Neljässä vuodessa näyttelijästä nyrkkeilijäksi

Nyrkkeily on ikiaikainen herrasmieslaji. Tätä mieltä on näyttelijä Jarkko Lahti, joka treenasi lajia neljä vuotta vain yhden elokuvaroolin tähden. Pitkän uurastuksen tulos, MM-nyrkkeilijä Olli Mäestä kertova palkittu elokuva tulee ensi-iltaan perjantaina.

nyrkkeily
Jarkko Lahti
Pekka Tynell / Yle

Kun näyttelijä Jarkko Lahti sai kuulla, että hän saisi nyrkkeilijä Olli Mäen roolin Juho Kuosmasen tulevassa elokuvassa, häntä huimasi ja otti mahasta.

– Se oli valtava haaste nyrkkeilyllisesti. Olli Mäki on yksi Suomen kaikkien aikojen nyrkkeilijöistä, hyvin tekninen taitonyrkkeilijä. Minun pitäisi pystyä luomaan mielikuva siitä leikillisyydestä ja luovuudesta, joka Mäen työskentelyä leimasi, Lahti päivittelee.

Paineita ei ainakaan vähentänyt, että Lahti oli kotoisin Kokkolasta kuten Mäkikin. Kokkolassa Olli Mäki on vähintään yhtä legendaarinen nimi kuin Muhammad Ali.

Kuosmasen elokuva kertoo Olli Mäen valmistautumisesta ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruusotteluun, joka käytiin Helsingin loppuunmyydyllä olympiastadionilla vuonna 1962. Kansainvälinen lehdistö on kehunut elokuvaa hurmaavaksi mestariteokseksi.

Sitä Jarkko Lahti ei vielä silloin tiennyt. Pitkään aikaan hän ei tiennyt edes, toteutuuko elokuva. Hän halusi kuitenkin olla rooliin niin valmis kuin mahdollista ja aloitti nyrkkeilyharjoitukset varmuuden vuoksi.

Neljä vuotta. Niin kauan Jarkko Lahti harjoitteli, eli nyrkkeilijän elämää. Yritti päästä Olli Mäen nahkoihin.

– Tavoitteena oli heti alussa, että nyrkkeilijyys pitäisi saada kehoon niin, ettei sitä tarvitsisi näytellä. Näyttelijyyden fokus olisi tilanteissa, ihmissuhteissa ja ihmiskuvassa, Lahti kertoo.

Working class heroes

Jarkko Lahti on nyrkkeilyfani. Hän on pienestä pitäen seurannut lajia ja ihaillut nyrkkeilijöitä, mutta omaa kokemusta hänellä ei lajista ollut.

– Jotain tuttua ja tunnistettavaa siinä kuitenkin oli. Ei tuntunut oudolta mennä nyrkkeilysalille, kun tuli ammatillinen syy siihen, hän kertoo.

Lahti muistelee lapsuuttaan 1980-luvulla. Suvun miehet keskustelivat usein nyrkkeilystä, ja pieni poika imi keskusteluja itseensä. Isän kanssa katsottiin dokumenttia Muhammad Alista.

– Ali, Joe Frazier, Olli Mäki, Risto Luukkonen, Pivo Roininen, Sten Suvio. Isän sukupolvelle he olivat tärkeitä idoleita. Working class heroes – työväensankareita.

– Kuvastona nyrkkeily oli siis minulle tuttua, Lahti pohtii.

Fyysisen treenaamisen lisäksi hän aloitti myös laajan taustatyön roolia varten. Hän luki paljon, tapasi ihmisiä, katsoi dokumentteja, tutki valokuvia, kävi nyrkkeilyotteluissa, keskusteli.

Merkittävä keskustelukumppani oli Olli Mäki itse. Hän oli vaimonsa Raijan kanssa tärkeä tuki työryhmälle myös myöhemmin kuvausten aikana.

– Etsin roolihahmon ydintä, mielentilaa tai piirrettä. jonka saisin oman työni lähtökohdaksi ja keskiöön. Mielestäni sen löysinkin.

Roolin ydin oli hymy. Lahden mielestä Ollissa on leikillisyyttä, iloa ja rakkautta lajiin. Ja tietenkin rakkaus naiseen ja elämään.

