12-vuotias Tuulo vahti aseineen saksalaisia sotavankeja – sota oli jännä tapahtuma pikkupojan silmiin

Tuulo Lehtinen keräsi vangeille ruokaa ja havutti reitin haudoille. Sotilaspojat tekivät työtä rintamalla hirvittävällä pakkasellakin huonoissa hanskoissa.

sotilaat
Tuulo Lehtinen esittelee sotilaspoikamuistojaan.
Mikko Tuomikoski / Yle

12-vuotias Tuulo Lehtinen ei pelännyt, kun joutui vartioimaan saksalaisia sotavankeja, olallaan ammukseton ase. Saksalaiset jäivät vangiksi Suursaaren maihinnousussa. Sotilaspoika muistaa sota-ajasta muutakin kuin surua, sillä eri tapahtumat olivat hänestä jänniä.

– Kiersimme taloja keräämässä ruoka-aineksia, jotta saimme vangeille ruokaa. Heidän kohtalonsa oli loppujen lopuksi kurja: kahdesta tuhannesta Siperiaan lähetetystä vain 40 palasi takaisin, nyt 84-vuotias mies sanoo.

Hän liittyi sotilaspoikiin vuonna 1941, 9-vuotiaana, isänsä kaatumisen jälkeen. Päijät-Hämeen sotilaspoikaperinnekillan puheenjohtaja Lehtistä liikuttavat edelleen muistot sodassa vammautuneiden auttamisesta.

– Luimme sodassa sokeutuneille päivän lehtiä ja kirjoja sekä autoimme heitä kirjoittamaan kirjeitä kotiväelle. 12-vuotiaasta oli hienoa, että sai kirjoittaa näitä kirjeitä, nykyään 84-vuotias Lehtinen sanoo.

Todellinen suru isän menettämisestä tuli vasta paljon myöhemmin.

Tuulo Lehtinen

Koriin muurahaisten munia ja alumiinia

Yli 72 000 sotilaspoikaa toimi yhteiskunnan apuna vuosina 1928–1944. Järjestö lakkautettiin suojeluskuntien kanssa samaan aikaan syksyllä 1944. Nykyään sotilaspojat käyvät yhdessä teatterissa, matkustavat ja tekevät kiltavierailuja. Sotilaspojat kokoontuivat Lahdessa viime viikolla.

Tuulo Lehtisellä on jäänyt elävästi mieleen osallistuminen erilaisiin keräilytehtäviin.

– Keräsimme muun muassa muurahaisen munia muurahaishapon valmistusta varten sekä kuparia, alumiinia ja lehtiä. Näiden lisäksi kerättiin lakanoita lumipukujen valmistamista varten sekä kirjoja sotasairaaloihin.

Isän arkun äärellä

Halkojen tekeminen oli myös tärkeä osa sotilaspoikien työtä. Sodan aikana 15 000 poikaa teki yhteensä yli 20 000 mottia halkoja vuosittain.

Teimme valtavasti työtä pyyteettömästi.

Tuulo Lehtinen

Polttopuiden tekemisen lisäksi Lehtinen muistaa myös toisenlaiset puutyöt.

– Arvokkain tehtävä oli se, kun havutimme reitin, jota pitkin kaatuneiden arkut tuotiin hautausmaalle. Oli hirvittävän kova pakkanen, eivätkä jalkineet ja käsineet olleet oikein mistään kotoiisin, mutta emme välittäneet siitä, mies sanoo.

– Muistan senkin, kun seisoin mummon kanssa isän arkun äärellä ja mummo sanoi, että hän on antanut henkensä isänmaan puolesta - itkuhan siinä tuli, mutta todellinen suru isän menettämisestä tuli vasta paljon myöhemmin.

Ei kysytty palkkaa työstä

– Kaikkiaan kotirintamalla palveli yli puoli miljoonaa kansalaista naiset ja tytöt mukaan lukien. Se on suhteellisesti enemmän, kuin missään muussa sotaa käyneessä maassa, sanoo Sotilaspoikien perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotola.

Sotilaspoikien ja lottatyttöjen panos vapautti kymmeniä tuhansia miehiä rintamatehtäviin. Sotilaspoikien toiminta keskittyi alusta pitäen sotilastaitojen opettamiseen, urheiluun ja tapakasvatukseen.

Sodan aikana toimittiin ilman oman edun tavoittelua.

Hannu Luotola

– Sotilaspoikien toiminnalla oli selkeät tavoitteet, joihin kuului erätaitoja, suunnistusta, ammuntaa, käyttäymiskasvatusta, kotiseututuntemusta ja lisäksi muita kansalaistaitoja, luettelee Luotola.

– Sodan aikana ei kysytty, paljonko tästä maksetaan, vaan työskenneltiin pelkästään vastuun velvoittamina. Tämä on sellaista kulttuuriperintöä, jonka soisi siirtyvän nuoremmillekin sukupolville, korostaa Luotola.

Uhraukset palkittiin ivalla

Sodan jälkeen ei sotilaspoikien muistoa voinut vaalia, sillä ankarat rauhanehdot estivät sen. Sotilaspoikien perinneliittokin voitiin perustaa vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Muutenkaan ilmapiiri ei Suomessa aina ollut sota-aikojen muistoa kunnioittava.

Sotaa seuranneina vuosikymmeninä Lehtinen muistaa ihmetelleensä sitä, kuinka veteraanien uhrauksia vähäteltiin ja jopa halveksuttiin. Samalla väheksyttiin myös sotilaspoikien ponnistuksia.

– Mehän teimme valtavasti työtä pyyteettömästi ja täydestä sydämestä kotirintaman eteen.