"Lähes lentäjä siis itsekin" – purjelento voittaa parhaatkin huvipuistolaitteet

Purjelentäminen on ekologinen, mutta aliarvostettu harrastus. Ylihuomenna lauantaina vietetään pohjoismaista purjelentopäivää, jolla harrastusilmailun suosiota halutaan kasvattaa. Toimittaja Kati Rantala pääsi elämänsä ensimmäiselle purjelennolle.

Kotimaa
Pilviä ja maata purjelentokoneesta katsottuna
Porin ilmailukerhon puheenjohtaja Ari Pullinen ja lennonopettaja Veli Novaro valottavat purjelennon saloja.

Soljet kilisevät ja laskuvarjon hihnat sujahtavat raajojen välistä. Purjelentoon valmistautuminen on tarkkaa hommaa. Kuuntelen hampaat kalisten turvaohjeistusta.

Porin Ilmailukerhon puheenjohtaja Ari Pullinen on juuri kertonut, että laskuvarjo on Suomessa pakollinen purjelentäjän varuste, mutta koko kerhon historian aikana niitä ei ole kertaakaan tarvittu.

Lennon onnistumista arvottiin epävakaisessa säässä moneen otteeseen. Lopulta kuitenkin pilvipanssarin välistä pilkisti sinistä taivasta ja väylä pilvien yläpuolelle avautui.

– Aurinko lämmittää maanpintaa ja lämmennyt maanpinta lämmittää sitten yläpuolista ilmakerrosta. Ilmamassa lähtee nousemaan ylöspäin ja purjelentäjä hakeutuu nousevaan virtaukseen, Pullinen selventää purjelennon fysiikkaa.

Huvipuistolaitteesta elokuvaan

Hinauskoneen lähtiessä liikkeelle ei purjekoneessa tunnu minkäänlaista nykäystä. Nopeus kasvaa nopesti ja kun mittari näyttää kahdeksaakymppiä, on purjekoneen maha jo irti maasta.

Ensimmäiset 200 metriä tuntuvat noviisista aivan huvipuistolaitteelta. Pienet pudotukset ja tärähdykset pistävät kyseenalaistamaan päätöstä hypätä koneeseen, mutta nuo ajatukset hälvenevät pian.

Näkymät purjekoneesta ovat kuin elokuvasta. Puhtaanvalkoinen pilvikerros erottaa kirkkaan sinisen ja syvän vihreän toisistaan.

Ihmiselle, jolle tulee pahoinvointia jo linja-autossakin, ei purjelento ole välttämättä sisäkorvaa hellivä kokemus. Upeat maisemat ja lentämisestä saatava vapaudentunne vievät kuitenkin huomion epämukavuudesta.