Sattumalta sankareiksi

Televisiotornin miehet puolustivat maataan tulitikkuaskilla, teipillä ja kaasuaseella neuvostosotilaita vastaan. Viron vapaus oli uhattuna vain tunteja sen jälkeen, kun maa oli julistautunut uudelleen itsenäiseksi elokuussa 1991. Miehillä oli suora yhteys Suomeen.

Ulkomaat
Kolme miestä jotka puolustivat tv-tornia.
Jaanus Kokk, Uno Kaseväli ja Jüri Joost palasivat Tallinnan televisiotornin huipulle, jossa he puolustivat Viron yhteyttä ulkomaailmaan.Henrietta Hassinen / Yle

Nuijan kopautus kuului heti kello yhdentoista jälkeen illalla, kun Viron korkein neuvosto äänesti maan itsenäisyydestä 20. elokuuta Tallinnan Toompeanmäellä.

Viro oli jälleen vapaa.

Mutta yksi dramaattisimmista näytöksistä olisi vielä edessä, ja sen pitopaikaksi tulisi Tallinnan televisiotorni.

Moskovassa oli päivää aikaisemmin alkanut vanhoillisten vallankaappaus. Samalla Tallinnaan oli lähetetty neuvostoarmeijan sotilaskolonna. Neuvostosotilaat olivat saapuneet Tallinnaan, mutta ne jäivät kaupungin kasarmeille odottamaan käskyä.

Ilmapiiri oli äärimmäisen jännittynyt. Sekä Viron johto että tavalliset kansalaiset pelkäsivät, että verenvuodatukselta ei vältyttäisi. Neuvostojoukot suuntaisivat varmasti strategisesti tärkeisiin kohteisiin kuten Toompeanmäelle, radio- ja televisiotaloille sekä televisiotorniin.

Pelko oli aiheellinen. Liettuan pääkaupungissa Vilnassa neuvostojoukot olivat tukahduttaneet rauhanomaisen mielenosoituksen televisiotornin luona tammikuussa. 14 ihmistä oli saanut surmansa, satoja loukkaantunut.

– Tiesimme, että televisiotorni oli yksi tärkeimmistä kohteista, sanoo poliisin erikoisyksikössä tuolloin työskennellyt Jüri Joost.

Hän oli yksi kolmesta miehestä, jotka lähetettiin turvaamaan tornia. Tallinnaan saapuneessa neuvostoarmeijan kolonnassa oli sitä vastoin kymmeniä ajoneuvoja.

Jos jotain tapahtuisi, niin ainakin suomalaiset kuulisivat sen.

Jaanus Kokk

Joostin lisäksi tornille saapuivat hänen työtoverinsa Peeter Milli ja kodinturvajoukkojen vapaaehtoinen Uno Kaseväli.

Lisäksi televisiotornilla oli tavallisessa työvuorossa insinööri Jaanus Kokk. Matkalla tornille Kokk oli törmännyt bussissa tuttavaansa, joka kysäisi eikö Kokkia pelottanut.

– Vastasin, että pitäähän elämässä jännitystä olla, hän kertoo vitsailleensa.

Seuraavana yönä vitsistä tuli todellisuutta.

Ihimiset seuraavat ohi ajavaa hyökkäysvaunua.
Ensimmäiset neuvostosotilaat saapuivat televisiotornille varhain aamulla 21. elokuuta. Tankit seurasivat perässä myöhemmin päivällä.Ülo Josing / ERR

Vilnan tv-tornin verilöylyn takia myös Tallinnan tornin keskusvalvomoon oli asennettu paksu metalliovi. Sen taakse, tornin 22. kerrokseen, neljä virolaista miestä linnoittautui ja jäi odottamaan.

Katsoimme tilannetta kuin peilikuvana.

Jüri Joost

Kullakin oli oma tehtävänsä. Insinööri Jaanus Kokin työ oli varmistaa, että lähetykset ja kaukopuhelut Neuvostoliitosta muualle maailmaan toimivat.

Kodinturvajoukkojen Kaseväli sekä poliisit Milli ja Joost taas huolehtivat, että Kokk saisi tehdä työnsä rauhassa.

