Phalle (k. 2002) tunnetaan ennen kaikkea rehevistä ja iloisenkirjavista naishahmoistaan. Hänen yhteiskunnallisesti kantaaottava ja feministinen taiteensa sisältää kuitenkin paljon muutakin. Helsingin Taidehalli esittelee Saint Phallen tuotantoa ensi kertaa laajasti Suomessa.

kulttuuri
Taideteos
Leaping Nana, 1970.Niki Charitable Art Foundation

Niki de Saint Phallen (1930–2002) elämä oli värikäs kuin hänen taiteensa. Siinä oli iloa ja rakkautta, mutta pinnan alla myös suurta tragediaa.

Saint Phalle oli poliittisesti valveutunut feministi, vapaa sielu ja biseksuaali aikana, jolloin naisen rooli oli vielä kaavamainen ja sidottu. Hän oli monin tavoin edellä aikaansa. Häntä on kutsuttu 1900-luvun yhdeksi radikaalimmista taiteilijoista, Taidehallin näyttelyn kuratoinut Saint Phalle -asiantuntija Camille Morineau sanoo.

– Saint Phallea voidaan sanoa maailman ensimmäiseksi feministiseksi kuvataiteilijaksi. Hän oli ensimmäisiä, joka taiteessaan käsitteli naisen roolia yhteiskunnassa. Hän puhui julkisen, ulos sijoitettavan taiteen puolesta silloin, kun se vielä oli uutta. Hän oli myös performanssitaiteen edelläkävijä, Morineau luettelee.

Taideteos
Niki de Saint Phalle, Tikkamuotokuva, 1961.Niki Charitable Art Foundation

Niki de Saint Phalle oli itseoppinut taiteilija, joka osasi käyttää lehdistöä hyväkseen julkisuuskuvansa luomisessa. Media rakasti näyttävää ja tabuja rikkovaa taiteilijaa. Hänestä tuli Yhdysvalloissa jopa kuuluisampi kuin aikalaisestaan, legendaarisesta pop-taiteilija Andy Warholista.

Kasvu taiteilijaksi oli vaikea

Saint Phalle syntyi Pariisissa katoliseen aristokraattiseen perheeseen. Hän kasvoi Yhdysvalloissa New Yorkissa, jossa perhe eli yläluokkaista elämää. Niki oli jo pienenä räväkkä: hän joutui vaihtamaan koulua monta kertaa sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Kotona hän kapinoi perinteisiä sukupuolirooleja vastaan.

Kun Niki de Saint Phalle oli 12-vuotias isä käytti tytärtään seksuaalisesti hyväksi useaan kertaan.

Nainen taidenäyttelyssä.
Näyttelyn kuraattori Camille Morineau.Jari Kovalainen / Yle

Teini-iässä kauniskasvoinen, hoikka nainen työskenteli valokuvamallina muun muassa Elle- ja Vogue -lehdissä. Hän meni 18-vuotiaana naimisiin ja sai kaksi lasta. Perhe-elämä ei kuitenkaan ottanut sujuakseen. Niki kärsi masennuksesta ja sai useita hermoromahduksia.

Sairastamisen aikaan taide astui Niki de Saint Phallen elämään. Se oli terapiaa ja selviytymiskeino. Maalaamisesta tuli yhä tärkeämpää, lopulta se oli kaikennielevä intohimo. Niki jätti miehensä ja lapsensa ja omistautui taiteelleen. "Minusta tuli taiteilija, koska minulla ei ollut vaihtoehtoja", hän on sanonut.

Performanssitaiteen pioneeri

1960-luvun ensimmäisinä vuosina Niki de Saint Phalle nousi kansainväliseen kuuluisuuteen sensaatiomaisilla ampumisperformansseillaan. Taiteilija kätki väripatruunoja kollaasimaisiin teoksiin kipsipinnan alle. Hän kutsui yleisöä ja lehdistön paikalle, asettui ampumisetäisyydelle teoksistaan, tähtäsi kiväärillään ja laukaisi. Värit kipsikuoren alla räjähtivät, kun luoti osui niihin.

