Kaltoinkohdellut koulukotilapset odottavat yhä anteeksipyyntöä

Koulukodeissa menneinä vuosikymmeninä kasvaneet lapset joutuivat kokemaan alistamista, väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Koulukotivuosista seurasi pysyvä leima. Lasten ja nuorten rankkoja kokemuksia on tallennettu tuoreeseen tutkimukseen.

Kotimaa
Noin kaksikymmentä poikalasta syömässä ahtaassa tilassa jossa on kerrossänkyjä.
SA-kuva

Kun tutkijat haastattelivat koulukotien entisiä asukkaita, ei puheesta meinannut tulla loppua. Vaikeista kokemuksista oli totuttu vaikenemaan. Nyt niistä oli lupa puhua.

Osa haastateltavista kertoi, ettei elämässä ollut päivääkään ilman ajatuksia vuosien takaisista koulukotiajoista. Niistä heille jäi sairauksia ja vammoja sekä monelle syvä katkeruus.

Jo vuosia kaltoinkohtelua kokeneet ovat toivoneet valtiolta anteeksipyyntöä ja korvauksia kokemuksistaan. Sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistetaan Yleisradiolle, että asiaa on valmisteltu, mutta päätöksiä siitä ei ole tehty.

Koulukotiin lähtö tuli yllätyksenä

Oulun yliopistossa työskentelevien tutkija Marjo Laitalan ja professori Vesa Puurosen tutkimus perustuu 35 koulukotiasukkaan haastatteluun. Kirjaan_ Yhteiskunnan tahra?_ Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset on tallennettu kokemuksia suomalaisista koulukodeista vuosilta 1940–1985.

– Siinä mielessä on kyse uraauurtavasta teoksesta, että aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin perustuneet arkistolähteisiin. Nyt on pyritty näkemään koulukodin sisälle, mitä siellä on oikeasti tapahtunut, Vesa Puuronen sanoo.

Koulukotiin lähtö tuli lapselle usein yllätyksenä, eikä syitä liiemmin hänelle selitelty. Sinne joutumiseen riitti köyhyys, koulupoissaolot tai äidin yksinhuoltajuus. Vanhempia pidettiin kykenemättöminä kasvattamaan lapsiaan.

Koulukotiin sijoittamiset olivat hyvin mielivaltaisia vapaudenriistoja.

Vesa Puuronen

– Koulukotiin sijoittamiset olivat hyvin mielivaltaisia vapaudenriistoja. Takana oli uskomus, että huonot sosiaaliset olot johtavat väistämättä rikollisuuteen. Yhteiskuntaa haluttiin suojella näiltä lapsilta.

Pienet lapset raskaissa töissä

Koulukodit sijaitsivat usein maalla, syrjässä ja erityksissä muusta maailmasta.

– Ne olivat käytännössä valtavia maatiloja ja tuotantolaitoksia, joissa pienetkin lapset tekivät raskaita töitä. Heillä teetettiin raskaita metsätöitä huonoin varustein ja eväin. Vaikka nimi olikin koulukoti, koulun kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä. Tärkeintä oli työ, Puuronen kertoo.

Vankilaan kun jouduit, tiesit, milloin pääset pois. Koulukodista ei tiennyt.

Vesa Puuronen

Asuinolosuhteet olivat karut ja vankilanomaiset

– Se oli hyvin pitkälle vankilakulttuuri. Haastateltavat, jotka ovat olleet myöhemmin vankilassa, pitivät koulukotia pahempana paikkana. Vankilaan kun jouduit, tiesit, milloin pääset pois. Koulukodista ei tiennyt, koska sieltä pääsee pois.

Raipparangaistuksia ja hakkaamista

Tutkijoille haastateltavat kertoivat kokemastaan alistamisesta, simputuksesta ja mielivaltaisesta väkivallasta kuten raipparangaistuksista ja heinäseipäillä hakkaamisesta.

Pitäisikö mielestänne koulukotilapsien saada heidän toivomansa anteeksipyyntö kaltoinkohtelusta?

Anteeksipyyntö osoittaisi, että he eivät ole olleet syypäitä.

Vesa Puuronen

– He kokevat jonkinlaista syyllisyyttä tai häpeää siitä, että heidät on laitettu koulukotiin. Siksi olisi erittäin tärkeätä tunnustaa, että heitä kohtaan on tehty väärin. Anteeksipyyntö osoittaisi, että he eivät ole olleet syypäitä, Vesa Puuronen sanoo.