Olympiakylästä Käpylän onnelaksi

Jättiläismäisiksi paisuneet olympialaiset kärjistävät sosiaalisia ongelmia ja häätävät ihmisiä kodeistaan – Rio de Janeiro ei ollut poikkeus. Helsingissä vuonna 1952 oli toisin. Kisat toivat asuntopulasta kärsivälle kaupungille koteja sekä kansainvälisyyttä sota-aikojen ankeuden jälkeen.

Ulkomaat
Perhe keittiössä.
Tuuli ja Kari Hietaniemi ja vuoden vanha Aamos kotinsa keittiössä Kisakylässä. Nuori perhe viihtyy Kisakylässä. Katriina Laine / Yle

Folke Nyberg, 87, on tarkkana.

– Tällä puolen katua on Olympiakylä, tuolla puolen Kisakylä. Ne sekoitetaan usein.

Syntyperäinen käpyläläinen on ehdottanut tapaamista monen paikallisen kantapaikkaan Käpygrilliin. Nyberg asuu aivan kulmilla, entisessä Olympiakylässä Helsingissä.

Veteraani tilaa kaakaon. Lisäksi korvapuusti, jos on?

Pullaa ei valikoimassa ole, mutta juttu käy muutenkin. Hyvämuistinen Folke Nyberg tuntee korttelit. Hän on syntynyt samassa kaupunginosassa aivan kivenheiton päässä, Puu-Käpylän puolella.

Sota-aikana lähelle osunut pommi sai Folke Nybergin lapsuudenkodin kallistumaan. Talo saatiin kuitenkin kuntoon.

Coca-Cola oli oikein hittituote jota jonotettiin. Kaupoista sitä sai vasta olympialaisten jälkeen.

Folke Nyberg

Olympialaisten aikaan ei sodan päättymisestä ollut kulunut kymmentäkään vuotta. Silti Suomen pääkaupungissa ei kisaturistien tullessa juuri enää näkynyt merkkejä pommituksista.

Vanha herra.
Olympiakylässä asuva Folke Nyberg on syntyperäinen Käpylän kasvatti.Katriina Laine / Yle

Helsingin olympialaisia Nyberg ennätti seuraamaan silloin tällöin. Tuleva rakennusmestari paiski töitä Hämeentien urakoissa – joskus betonivalussa meni aamukahteen asti.

Tshekkoslovakialaisen Emil Zatopekin juoksu jäi silti mieleen. Nuori mies oli muiden käpyläläisten tavoin seuraamassa maraton-reitin varrella Mäkelänkadulla.

– "Satupekalla" oli tuskainen ilme ja repivä juoksutapa. Ei olisi uskonut että sillä tyylillä pärjää niin hyvin, Nyberg muistelee.

Ankarat ja ankeat ajat kokenut pääkaupunki sai kaduilleen eksoottisia urheilijoita. Nybergin mieleen jäi erityisesti silloisen Rhodesian eli nykyisen Zimbabwen joukkue. Hän luettelee ulkomuistista Olympiastadionilla pinkoneita juoksijoita.

– Rhodesialla oli pikamatkoilla samanlainen hegemonia kuin Jamaikalla nykyään.

Italian joukkueen urheilija ostaa Coca-colaa myyjättäreltä.
Olympialaiset 1952 toi Coca-Colan Suomeen.Urheilumuseo

Noina aikoina Suomi maksoi sotakorvauksia ja harjoitteli puoliväkisin itänaapurin kanssa hyviä naapuruussuhteita. Edes Yhdysvaltain lupaamaa Marshall-apua ei ollut lupa ottaa vastaan.

Urheilutapahtuma toi jännittyneeseen aikaan kauan odotetun länsituulen viestin. Coca-Colaakin saatiin maistaa ensi kerran:

– Muistaakseni kioski oli pääportin vieressä. Coca-Cola oli oikein hittituote jota jonotettiin. Kaupoista sitä sai vasta olympialaisten jälkeen.

Kisakylä oli olympialaisten aikaan aidattu, eikä portista päässyt ilman kisapassia.

Kisakylään oli majoittunut yli 7 000 urheilijaa. Useimmat kilpailijat joutuivat jakamaan majoituksen joukkuetoverin kanssa. Isommissa huoneissa asui neljäkin osanottajaa.

