"Loppui se sauvan heitto, kun navetan kattoon tuli reikiä" – Antti Ruuskasen ura käynnistyi kotipihan suojissa

Aulikki ja Pekka Ruuskasen pihapiiri oli pitkään melkoinen yleisurheiluareena. Tulevan olympiakeihäänheittäjän sparraajana toiminut veli, Olli-Pekka, puhkoi Antin kanssa myös navettarakennuksen katon. Ukilta saatiin sen jälkeen paremmat välineet.

urheilu
Aulikki Ruuskanen näyttää minne poikien "keihäät" lensivät.
Antti Karhunen / Yle

Pielavedellä Ruuskasen tuvassa on lauantai-aamuna rauhallista. Parin päivän takainen Rion keihäskarsinta on kuitenkin vielä mielessä. Rauhalliseksi mieheksi itseään kuvaava Pekka Ruuskanen kertoi pulssin nousseen, kun hän näki poikansa Antti Ruuskasen avaavan kengännauhojaan toisen karsintaheiton jälkeen.

– En minä älynnyt, että lajivalmentaja Hannu Kangas näytti, että älä heitä enää. Multa tuli kirosana siinä, että siinäkö se oli, Pekka Ruuskanen kertoo.

Vaimonsa Aulikki Ruuskanen kuitenkin oikaisi miehelleen, että hätää ei ole. Keihäskaari riitti loppukilpailupaikkaan.

Myös Aulikki uskaltaa nykyisin katsoa keihäskisat alusta loppuun. Edellisissä olympialaisissa asia oli vielä toisin.

– En minä loppuun uskaltanut katsoa, piti mennä ulos välillä. Mitali oli jo siinä, mutta ne toiset pommitti siihen jälkeen. Silloin jännitti, Aulikki Ruuskanen muistelee.

Yleisurheilua pihapiirissä

Antti ja veljensä Olli-Pekka olivat jo nuorena varsinaisia kisailijoita. Lajeihin kuului keihäänheiton lisäksi kuulantyöntöä, pituushyppyä ja navetan ympärillä juoksua.

– Olihan siinä melkoista kisailua, kun Olli-Pekka oli kuusi vuotta vanhempi ja Antti koitti rimpuilla mukana, Aulikki kertoo.

Veljensä avustuksella Antti pääsi myös ensimmäisiin koulukisoihin, vaikka poika oli alle kouluikäinen. Antti oli pyytänyt, että veli kysyisi opettajalta luvan kolmen koulun yhteiseen koulukisoihin osallistumisesta. Tulos olikin sitten tyrmäävä.

– Antti tuli sieltä kynä ja vihko palkintona. Se oli voittanut pallonheiton, pituushypyn ja juoksun ykkös- ja kakkosluokkalaisia vastaan, Aulikki myhäilee.

Keihäänheittoon Antti pääsi mukaan, kun hänen ukkinsa vuoli ensimmäisen keihään. Sitä ennen keihään virkaa toimittivat risut ja suksisauvat. Sauvat saivat väistyä, kun vahinkoa alkoi syntyä.

– Se loppui se sauvan heitto, kun navetan kattoon tuli reikiä, Aulikki naurahtaa.

Tämän jälkeen käyttöön otettiin ukin vuolema keihäs.

Kova halu viivalle

Suksisauvat pysyivät kuitenkin mukana, kun Antin piti päästä hiihtokilpailuihin. Aiemmin mäkihypystä innostunut pojankloppi oli murtanut kätensä isänsä tekemässä hyppyrimäessä. Paikallisiin hiihtokilpailuihin poika osallistui silti vaikka äiti piilotti lehden, jossa kilpailuista kerrottiin.

– Se älys, että lehti on pantu piiloon. Mutta se näki sen, ja lähti itse viemään ilmoittautumisen, Aulikki muistelee.

Isän ja äidin olikin vietävä poika hiihtokilpailuun, vaikka käsi oli kantositeessä.

– Se voitti sen yhdellä kädellä.

Finaaliin rauhallisin mielin

Ruuskasen tuvassa huokuu hyvä yhteishenki. Yön keihäsfinaaliin valmistaudutaan leppoisasti. Olli-Pekka suuntaa järvelle ja Pekka-isä hoitaa ajokoiria. Usko menestymiseen on vahva.

– Jos se hyvässä kunnossa on, niin kyllä se pärjää, sanoo Aulikki Ruuskanen.