Tallinnan tv-torni.
Tallinnan tv-tornin ylimpään kerrokseen rakennettiin vuonna 1991 metalliovi neuvostojoukkoja vastaan Liettuan tv-tornin verilöylyn takia. Henrietta Hassinen / Yle

*Varhain aamulla 21. elokuuta alkoi tapahtua. *Televisiotornille kaarsi neuvostoarmeijan kuorma-auto, joka oli täynnä sotilaita. Se ajoi televisiotornin alueen portin läpi ja kaarsi tornin eteen.

Joost oli ollut pitkällään, mutta ei ollut saanut nukuttua. Vahtivuorossa ollut Milli tuli ja ravisti Joostia jalasta.

– Sotilaat ovat saapuneet, hän sanoi.

Sekä Joost että Milli olivat saaneet saman Neuvostoliiton sotilaskoulutuksen kuin nyt paikalle saapuneet joukot.

– Katsoimme tilannetta kuin peilikuvana, Joost kuvaa.

Tallinnasta oli yhteys Helsingin Pasilaan ohjelmansiirtokeskukseen. Vuorossa olijat saattoivat vain painaa mikrofoninapin alas ja puhua Tallinnasta Helsinkiin ja päinvastoin.

Sinä yönä Kokk teippasi napin alas. Yhteys olisi koko ajan päällä ja se antoi jonkinlaisen turvallisuudentunteen aseistettuja sotilaita vastaan.

– Jos jotain tapahtuu, niin ainakin suomalaiset kuulisivat sen, Kokk sanoo.

Nelikolle ei ollut luvassa oikeastaan kuin huonoja vaihtoehtoja.

Neuvostosotilaat pyrkisivät keskeyttämään televisiotornin toiminnan ja yhteydet ulkomaille. Virolaiset vartijat voisivat saada surmansa tai heidät saatettaisiin heittää alas 180 metriä korkeasta tornista.

Vaikein hetki oli se, kun jouduin katsomaan kolmea nuorta miestä silmiin ja sanomaan, että käsky tuli.

Uno Kaseväli

Televisiotorniin murtautuneet neuvostosotilaat aloittivat kiipeämisen kohti televisiotornin ylintä kerrosta.

Tornissa oli kaksi hissiä, mutta niitä eivät sotilaat voineet käyttää – insinööri Kokkin keksinnön ansiosta.

Miehet olivat tilanneet hissit ylös, ja ovien väliin Kokk sujautti tulitikkuaskin. Hissit eivät liikahtaisi mihinkään, ja nelikko saisi edes vähän aikaan valmistautua sotilaiden tuloon.

Ensimmäiset neuvostosotilaat saapuivat 22. kerrokseen noin kymmenessä minuutissa. He koputtivat ovelle ja vaativat päästä sisään.

Nelikko ei ollut samaa mieltä. Sitten ovea yritettiin murtaa monin tavoin.

Yön ja seuraavan päivän aikana oven takaa kuului raapimisääniä ja kolahteluja. Se pysyi kuitenkin kiinni.

– Uskon, että torni olisi ollut valloitettavissa. Meidän onnemme oli se, että kyse ei ollut parhaan koulutuksen saaneista erikoisjoukoista, Joost miettii.

Suuri joukko ihmisiä tukkii autotien.
Tavalliset virolaiset saapuivat puolustamaan televisiotornia. Ülo Josing / ERR

Televisiotornin ulkopuolelle alkoi kerääntyä tavallisia virolaisia jo aamuvarhaisella heti ensimmäisten venäläissotilaiden tulon jälkeen.

Sitten puhelin soi televisiotornin valvomossa. Viron radion toimittaja kysyi Jaanus Kokilta, mitä tornissa oikein tapahtui. Kokk kertoi ja vetosi kansalaisiin saapua tornin luo.

Haastattelun jälkeen ihmisiä virtasi paikalle vielä lisää. Televisiotornin edusta täyttyi nyt Neuvostoliiton panssaroiduista ajoneuvoista, automaattiaseita kantaneista venäläissotilaista ja aseettomista virolaisista.

Ihmisiä armeijan ajoneuvon edessä.
21. elokuuta tuli selväksi, että vallankaappausyritys Moskovassa oli epäonnistunut. Virolaiset yrittivät kertoa sen neuvostosotilaille.Voldemar Maask / Rahvusarhiiv

Vaikka virolaisella nelikolla oli puhelin- ja radioyhteydet ulkomaailmaan, he tarkkailivat tornista parhaansa mukaan, mitä alhaalla tapahtui.