Urheilijoita ja muita olympiavieraita asui myös muualla. Esimerkiksi naisurheilijat olivat omissa oloissaan Meilahdessa.

Oma lukunsa oli Neuvostoliitto, jonka urheilijat osallistuivat ensi kertaa olympialaisiin. Sulkeutunut maa ei halunnut päästää edustajiaan kosketukseen länsiurheilijoiden kanssa. Neuvostourheilijat asuivatkin Otaniemen teekkarikylässä.

Laaja kuva ilmasta, kuvassa näkyy Kisakylän aitaus, taloja ja lippuja.
Kisakylä aidattiin olympialaisten ajaksi.Urheilumuseo

1930-luvun lopussa rakennettu Olympiakylä oli otettu olympialaisten peruuntuessa helsinkiläisten asuinkäyttöön. Siellä on nykyisin myös Folke Nybergin koti – ollut jo lähes kolme vuosikymmentä.

Hän arvostaa aluetta yli kaiken:

– Olympiakylä on tänäkin päivänä suojeltu. Näin Helsinkiin saatiin hieno alue, jossa käy paljon myös ulkomaisia turisteja, etenkin japanilaisia. Vastaavaa saa Suomesta hakea.

Näin olympia-aate toi Käpylään ensin yhden asuinalueen, ja toteutunut urheilujuhla vielä toisen.

Kumpikin rakennettiin matalaksi asuinalueeksi. Vuosikymmenten mittaan vehreys on vain lisääntynyt.

Asuntopula oli yksi sodanjälkeisen Helsingin kiperimmistä ongelmista. Niinpä julkisuudessa esitettiin epäilyjä, että olympialaisia varten rakennetut asunnot eivät päätyisi kaikkien ulottuville.

Parveke.
Olympialaisten jälkeen Kisakylä helpotti Helsingin asuntopulaa.Katriina Laine / Yle

“Kuulemma kaupungin herrat ja rouvat itse ja tuttavat olisivat ne jo suurin piirtein 'sortteerannee'”, epäili nimimerkki Rintamamies mielipidekirjoituksessa Helsingin Sanomissa.

Samaa keskustelua on käyty juuri olympialaiset päättäneessä Riossa ja vuoden 2012 kisakaupungissa Lontoossa, missä vähävaraiset asukkaat joutuivat väistymään olympialaisten tieltä.

Tällaisia soraääniä vahvemmin jäi Helsingin kisoista kuitenkin mieleen tyytyväisyys. Käpyläläinen Nyberg muistuttaa, että olympialaisten myötä Suomi sai koko maailman tunnustuksen.

– Berliinin 1936 ja sodan jälkeen oli järjestetty Lontoossa olympialaiset, jotka jäivät tynkäkisoiksi. Vasta Helsingin olympialaiset palauttivat takaisin olympia-aatteen. Hyvin järjestetyt kisat olivat kunniaksi Suomelle, ja urheilijatkin olivat hyvin tyytyväisiä majoitukseen Kisakylässä.

Lastenhuone.
Tuuli Hietaniemi ja yksivuotias Aamos kodissaan, jossa asui tiettävästi Kultarannikon eli nykyisen Ghanan urheilijoita.Katriina Laine / Yle

Kisakylään tyytyväisiä ei ole nykyäänkään vaikea löytää. Alue kuuluu Helsingin suosituimpiin.

Kisakylässä asuu nyt neljättä vuotta myös Tuuli ja Kari Hietaniemen perhe.

Kolmion ensimmäiset asukkaat olivat perimätiedon mukaan länsiafrikkalaisen Kultarannikon eli nykyisen Ghanan joukkueen jäseniä.

Enää ei ole tietoa siitä, kuinka monta urheilijaa majoittautui vajaassa 70-neliöisessä, valoisassa huoneistossa.

– Taloyhtiön varastossa on vanha heteka jossa on olympiatunnus. Saunassa on naulakoita noilta ajoilta, Tuuli kertoo.

Isä ja poika parvekkeella.
Hietaniemien kotitalon pihapiirissä asuu paljon lapsiperheitä.Katriina Laine / Yle

Historiaa enemmän houkuttelee nuorta väkeä alueen luonnonläheisyys.