Olli Mäki hävisi legendaarisen MM-ottelunsa 23 000 katsojan edessä Olympiastadionilla. Silti se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Hän oli rakastunut. Se oli hänelle tärkeämpää kuin menestys kehässä.

– Se on kaunista – varsinkin, kun vastakohtana on ammattiurheilun kova maailma, Lahti pohtii.

Jarkko Lahti
Jarkko Lahti harjoittelee Porvoon nyrkkeilyseuran Helenius-salilla. Pekka Tynell / Yle

Ensimmäinen ottelu

Vuoden treenaamisen jälkeen syyskuussa 2012 Jarkko Lahti otteli ensimmäisen ottelunsa 60 kg:n sarjassa. Elokuvan toteutumisesta ei ollut vielä takeita.

Otteleminen ei ollut ehkä välttämätöntä roolia varten, mutta Lahti halusi päästä niin lähelle kilpanyrkkeilyä kuin mahdollista. Sitä paitsi hän oli jo pahanpäiväisesti hurahtanut lajiin.

– Nyrkkeily on itsensä voittamista, omien rajojen ja sietokyvyn löytämistä ja itsestä oppimista sitä kautta, Lahti kuvailee.

Vastaansa hän sai Tampereen voimailuseuran nyrkkeilijän Ruslan Viktorovin, A-junioreiden SM-kakkosen. Viktorov oli 16 vuotta Lahtea nuorempi ja 15 senttiä pidempi. Takanaan hänellä oli yli 80 ottelua.

Lahti sai läkähdyttävän oppitunnin nyrkkeilystä.

– Ruslan tuli ennen matsin alkua sanomaan, että sä olet se näyttelijä, kunnia otella, voisit olla mun isä! Hän otti heti henkistä niskalenkkiä. Minua pänni todella lujaa, että saakelin teini. Se sytytti kyllä, Lahti nauraa.

Vastustaja oli taidoiltaan ylivoimainen. Lahti sinnitteli pystyssä koko ottelun, mutta hävisi pistein 3–0.

– Ruslan oli herrasmies. Kun kolmannessa erässä aloin olla ihan sippi, hän ei hakenut tyrmäystä vaan otteli pistevoiton.

“Nyrkkeily on jalo tapa ottaa naisesta tai miehestä mittaa”

Nyrkkeily on monen mielestä väkivaltainen ja brutaali laji. Jarkko Lahti on toista mieltä.

– Se on reilua kamppailua, jolla on selvät säännöt joita valvotaan. Onhan se kova laji ja onhan sillä myös riskinsä, mutta se on jalo ikiaikainen muoto ottaa naisesta tai miehestä mittaa, hän toteaa.

Lahden mielestä nyrkkeily on ehdottomasti herrasmieslaji.

– On joukkuelajeja, jotka ovat huomattavasti väkivaltaisempia, koska niissä pyritään ohi sääntöjen vahingoittamaan vastustajaa. Nyrkkeilyssä tavoitteena ei ole toisen vahingoittaminen.

Lahti korostaa, että nyrkkeilyssä vastustajaa kunnioitetaan.

– Minulta on muutaman kerran kysytty, miltä tuntuu lyödä toista ihmistä. No, se on ihan hyvä fiilis. En minä lyö siinä ihmistä jotenkin erityisesti. Se on se, mihin kamppailu kulminoituu. Minä väistän iskuja, otan iskuja vastaan ja annan iskuja. Se on se kuuma tilanne, miksi lajin parissa ollaan. Se on se juttu.

nyrkkeilyhanskoja
Pekka Tynell / Yle

Nyrkkeilyssä paljon samaa kuin teatterissa

Lahden mielestä kehään nouseminen on kuin menisi teatterinäyttämölle. Jännitys on samanlaista. Erona se, että nyrkkeilykehässä joutuu ottamaan myös terveydellisen riskin.

– Kaikki aistit ovat hereillä, äänet kuuluvat, kehän ulkopuolisiakin asioita rekisteröityy, vaikka on toisaalta täysin keskittynyt vastustajaan. Tarkkoja aistihavaintoja on jäänyt mieleen, Lahti kuvailee kokemuksiaan.

Hänen mielestään nyrkkeilyllä on monia yhtymäkohtia näyttelijäntyön kanssa. Lajia voisi hänen mielestään käyttää myös alan opetuksessa samaan tapaan kuin miekkailua.