Taideteos
Niki de Saint Phalle, Daddy, 1973. Still-kuva Peter Whiteheadin ja Niki de Saint Phallen videosta, 75 min. Niki Charitable Art Foundation

Näissä kolmisen vuotta kestäneissä ampumissessioissa Saint Phallelle tärkeintä oli itse prosessi, ampuminen, ei lopputulos, räjähtäneiden värien peittämä maalaus. On kyse performanssitaiteen ensi askeleista.

Ampumiset olivat Niki de Saint Phallen mielenosoitus miesten dominoimaa yhteiskuntaa ja patriarkaalisuutta vastaan. Ampuessaan taiteilija otti miehen roolin, oli sotaisa ja maskuliininen amatsoni. Toisaalta hän on sanonut ampuneensa rikki myös väkivaltaa, jonka tunsi itsessään olevan. Terapia toimi, pari vuotta kestäneiden ampumissessioiden aikana Saint Phalle ei tuntenut olevansa sairas päivääkään.

"Nana Power" miesten maailmaa vastaan

Ruutipölyn laskeuduttua Niki de Saint Phalle alkoi kuvata naisen elämää ja naisidentiteettiin liittyviä odotuksia. Hän kritisoi perinteisiä naisrooleja kuvaamalla muun muassa morsiamia, kotirouvia, huoria, seksisymboleja groteskeina tai humoristisina hahmoina. Hän kuvaa myös naisia, jotka synnyttävät, ensimmäistä kertaa modernissa kuvataiteessa, Camille Morineau sanoo.

Taideteos
Niki de Saint Phalle, Audrey, 1968. Serigraphie. Niki Charitable Art Foundation

– Saint Phalle kuvaa synnyttämistä hyvin omaperäisesti. Hänellä on teos, jossa nukke roikkuu synnyttävän naisen jalkojen välistä. Se näyttää aivan penikseltä. Taiteilija sanookin synnyttämisen muuttavan naisen mieheksi, antavan hänelle valtaa. Naisesta tulee jumalatar, luova olento.

Vuonna 1965 syntyivät ensimmäiset Niki de Saint Phallen laajasta Nana-naisveistosten sarjasta. Niistä tuli sittemmin hänen tavaramerkkinsä. Nanatovat suuria ja reheviä, iloa ja itsevarmuutta huokuvia naishahmoja, jotka hyppivät ja tanssivat riemunkirjavissa uimapuvuissaan.

Taideteos
Niki de Saint Phalle, Kolme sulotarta, 1995-2003. Niki Charitable Art Foundation

– Taiteilija teki Nanat sotureiksi, jotka olivat valmiit valloittamaan maailman ja tekemään siitä naisille paremman paikan elää, Morineau sanoo.

Saint Phalle sanoi Nanojen edustavan "Nana Poweria". Se oli viittaus rotujen tasa-arvoon liittyvään amerikkalaiseen iskulauseeseen "Black Power". Taiteilijan mukaan naiset ja afroamerikkalaiset olivat kummatkin yhtä kehnossa asemassa valkoisten miesten hallitsemassa maailmassa.

Veistospuutarha Italiassa syntyi Tarot-korttien innostamana

Niki de Saint Phalle piti tärkeänä, että hänen taiteensa ei pölyty museoissa, vaan tuo iloa ja ajattelemisen aihetta ympärilleen, Camille Morineau sanoo.

– 1970-luvun loppupuolella Saint Phalle alkoi tehdä teoksia, jotka oli tarkoitettu ulos julkisille paikoille. Hän halusi, että kaikilla olisi pääsy taiteen luo, myös lapsilla. Tämä oli uutta tuolloin.

Taideteos
Niki de Saint Phalle, Black is different, 1994. Niki Charitable Art Foundation

Saint Phalle teki lukuisia julkisia veistoksia ja leikkipuistoja Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Hän toteutti monet näistä yhdessä toisen aviomiehensä, sveitsiläisen Jean Tinguelyn (k.1991) kanssa.

Suurimmat Saint Phallen teokset ovat kokonaisia veistospuistoja. Merkittävin niistä, Tarot-puutarha, sijaitsee Italian Toscanassa. Taiteilija innostui Tarot-korttien hahmoista ja teki yhteensä 22 valtavasta veistoksesta koostuvan ainutlaatuisen korttien inspiroiman puutarhan. Työ kesti parikymmentä vuotta, lähes 71-vuotiaan Niki de Saint Phallen kuolemaan asti vuonna 2002.