Raitiovaunut ja bussit vievät hetkessä keskustaan, ja Tuuli kertoo pyöräilevänsä työpaikalleen Vallilaan viidessä minuutissa. Autoa perheellä ei olekaan.

Asunto ei ollut myynnissä julkisilla palstoilla, vaan myyjä otti Hietaniemiin yhteyttä näiden lähikaupan ilmoitustaululle jättämän ilmoituksen perusteella.

– Tällä alueella moni haluaa, että asunto menee mukavalle perheelle tai pariskunnalle, tuttavalle tai kaverin kaverille. Ihmiset muuttavat Käpylän sisällä ja Kisakylän alueella. Siksi asuntoja ei usein laiteta julkiseen myyntiin, kertoo Tuuli.

Kun on lapsen kanssa kotona, on luksusta, että voi mennä naapuriin kahville tai pihajuhliin.

Tuuli Hietaniemi

Hietaniemillä on kaksi lasta. Vanhempi tytär on päiväkodissa, reilun vuoden ikäisestä pojasta pitää isä Kari huolta hoitovapaallaan.

Kun nuoret perheet muuttivat alueelle oli pihoilla vilskettä 1950-60 -luvuilla, mutta sitten koitti hiljaisempi aika. Nyt helsinkiläiset lapsiperheet ovat löytäneet Kisakylän uudestaan.

– Meidän pihapiirissä on parikymmentä lasta. Täällä asuu paljon teatteri- ja tanssiväkeä, graafikoita, valokuvaajia, softatyyppejä, kuvailee Tuuli.

– Puhe Käpylän kuplasta taitaa ehkä pitää paikkansa, jatkaa Kari puolileikillään.

Tuuli ja Kari ovat muuttaneen Kisakylään asuakseen alueella vähintään kymmenen vuotta. Yhteisöllisyys on tärkeä asia.

– Kun on lapsen kanssa kotona, on luksusta, että voi mennä naapuriin kahville tai pihajuhliin, sanoo Tuuli.

– Väki on samanhenkistä. Kukaan ihmettele, jos grillin nurkassa on vegepihvejä tai soijanakkeja. Naapureista on tullut ystäviä, ja on kiva vertailla miten kukin on ratkaissut tilankäytön asunnossaan.

Vaikka monet perheet elävät alueella nykyisin ahtaasti melko pienissä asunnoissa, on aikaisemmin asuttu vielä tiiviimmin. Hietaniemet tietävät, että heidän nykyisessä kodissaan on aikaisemmin asunut nelilapsinenkin perhe.

Kisakylää
Kisakylässä urheilijat asuivat tiivistii. Yhteen huoneeseen saatettiin majoittaa neljäkin urheilijaa.Urheilumuseo

Hietaniemet muistuttavat, että Helsingissä ei kisarakentamisen tieltä purettu asuinalueita kuten monissa nykyisissä olympialaisissa tehdään. Olympia- ja Kisakylä nousivat pääosin rakentamattomalle maalle.

Nykyisten jättikisojen järjestäminen aiheuttaa säännöllisesti protesteja. Myös Tuuli Hietaniemi suhtautuu megalomaanisiin kisajärjestelyihin varauksella:

– Nykyään rakennetaan urheiluareenoita ja jyrätään ihmisten asunnot alas, kritisoi Tuuli.

– Samalla sosiaalisia ongelmia siistitään syrjään ja ihmisoikeusasiat jäävät huomiotta. Kun huomio kohdistuu johonkin maahan, niin toivoisi, että tulisi parannuksia vaikkapa ihmisoikeuskysymyksissä.

Kari muistuttaa, että yltiöpäisten urheilujuhlien järjestämisen sijaan voisi löytyä toinen tapa.

– Eikö niitä voisi tehdä ja järjestää myös hyvän kautta, niin että jälkeen jäisi jotain hyödyllistä?

Vaikkapa sellaisia asuntoalueita kuin Helsingin Olympiakylä ja Kisakylä.

Yleiskuva.
Helsingin Käpylässä sijaitseva Kisakylä on nuorten perheiden suosiossa.Katriina Laine / Yle

Jutussa on käytetty lähteenä tutkija Mikko Härön artikkelia “Kilpailijoiden majoitus” teoksessa “Olympiakaupunki Helsinki 1952”.