– Koordinaatioharjoittelu, rytmitaju, rentouden kanssa työskentely uhkaavassa tilanteesssa. Se on hyvä tapa kohdata omia pelkojaan, Lahti luettelee.

Toinen ottelu

Kun elokuvan teko oli varmistunut ja kuvauksiin oli alle vuosi aikaa, Lahti otteli vielä toisen kerran. Edellisestä ottelusta oli jo pari vuotta, joten hän halusi kroppaansa tuoreen muistuman kamppailusta, jännityksestä ja paineista, joita kehään nouseminen aiheuttaa.

– Se oli Stephen Wanin yhdeksäs ottelu, minulla toinen. Se oli jo ihan nyrkkeilyottelu ja huomattavasti tasaisempi kuin ensimmäinen otteluni, Lahti kertoo.

Ottelu käytiin Kokkolassa vanhalla harrastajateatterin lavalla. Se oli tuttu ja tärkeä paikka Lahdelle. Siellä hän oli näytellyt nuorena ennen Teatterikorkeakouluun pääsyä.

Kehän oli lahjoittanut paikalliselle urheiluseuralle itse Olli Mäki, ja nyt Jarkko Lahti nousi tuohon kehään tutussa ympäristössä valmistautuessaan idolinsa rooliin. Se tuntui hienolta.

Lahti hävisi ottelun pisteillä, mutta nyt hän tajusi, että hänestä olisi nyrkkeilijäksi.

– Jos olisin 20 vuotta nuorempi, testaisin mihin kapasiteetti riittää, Lahti riemastuu.

Vielä oli kuitenkin työtä jäljellä, ennen kuin hän kuvauksissa pystyisi sujahtamaan Olli Mäen nahkoihin.

Jarkko Lahti
Jarkko Lahti asuu nykyisin Porvoossa.Pekka Tynell / Yle

Nyrkkeilijän elämää

Seuraavan vuoden Jarkko Lahti eli nyrkkeilijän arkea. Hän treenasi Porvoon nyrkkeilyseurassa kilparyhmän mukana. Hän sparrasi seuratovereitaan ja noudatti rutiineita ja urheilijan ruokavaliota. Alkoholin hän jätti – eihän Olli Mäkikään juonut.

– Se oli jo roolityöllistä valmistautumista. En tähdännyt enää kisaan, Lahti kertoo.

Treenejä oli parhaimmillaan 10–12 kertaa viikossa. Aivan kuten elokuvan nyrkkeilijä, Jarkko Lahtikin joutui olemaan paljon pois kotoa läheisten luota.

– Mikä on elämässä lopulta tärkeintä ja mikä on todellista menestymistä? Nehän olivat elokuvan syviä kysymyksiä. Myös niiden edessä olin, kun rooliin valmistauduin, hän toteaa.

Lopulta koitti syksy 2015. Edessä olivat elokuvan intensiiviset ja riemukkaat kuvaukset.

Näyttelijä Jarkko Lahti saisi nyt elää seitsemän viikon ajan sitä roolia, johon oli neljän vuoden ajan valmistautunut.

Jarkko Lahti
Pekka Tynell / Yle

Ei hän aikonut nyrkkeilystä luopua kuvausten jälkeenkään. Kuntonyrkkeily jatkuisi. Hän halusi myös pitää kiinni uudesta yhteisöstään, joka oli ottanut hänet niin hienosti vastaan.

Vastanäyttelijät ovat hänelle vanhoja tuttuja: Oona Airola ja Eero Milonoff. Milonoffin kanssa hän oli opiskellut ja työskennellyt yhdessä. Airolan kanssa häntä yhdisti murre ja lapsuudenmaisema Kokkolassa. Molempiin hänellä oli vahva intuitiivinen luotto.

Ohjaaja Juho Kuosmanenkin on lapsuudenkaveri Kokkolasta. Tunnelma oli Lahden mielestä toverillinen ja paineeton.

– Muistan sanoneeni Juholle silloin, että nyt on sellainen olo kuin olisi menossa oikeasti MM-matsiin tai olympialaisiin. Nyt on tehty olympiadi töitä, neljä vuotta. Nyt se alkaa!