– Ainoa tapa nähdä suoraan tornin alapuolelle oli maata vatsallaan tornin reunalla ja roikottaa päätä sen yli, Kokk muistelee.

Oli selvää, että tilanne oli epätoivoinen.

Neuvostosotilaat olivat saaneet käskyn valloittaa torni. Siellä heitä oli vastassa vain neljä miestä, joista vain kaksi oli aseistettuja.

Erikoisyksikön poliiseilla Joostilla ja Millillä oli mukanaan pistoolit ja automaattiaseet.

Kolmas ase oli televisiotornin sammutusjärjestelmä, joka toimi freonikaasulla. Kaasu työntää ilmasta kaiken hapen ja sammuttaa näin tulen – ja kaiken muun elävän mukaan lukien neuvostosotilaat ja neljä virolaismiestä.

Sammutusjärjestelmän olisi saanut käyntiin nappia painamalla.

Kaksi sotilasta vesialtaan reunalla.
Neuvostosotilaat olivat saaneet käskyn vallata Tallinnan televisiotornin. Perääntymiskäsky antoi odottaa itseään.Erik Prozes / Rahvusarhiiv

*Päivän valjettua alkoi selvitä, että Moskovassa *vallankaappaus oli epäonnistunut, mutta Tallinnassa neuvostosotilaat eivät liikahtaneet asemistaan virolaisten vetoomuksista huolimatta.

Televisiotornin nelikko oli erityisen hyvin perillä Moskovan tapahtumista, sillä linkkitornin kautta kulki yön aikana kuvamateriaalia ulkomaille. Muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC linkitti Moskovassa filmaamaansa materiaalia Tallinnan kautta Lontooseen.

Mutta neuvostosotilaat olivat edelleen metallisen oven takana, vaikka päivä oli jo pitkällä ja juntta kaatunut. Jälleen oven takaa alkoi kuulua kolinaa.

Ehkä sain tehdä vähän Viron vapauttamiseksi.

Jaanus Kokk

Tallinnassa neuvostosotilailla oli edelleen voimassa käsky vallata televisiotorni.

Kaseväli otti yhteyden radiolähettimellään maan johtoon Toompeanmäelle. Sieltä sanottiin, että jos sotilaat hyökkäävät, sammutusjärjestelmä pitäisi aktivoida.

– Vaikein hetki oli se, kun jouduin katsomaan kolmea nuorta miestä silmiin ja sanomaan, että käsky tuli, Kaseväli kertoo.

– Minä olin heistä vanhempi ja olin jo perheeni perustanut. Lapseni olivat jo melkein teini-ikäisiä ja tiesin, että ystäväni huolehtisivat heistä, Kaseväli sanoo.

Tallinnan tv-torni.
Henrietta Hassinen / Yle

*Viimein myöhään iltapäivällä sotilaat saivat uuden käskyn. *He poistuivat paikalta ihmisten osoittaessa suosiota.

Uhkaavasta tilanteesta huolimatta kukaan ei ollut vahingoittunut. Televisiotornista ilmaantui omin jaloin myös vartijakolmikko ja insinööri Kokk.

Miehet pohtivat, että eivät tainneet tuntea kuolemanpelkoa. Aistit olivat terävinä ja pää toimi.

– Voin tunnustaa, että enemmän pelkäsin vangiksi joutumista. Sen välttämiseksi olisin ollut valmis tekemään paljon, Joost sanoo.

Nykyisin tv-tornin nelikko tapaa kerran vuodessa 20. elokuuta presidentin vastaanotolla.

Heidät on palkittu kunniamerkein, mutta he suhtautuvat saamaansa huomioon nöyrästi. Noina päivinä syntyi monia muitakin kansallissankareita eri puolilla Tallinnaa, he sanovat. He vain sattuivat tekemään työtään erityisen kohtalokkaana päivänä.

Virossa nelikkoa muistetaan joka vuosi. Televisiotornin puolustaminen ja aseeton vastarinta symboloivat yhden kivuliaan ajanjakson loppua.

– Sisimmässäni olen iloinen, että ehkä sain tehdä vähän Viron vapauttamiseksi, Kokk sanoo.