Vanhempien kuljetusrumba onkin laatuaikaa oman lapsen kanssa

Lasten harrastuksista puhutaan julkisuudessa usein kuljetusrumbana tai ikuisesti nälkäisenä talkootyösyöppönä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Osallistu
Äiti katselee kentän laidalla kun Tampereen Tapparan muodostelmaluistelijat harjoittelevat Kaukajärven Sentterissä
Tuuli Lähteinen on kahden tytön ja yhden pojan äiti. Molemmat tytöt harrastavat muodostelmaluistelua. Aikaa ja rahaa kuluu, mutta Tuuli laskee olevansa voiton puolella. Katso Pirkanmaan TV-uutisten juttu Lähteisen arjesta ja ajatuksista.

Tuhansissa ja taas tuhansissa suomalaiskodeissa järjestetään kuljetuksia, sovitellaan kalentereita ja organisoidaan arkea lasten harrastusten mukaan.

Lapset oppivat harrastuksissa uusia taitoja, mutta monesti myös vanhemmat ovat saamapuolella. Yle pyysi lukijoita kertomaan, millaisia asioita vanhemmat ovat lastensa harrastuksista saaneet. Vastausten perusteella monelle vanhemmalle lasten harrastukset eivät ole pelkkä aikasyöppö, vaan itse asiassa monesti peräänkuulutettua laatuaikaa oman lapsen kanssa.

Esimerkiksi nimimerkki** Kuski** kertoo, että hän kuljetti kolmen vuoden ajan tytärtään 25 kilometrin päähän 4-5 kertaa viikossa. Autossa istutut tunnit eivät menneet hukkaan.

"Voi miten ihania keskusteluja meillä olikaan! Laatuaikaa kertakaikkiaan. 13-16v tytär ei varmasti muissa olosuhteissa olisi viettänyt aikaa kanssani yhtä intensiivisesti. Kyllähän sitä välillä tuli kirottua, ettei asuta julkisten kulkuneuvojen varrella, mutta mietin joskus, olisiko minulla oikeesti jotain tärkeämpää tekemistä kuin viettää aikaa lapseni kanssa. Ja oikeesti, ei ole."

Samalla linjalla on nimimerkki kuljettaja:

"Opin tuntemaan lasteni kavereita, joita saan vielä 20 vuoden jälkeenkin tuttuina tavata, sain seurata valmentajien kovaa meininkiä, opin kioskinpitäjän homman ja siivoukset. Sain itsekkin juosta pururadoilla, käydä uimahalleissa, urheilutaloissa, joissa ei koskaan olisi tullut muuten käytyä."

Myös nimimerkki fudis/lätkä-äiti kokee saaneensa itsekin paljon.

"Yhteisiä kokemuksia lasten kanssa, yhteistä aikaa harrastuksen parissa ja ystäviä joita ei muuten olisi. Olen saanut jakaa ilot ja pettymykset ja seurata sekä omien lasten että pelikavereiden kasvua ja kehitystä aitiopaikalta. Vaikka välillä on ollut raskasta niin päivääkään en vaihtaisi pois."

Nimimerkki "Valkku" toimii pikkupoikien jalkapallojoukkueen valmentajana. Valmennus haukkaa 500-1000 tuntia vuodessa ja on aina mielessä. Vaikka homma ei tunnu harrastukselta vaan työltä, myös "Valkku" kokee saavansa palkkion uurastuksestaan.

"Pakko tätä kuitenkin jonkun on tehdä. Palkkana toimii poikien innostus, onnistumiset ja ilo."

Keskusteluun voi edelleen osallistua. Kaikki kommentit ovat luettavissa täällä.